Kaikki Rakastavat - Kino Tuomarilassa

Ohjaus: Valentin Vaala
Pääosissa: Ansa Ikonen, Tauno Palo, Birgit Nuotio
Esityspaikka: Kino Tuomarila (Espoo)

Kino Tuomarila järjesti suomalaisen elokuvanillan VPK:n talossa. Elokuvana näytettiin Kaikki rakastavat (Suomi, 1935).

Kino Tuomarila sijaitsee VPK:n talossa lähellä Espoon Keskusta.

Kuvassa Kino Tuomarilan valkokangas.

Suomalaista elokuvaa näkee harvoin. Hienoa, että espoolaiset ovat yhdistäneet voimansa ja järjestivät tällaisen tapahtuman. Elokuvan jälkeen ilta jatkui buffetillallisella ja tansseilla, joissa kerrottiin soitettavan elokuvista tuttua musiikkia. Paikalla oli runsaasti ihmisiä, joten voisi olettaa tapahtuman saavan jatkoa.

Itse elokuva oli riemukas. Ihanaa päästä nauttimaan vanhasta suomalaisesta elokuvasta ja tuon ajan hengestä. Elokuvan huumori nauratti vieläkin katsojia!

Kaikki rakastavat -elokuva on kuvattu Espoossa Villa Elfvikissä

Tähteni: ***

http://www.vselokuvakeskus.net/kaikkirakastavat.html

Cafe Picnic - keittiön jatke, jossa tarjotaan kummallisiakin vaihtoehtoja!

Jokunen vuosi sitten oluttuvista puhuttiiin olohuoneen jatkeina. Samaa virkaa kahvilat toimittavat kotikeittiöille.

Töölön Cafe Picnic pullisteli aurinkoisena lauantaipäivänä. Aamiaiset ja lounaat maistuivat rupatteleville asiakkaille. Itsekseenkin Picniciin on helppo tulla ja nauttia kahvilan tunnelmasta. Tunnelma oli turhankin tiivis.

Tilaamani Vuohenjuusto-ruisfocaccia oli käsittämätön kokemus. Harmi, etten muistanut kuvata sitä! Ohut ruisleipä, jonka välissä oli runsaasti vuohenjuustoa. Kasviksia ei lainkaan. Eikä mitään muutakaan kuin leipää ja vuohenjuustoa. Kenen mielestä tällainen voi maistua hyvältä?! Tylsä, eikä edes "terveellinen".

http://www.picnic.fi/

Chico's - aikuisten hampurilaisannos

S-ketjun ravintolat touhuavat kampanjoiden kanssa. Ihan ok juttu, vaikkei perusvalikoimaan ehdi kyllästyä tarpeeksi harvoin pistäytyessä...

Nälkäinen porukkamme iski 13 euron hampurilaistarjoukseen kiinni. Hampurilaisen sai valita pitkästä listasta. Annokseen sisältyi jenkkiolut; myös jamaikalainen Red Stripekin oli vaihtoehtona.

Kuvassa New York -hampurilaisannos.

Mutustelin SUUREN, jättikokoisen New York -hampurilaisen, joka sisälsi broilerinfileen ja paksun vuohenjuusto(pihvi)viipaleen. Hampurilainen oli kuiva, ehkä ketsuppia olisi voinut pursotella väliin. Tai jotain.

Ranskalaiset olivat lörtsähtäneitä. Ketsuppi ja majoneesi kyytipoikina oli oletus. Jee, vihdoinkin majoneesin saa ranskalaisten kera ilman erillistilausta ja -maksua!

Kuvassa jamaikalainen Red Stripe.

Red Stripe on todennäköisesti parhaimmillaan Jamaikalla. Hauskaa vaihtelua pullo sinällään toi annokseen, vaikka olut olikin melko mitäänsanomaton.

http://www.chicos.fi/

König Ludwig weisbier

William K -ravintoloissa on nyt huhtikuussa menossa vehnäolutkampanja. Vakiovalikoimaan kuuluu nauttimani König Ludwig weisbier. Kampanjoita William K tarvitseekin, sillä perusvalikoima on kapea - vakiokävijät kuulunevat karhukansaan.


Tämä olut tarjotaan omassa, näyttävässä lasissaan. Siitä jo ropsahtaa pisteitä. Itse olut on täyteläinen, raikas ja virkeä. Suosittelen!

Ludwigia hörppiessä en välttynyt pohtimasta sahtilaseja. Sahdille pitäisi ehdottomasti tehdä oma hieno astiansa. Kaksikorvainen (lasi)haarikka kenties!

http://www.s-kanava.fi/hokelanto/toimipaikka?act=MTpPbHV0aHVvbmVldF9wdWJpdF9iYWFyaXRfMDExNzpPbHV0aHVvbmVldF9wdWJpdF9iYWFyaXRfMDExNw==&sid=0222364&catid=/s_ska_categoryshop_00321.xml

Hopeajärvi - Finkiinaa

Pikku-Roballa sijaitsevassa kiinalaisessa Hopeajärvi-ravintolassa parasta on palvelu. Ystävällisellä palvelulla kokonaisvaikutelman voi saada plusmerkkiseksi.

Ruoan suhteen tämä pieni ja hiljainen (ainakin illalla, lounaalla tilanne voi olla toinen) kiinalaisravintola on vaisu. Annoskoko tosin oli mukavan reilu. Näläntunnetta täällä käynnin jälkeen ei heti tarvitse kokea.

Kuvassa porsasta ja cashewpähkinöitä soijakastikkeessa.

Kuvassa tuikkulämmitteinen tarjoilualusta.

Kuvassa seuralaisen kasvisruoka-annos.

http://www.eat.fi/Ravintola_Hopeajarvi

Avecra – junassa ostetaan eväitä kärrystä

Turku-Helsinki välillä liikennöivässä junassa ei ollut ravintovaunua. Surkeus. Mallia on otettu lentokoneen tehokärryistä. Finncatering toimittaa myös junien säilyvät sämpylät; á 4,20 e. Ryöstöhinnoilla (Kismet 1,40 e, 2 desin mehu lasipullossa 2,00 e) kiristetään kalliin junalipun ostanutta nälkäistä matkaajaa. Epistä. Vertailua autoiluun ei kannata ääneen edes tehdä.
Kuvassa mehu 2,00 e ja hetkessä hotkaistava "kinkku"sämpylä 4,20 e, yhteensä 6,20 e.

Junien ravintolavaunut ovat korvaamattomia. Ne tekevät matkustamisesta juhlaa. Silti ne tiputetaan pois vaunuketjusta. Sentään joku vielä lykkii ylihinnoiteltua eväskärryä kapeaa käytävää pitkin.

Kaikki junamatkustamiseen liittyvä on nykyään kallista, ja kliinisen tylsää. Hintojen edes pitäisi olla kohtuullisia. Ehkä jonain päivänä – kun kiskot risteilevät ristiin rastiin Suomea ja junat ovat aidosti varteenotettava matkustusvaihtoehto useimmille – junissa on kilpailevia ravintolavaunuja. Näkisinpä sen päivän.

Sen päivän olen nähnyt (noin 10 v sitten), kun Helsinki-Lahti välillä pystyi arki-iltana valitsemaan A la carte- ja ”tavallisen” ravintolan välillä. A la carte -puolella on opiskelijabudjetillakin raaskinut syödä. Lohikeitto Lapin kullan kanssa on ikimuistoinen kokemus.

Venäjällä ja Aasiassa matkustaessa junamatkailu on ruoan(kin) osalta aimo askeleen Suomea edellä. Ainakin sen merkitys ymmärretään; ymmärtäminen välittyy tavassa toimia.

http://www.avecra.fi/

ABC – ei niin kamala!

Auran ABC yllätti. Olin varautunut kamalaan kahvilakokemukseen, mutta ennakkoluuloni eivät pitäneet paikkaansa. Kahvi maistui tuoreelta ja lohi-kananmunaruisleipä suorastaan erittäin hyvältä.

Kuvassa lohi-kananmunaleipä ja kahvia.

Tunnelma oli perjantaiaamusta rauhallinen. Ruuhka-aikana kahvitaukokokemus voisi olla kovin toisenlainen. Liekö ennakkoluuloa sekin…

http://www.abcasemat.fi/verkosto/liikennemyymalat/aura

Ravintola New City – again, again, again

Laulussa kerrotaan kahviloista, joissa kävijä tunnetaan. On mukavaa, kun oikeassa elämässä on ravintoloita, joissa ainakin tunnistetaan. Ravintola New Cityssä yritin tilata jotain uutta, mutta luokseni tuli kokki, joka kertoi, ettei se onnistu. Hän ei voi taata, mitä ruokapurkit sisältävät – luki etiketissä mitä hyvänsä.

Olen hyvin otettu, että asiakkaasta välitetään. Elintarvikkeiden maahantuonnin suhteen kurtistelen kuitenkin otsaani. Voisiko purkkiin todellakin lykätä ihan mitä hyvänsä jäämättä kiinni? Eikö edes pistokokeita tehdä? Kiitos tarkalle kokille, ruokailu sujui jälleen hyvin.

Kuvassa paistettu riisiä ("tulinen")

Tullinpuomin New Cityssä tapanani on syödä paistettua riisiä, chow funia. Ehkä se sitten johtuu siitä, etten ole onnistunut muuta tilaamaan. Tosin paistettu riisi on myös yksi lempiruoistani. Makua olen annokseeni toivonut lisää. Nyt sitä luvattiin minulle. Chiliä sekaan ja siinä se. Niin olikin. Väritön annos ei ollut mauton. Ja jälleen seuraksi Coca-Cola lightia.

Huom! New Cityssä on laaja lista, joten kannattaa käydä testaamassa!

http://www.eat.fi/New_City

Thai Manohra - maukasta ja edullista

Maanantai-iltana Manskulla sijaitsevassa Thai Manohrassa ei ollut tungosta. Meidän lisäksemme illallistamassa oli vain yksi pöytäseurue.Thai Manohran ruoka-annokset olivat reilun kokoisia, verrattain edullisia ja maukkaita.

Itse nautin alkuruoaksi tofukeittoa. Erittäin miellyttävä kokemus. Seuralaisteni kevätkääryle- ja nuudeliannokset saivat myös tyytyväisiä nyökkäilyjä.

Kuvassa tofukeitto.

Kuvassa kevätkääryleet hapanimeläkastikeen kera.

Kuvassa nuudeliannos.

Pääruokaa viilasimme tarjoilijan kanssa tovin. Ruokarajoitukset otettiin tarkasti huomioon, kiitos siitä. Paistetut ateriat olivat muokattavissa, joten päädyin tilaamaan annoksen, jossa oli possua ja cashewpahkinöitä soijakastikkeen kera. Juomaksi nautin Singha-olutta. Singhaa oli tarjolla vain vahvana.

Kuvassa porsasta ja cashewpähkinöitä soijakastikkeessa.

Seuralaiseni tilasivat possua, vai kanaako se oli. Toinen tilasi annoksensa keltaisessa currykastikkeessa, toinen punaisessa. Kehuivat kovasti.

Kuvassa keltainen currykastike.

Kuvassa punainen currykastike.

Jälkiruokasi herkuttelin Thai Banana Splitin. Annos sisälsi runsaasti paahdettuja cashewpähkinöitä. Taivaallinen makuyhdistelmä jäätelön kanssa. Strösseleistä ei säästelty. Epäluonnollisen värisestä kastikkeesta olisi voinut säästelläkin.

Kuvassa Thai Banana Split.

Thai Manohrassa voi syödä kohtuuhintaista ja maukasta perusthairuokaa.

http://www.a1netti.com/thai.manohra/
http://www.eat.fi/Thai_Manohra

Hilta & Hulta – tunnelmallinen kahvila Sysmässä

Kuvassa Hilta & Hulta avajaisviikonloppuna.

Pääsiäisenä Sysmässä avattiin uusi Hilta & Hulta -kahvila. Kahvilan joku on sanonut sijaitsevan syrjässä (vanhan meijerin pihapiirissä). Oikeasti se on ihan lähellä kaikkea, vaikkei jökötäkään S-Marketin parkkipaikan välittömässä läheisyydessä.

Hilta & Hulta on rento, reipas ja reilu. Kakkupalat ovat jättikokoisia. Kahvia tarjottiin avokätisesti lisää. Seurueemme puheensorina oli kuulemma mukavaa kuunneltavaa.

Löysin kahvilan valikoimasta minulle uuden suomalaisen limonadin SuvenHehkun. Ostin molempia makuja: puolukkaa ja mansikkaa. Etiketin perusteella limonaadin kerrottiin olevan valmistettu suomalaisista marjoista. Pakko oli maistaa. Limu oli kuin laihaa mehua. Kruunukorkin sijaan olisi mallia voinut ottaa Laitilan pojilta, pullohan oli jo matkittu. Jos ei ylivetokorkkia niin ympäripyöritettävä sitten. Laitilan wanhan ajan limonaadit kuuluvat myös Hiltan & Hultan valikoimaan.

Vieraskirja on mukava idea. Kakkuja voi tilata myös kotiin vietäväksi. Kaikkiin onnistuisiko-alkuisiin kysymyksiin vastaus taisi olla kyllä. Palvelualtis paikka.

En ehtinyt käydä lahjapuodin runsasta tavaravalikoimaa tarkemmin lävitse, joten päädyn toivomaan, että tavarat olisivat paikallista käsityötä. Tuliaisia täältä päätynee niin mökeille kuin kaupunkikoteihinkin vietäväksi.

http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2006-07-01,104:2:388931,1:0:0:0:0:0:

Ravintola Nro:11 kuuntelee asiakasta ja tekee lumoavaa suklaakakkua

Meilahden entinen Kuusihokki on jo pari vuotta kulkenut uudella nimellään. Onneksi tyyli on säilynyt. Toista näin makeeta ravintolaa saa Helsingistä etsiä, todennäköisesti turhaan.

Tartarpihvi on mielestäni listan kohokohta. Ikimuistoinen kokemus, hyvässä mielessä. Mr Beanin kannattaisi syödä tartarinsa täällä.

Tovin oli kaupungin parhaimpiin luokittelemani suklaakakku pois listalta. Kun riittävän monta kertaa toivoi sen palauttamista, se palautettiin. Kannattaa kokeilla. Jäätelöpallon voisi kyllä jättää pakastimeen ja vaikka tarjota hieman enemmän itse kakkua.

Sunnuntaina ravintola pitää ovensa kiinni. Harmi. Meilahtelaisille tämä voisi olla varteenotettava sunnuntailounaspaikka nyt kun savukaan ei enää ole häätämässä lapsiperheitä pois.

http://nyt.hs.fi/syojajuo/artikkeli/1101981890223
http://omakaupunki.hs.fi/mesta/114171/N%253Ao+11