Helsingin kiinalaisia ravintoloita - China, Empire Plaza ja Peking

Kuvassa Empire Plazan dim sum "maustettua taarojuuresta rapeassa nyytissä" (Taaro Dumpling, Wu kok, 6,50 e).

Helsingissä on mainioita kiinalaisia ravintoloita, joista voisi kirjoittaa loputtomasti. Tässä kokemuksiani muutamasta.

Mieleeni on lähtemättömästi painunut ensimmäinnen makumatkani kiinalaiseen keittiöön, joka tapahtui Aleksis Kiven kadun Pekingiin 1980-luvun lopulla. Kun ensimmäisen kerran söin puikoilla, usko oli loppua. Ruoka jäähtyi, mutta usko ei onneksi loppunut. Poltin suuni perusteellisesti pöydässä olevalla chilimausteella; annostelin sitä reippaanlaisesti.

Peking on lukeutunut yli 20 vuotta vakiopaikkoihini. Vieressä sijaitseva Quick Wok on myös ollut ravintolakartallani yli kymmenen vuotta. Vuosien varrella Helsinkiin on perustettu lukuisia kiinalaisravintoloita, joista moni on muuntanut reseptejä "suomalaiseen makuun" sopivaksi. Koska olen tehnyt paikan päälle Kiinaan vain yhden makumatkan, en pysty sanomaan, mikä paikoista olisi aidoin. On vain paikkoja, joihin mieltyy ja joihin siten tulee mentyä yhä uudelleen.

Empire Plaza, Kamppi

Kampin kauppakeskuksen Empire Plazaa on helppo kehua. Siellä on alusta asti ollut listalla dim sumit (kiinalaiset alkupalat) ja hot potit (käännetty listalle "kihisevä ruoka"). Empire Plaza on ainoa paikka, jossa on tuotu aterian päätteeksi onnenkeksi. Vuosien varrella tästä tavasta on harmillisesti luovuttu.

Pari viikkoa sitten oli vielä lämpimät terassikelit. Aterioin tuolloin seuralaiseni kanssa Empire Plazan täpötäydellä terassilla. Tilaamamme annokset olivat erinomaisen maukkaita, ja kauniita. Ruokalautasta jouduin erikseen pyytämään - terassille oli kuulemma tapana tuoda vain tarjoilukulhot. Mielenkiintoista.

Alkupalaksi nautin taarosta tehtyjä alkupaloja (kuva ylhäällä). Taaro oli minulle uusi tuttavuus. Arvelen, että nyytin sisällä oli taaron seuralaisena pekingin ankasta tuttua hoi sin -kastiketta. Nyytit olivat mieleeni. Rasvanmausta olisin mielelläni tinkinyt, mutta se on suht mahdotonta, jos ruoka on uppopaistettu.

Kuvassa seuralaiseni nuudeliwok, jonka makua hän kiitteli kovasti. Annos oli runsas - suuresta ruokahalusta huolimatta osa jäi mustille vietäväksi.
Kuvassa annokseni Ma Po Tofu kanaa (kanapaloja, katkarapuja ja tofua chili-soijakastikkeessa, 14,50 e). Yksinkertaisesti ihanaa. Punaviini ei tosin ollut paras mahdollinen juomavalinta, mutta hui hai tällä kertaa.

Peking, Aleksis Kiven katu

Edellisestä visiitistä oli ehtinyt vierähtää ainakin vuosi, mutta kokemusta paikasta on tosiaan yli 20 vuotta. Ravintola on perustettu vuonna 1983. Olen pitänyt tätä parhaana tietämänäni kiinalaisravintolana kotikaupungissani. Tällä kertaa tosin petyin, mutta mitäs valitsin valmiin, edullisen menyyn: katkarapu-herkkusienikeittoa, "kolmepientäannosta" eli häränlihaa sataykastikkeessa, kanaa curry(!)kastikkeessa ja friteerattua porsaanlihaa, lopuksi jäätelöä friteeratun banaanin kanssa (joka aikoinaan oli minulle ilmestys). Keitto oli mauton. Kumpikaan kastikkeista ei säväyttänyt. Porsaspallerot olivat ihan ok. Valju makukokemus. Mutta aiemmilla kerroilla olen hyrissyt tyytyväisyyttäni. Erityisesti kokonainen pekingin ankka, ja tietysti alkuaikojen puikkoräpiköinti, ovat jääneet mieleen. Liukkaat muovipuikot kyllä vaativat edelleen näppäryyttä.


Kuvassa mauton katkarapu-herkkusienikeitto.

Kuvassa 2 x "kolmepientäannosta".

Ja sama läheltä.

China, Annankatu

Chinassa olen ruokaillut ties kuinka monta kertaa, mutta nyt lähdin erikseen päivittämään kokemukseni, kun kuulin ravintolan olevan Helsingin vanhin kiinalainen (perustettu vuonna 1973).

China-ravintola oli koko vierailuni ajan (perjantai alkuilta) täysi, jonoakin ehti ovensuuhun muodostua. Kiinalaisia asiakkaita oli vähintään joka toisessa pöydässä. Ravintolassa oli kaksi pyöreää pöytää, joista toisessa oli keskellä vielä pyörivä osa - ruokien yhdessä nauttiminen käy näin helposti (Kiinan Pekingistä nämä pöydät jäivät eloisina mieleen).

Yllätyksekseni Chinankin listalla oli dim sumeja. Tilasin höyrytettyjä porsaanlihapalloja (Shiu - Mai, 5,50). Huikean hyvää.

Kuvassa höyrystettyjä porsaanlihapalleroita. Näitä popsisi makunsa puolesta vaikka sata.

Pääruoaksi valitsin kestosuosikkini kanaa kung po (12,00 e). Kerrankin chiliä oli niin, että sen huomasi. Kiinalaisia oluita listalla oli kaksi: Tsing tao ja se toinen peruskiinalainen, jonka nimi ei muistu mieleen.

Kuvassa Chinan kanaa kung po. Hyvää ruokahalua!

Helsingissä on helppo pistäytyä nauttimaan kiinalaista ruokaa. Ravintoloiden taso vaihtelee, mutta mukana on helmiä, joihin nämä kolme ravintolaa lukeutuvat.

http://www.empireplaza.fi/

http://www.ravintolachina.fi/

Ravintola Pekingin kotisivuja en ole löytänyt. Ravintola näyttää pärjäävän hyvin ilman niitä.

Zetor - junttiuden suomenmestaruus

Kuvassa Zetorin servetti.

Ravintola Zetoria juntimpaa paikkaa en ole kokenut. Ns. maalaisuus ei tee paikasta junttilaa, mutta asenne tekee.

Kymmenisen vuotta sitten Zetor oli vielä suht nuori ja kai raikaskin. Tuolloin nautin muun muassa hyvää kalakukkoa ja metallituopeista tarjottua sahtia. Tuopit kuulemma varastettiin ja sahtia alettiin tarjota omaperäisistä "hillipurkkituopeista". Aika ajoin olen Zetorissa pistäytynyt. Sitkeä T-luupihvi on vuosien varrelta muun muassa jäänyt mieleen. Illanviettopuolikin on nähty.

Uteliaisuuttani pistäydyin päivittämään tilanteen. Minua vauhditti tieto siitä, että kansainvälisiä yritysvieraita viedään Zetoriin tutustumaan suomalaiseen ruokakulttuuriin.

Perjaintaina heti alkuillasta Zetorissa oli paljon asiakkaita. Etenkin turisteja - Suomesta ja kauempaa.

"Vitsikkään" ruokalistan lukeminen vei aikansa. Samoin tilaaminen. S-ketjukeittiö ei ollut taipua asiakkaan toiveisiin. Ruoka-allergisen on vaikea onnistua ostamaan Zetorista; esimerkiksi selleriä on lähes joka annoksessa. Lopulta saimme tarjoilijan kanssa muokattua Orimattilan kotitalousopiston kanasta (= valmismarinoitu broileri) possun ja annoksesta tuli syömäkelpoinen.

Kuvassa alkupalaruisleipää ja Lammin Sahtia. Lammin Sahti maistui selvästi paremmalta täällä kuin Kuhmoisten sahtimestaruuskisojen yhteydessä hanasta. ...miten sama tuote voi olla niin eri...

Kuvassa annokseni numero 18. ORIMATTILAN KOTITALOUS OPISTON KANA (16,80 €, S-etukortilla halvennos 1 €)

Ruokalistassa annosta kuvataan näin: "Orimattilan kotitalousopistossa alkaa kokovuotinen emäntäkoulukurssi marraskuun 3. päivänä. Hakemukset, joihin on liitettävä jäljennökset koulutodistuksista, sekä maine- ja lääkärintodistus, on lähetettävä ennen lokakuun 1. päivää. Opinnäytteenä on valmistettava koulun nimikkoruoka: paistettua broilerin rintafileetä, pekonia, leipäjuustoa, maalaispottuja ja salaattia.Rehtori Fanny Syrjänne, Orimattila, puh. 28."

Oma annokseni oli ehtinyt jäähtyä matkan varrella. Aikatauluni vuoksi en sitä kuitenkaan enää keittiöön - toiseen kertaan - palauttanut. Jouduin palauttamaan ensimmäisen annoksen, joka oli koristeltu juuri niillä aineksilla joita pyysin allergian vuoksi välttämään.

Tavallaan on ihan hienoa, että jossain on tällainen mielikuvituspaikka, jossa ollaan loihtivinaan 50-luvun "maalaisidyllitupa". Mutta Zetor ei ole aito oikein muussa kuin teennäisyydessä. Turistille tämä paikka jää todennäköisesti mieleen (sinänsä hyvä!), mutta toivottavasti Zetoria ei luulla suomalaisen ruokakulttuurin ilmentymäksi.

http://www.ravintolazetor.fi/

Kesäkino Engel - vielä ehtii!

Kesäkino Engel on Helsingin ainoa ulkoilmaelokuvateatteri.

Giliap (Ruotsi, 1975)

Ohjaus: Roy Andersson
Pääosissa: Thommy Berggren, Mona Seilitz, Willie Andréason
Esityspaikka: Kesäkino Engel (Helsinki)

Giliap oli kuin kotonaan Kesäkino Engelin valkokankaalla. Vaikka ääni ja sen myötä sanat olivat epäselviä, elokuvakokemus ja -nautinto olivat hyviä. Tekstitystä elokuvassa ei ollut, mutta onneksi elokuvassa puhe on vain yksi osatekijä.

Kauas pilvet karkaavat -elokuva on Giliapin suomensukulainen.

Kymmenisen vuotta sitten Kesäkino Engelissä esitettiin ennakkoon uutuuselokuvia. Useampia vuosia on jo näytetty vanhoja, tai tosi vanhoja, elokuvia. Voikun uutuudet palaisivat tulevina kesinä valkokankaalle. Ja toivottavasti elokuvien valintakriteerit olisivat korkealla.

Tähteni: **** (elokuvan ja esityspaikan yhteistähdet)

http://www.imdb.com/title/tt0073045/
http://www.cinemamondo.fi/?doc=3

Café Tin Tin Tango - huippupaikka Töölössä

Kuvassa A. Le Coq Porter ja herkullinen mozzarellasämpylä.

Töölöntorin laidalla sijaitseva Tin Tin Tango on melkein liian hyvä paikka ollakseen totta. Ihastuttava ilmapiiri, harkitusti valitut oluet, tuoreita leivonnaisia, kahvia,...

Tin Tin Tango ei ole mikä tahansa kahvila. Täällä voi pestä ja kuivata siinä sivussa likapyykkinsä. Koneellinen (6 kg) maksaa 4 euroa ja kuivaus 2 euroa. Kuivaksi tosin en pyykkiäni saanut yli tunnin kuivauksellakaan, mutta se ei haitannut, kun oli vankkumattoman tyytyväinen olo.

Sauna on testaamatta, mutta useampia Backgammon-iltoja olen Tin Tinissä viettänyt. Tunnelma on kokemisen arvoinen.

Musiikki raikasi tällä kerralla aluksi mielestäni kovaa, mutta siihenkin tottui. Se oli sellaista "pariisilaista", joka vuorotteli vanhojen suomalaisten ja argentiinalaisten tangojen kanssa.

Erinomainen paikka - suosittelen!

http://www.tintintango.info/

Cantina West - "Paljon ja hyvää"

Cantina West Helsingin Kasarmikadulla on säilyttänyt suosionsa vuosia. Itselläni oli vierähtänyt pari vuotta edellisestä käynnistä; edellisellä kerralla suunnittelin tarjoilijan kanssa yhdessä sopivan ruoan, kun kokki lähetti keittiöstä terveisiä, ettei voisi valmistaa mitään - ruoka-allergiaan voi suhtautua näinkin.

Kokki oli kai vaihtunut, kun tällä kertaa ruoanvalmistamisessa ei ilmennyt hankaluutta. Kuten ei yleensäkään. No, alkupalaa en seuralaisteni kanssa päässyt jakamaan..

Kuvassa seuralaisteni alkupala CHIMICHANGAS (6,60€). Friteerattuja sinihomejuustolla, mozzarellalla ja edamilla täytettyjä tortillarullia talon salsakastikkeen kera. Annoksen kerrottiin olevan uutuus ja he***tin hyvää. Odotukset nousivat pilviin eivätkä ne täyttyneet. Sinihome- ja mozzarellajuustojen sijaan sellerinmaku pukkasi ensimmäisenä lävitse.

Kuvassa tuhti annokseni Pitaya steak (23.90 e). Hervoton ulkofilee pihvi, maissintähkän ja bataatti-juustokakun (piilossa pihvin alla) kera. Annosta ei ole nettimenyyssä. Annos oli täyttävä, muttei mikään erityinen makuelämys. Chilivuori oli mielenkiintoinen ratkaisu. Kai sitä sitten voisi kotonakin pilkkoa chiliä ruoan päälle ja todeta annoksen olevan meksikolainen, ja tulinen.
Juomaksi nautin meksikolaista Pacifico Clara -olutta. Etikettiä lukemalla selvisi, että olut on pantu Espanjassa. No, onhan Cokiskin keravalaista. Olut muistutti Solia. Tarjoilija kertoi, että alkujaan meksikolaiset käyttivät limeviipaletta puhdistaakseen pullonsuun korkista liuenneesta raudasta. Vasta eurooppalaiset saivat mieleensä tyrkätä viipaleen pulloon. Nykyisinhän se on vakiintunut tapa. Todennäköisesti twist on saanut tästä alkunsa.


Kuvassa seuralaiseni yhdistelmäannos. Mahi-mahi -annoksesta on poimittu Meksikonlahden polskiva eksoottinen kala, joka on yhdistetty tonnikala-annoksen lisukkeiden kanssa(paprika-vuohenjuustokastike, lisukkeena uunitomaatti, maissintähkä ja bataatti -juustokakkua). Henkilökunta ainakin osaa joustaa!

Kuvassa toisen seuralaiseni kasvisburritoannos. Hän oli tyytyväinen annokseensa. Chiliä kuului annokseen sen verran, ettei tulisuudesta tarvinnut tinkiä.


Kuvassa suussa sulava MUDCAKE (7,50 €). Suklaakakkua ja appelsiinisorbeen tilalla vaniljajäätelöä. Lisäksi vadelmakastiketta ja vaniljavaahtoa.

Sisäpihan terassilta pulu yritti hyvällä menestyksellä napsia huikopaloja. Epämiellyttävä pyrähtelijä, joka pikkuniksein pystyttäisiin pitämään ravintolan ulkopuolella.

Cantina West on perushyvä paikka, yhä vain. Ei erityisen säväyttävä, mutta luotettavan hyvä.
http://www.cantinawest.net/page.php?language=1

Raholan ruokasanasto:

http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/g.html

Yksi parhaimpia - ellei paras - suomenkielinen ruokasanasto!

There Will Be Blood - öljynkiiltoa silmissä

There Will Be Blood (USA, 2007)

Ohjaus: Paul Thomas Anderson
Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Paul Deno, Kevin J O'Conner
Esityspaikka: Kinopalatsi (Helsinki)

Hieno elokuva. Kyllä Jenkeissä osataan tehdä upeitakin elokuvia. There Will Be Blood on mielestäni hyvä esimerkki elokuvataiteen ja bisneksen sekoituksesta.

Tämän elokuvan kesto on 2 h 41 min, mikä mahdollistaa hitaahkon temmon. Tempo sopii hyvin kuvaamaan 1900-luvun alkua.

Elokuva kertoo öljymiehestä, joka onnistuu raivaamaan tiensä from rags to richies. Päähenkilö, "The oil man", on myös pienen pojan isä. There Will Be Blood on kuvaus yhden miehen kehittymisestä liikemiehenä, isänä, ja ylipäätään ihmisenä.

Raha, rakkaus, toiveet ja todellisuus voivat osoittautua haastaviksi sovittaa yhteen.

Tähteni: ****

http://paramountvantage.com/blood/

Wilde, Ristiisa ja Ülikool Kohvik - makumatkailijan pistäytymipaikkoja

Tartto on opiskelijan paratiisi. Kaunis kaupunki, hyvä olut ja rento meininki.

Retkikohteena Tartto on myös mitä mainioin. Paikallinen olut A. Le Coq näkyy katukuvassa. Hienoa, miten ovatkin ylpeitä paikallisesta tuotteesta. A. Le Coq -tehdas sijaitsee Tähtveressä, kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Tehtaan yhteydessä on olutmuseo, jossa järjestetään kolmesti päivässä parin tunnin kiertokävely. Epäonnekseni museo oli kesätauolla.

http://www.alecoq.ee/eng/activities/museum

A. Le Coqin tehtaanmyymälään (!) sentään pääsin sisälle. Ostin tuliaisikseni Tõmmu Hiid, Alexander, Dry Ice -oluet sekä Rosé -"beer shaken". Ja tuopin.

Kuvassa A. Le Coqin vaatimaton tehtaanmyymälä, jossa ei ollut panimoravintolaa.
http://www.alecoq.ee/eng/

Wilde Irish Pubia tuttavani suositteli lämpimästi. Minuun paikka ei kolahtanut. Ryystin puolet kesän uutuudesta A. Le Coqin Extra cold -oluesta ja totesin vetiseksi, mitäänsanomattomaksi. Olut on kuulemma Premiumia, ja sen erikoisuus on erityisen kylmä valmistusprosessi ja tarjoilulämpötila: - 2 astetta. Tätä on hieman vaikea niellä. Henkilökunta oli erittäin palvelualtista.

http://www.wilde.ee/?&lang=eng

Ristiisa on käymisen arvoinen paikka. Laaja valikoima virolaisia ja tuontioluita. Suomalaisia oluita ei tainnut kuitenkaan olla listalla. Itse asiassa Koffin vessaroskista enempää en merkkejä suomalaisoluista koko Tartossa nähnyt.

Ristiisassa on laaja ruokalista. Jotain sellaista, mitä olen Helsinkiin kaivannut. Paikallisia annoksia ja "yleisruokaa" vuodenaika huomioon ottaen. Kolmioleivät ja nachokset loistivat poikkaolollaan. Tilasin paistetut pelmenit alkuruoaksi ja pääruoaksi "jotain virolaista". Ystävällinen tarjoilijatar suositteli voimakkaasti porsaanlihaa paistettujen sipuleiden ja perunoiden kanssa. Mikään muu ei olisi yhtä virolaista. Pelmenit olivat paistettuinakin mainioita. Liha-annos oli ihanan tavalllinen. Sellaista tuskin Helsingin keskustan ravintolasta tulee saamaan.

Kuvassa paistetut pelmenit.

Kuvassa porsaanlihaa, paistettua sipulia ja perunat kuin kotona tehdyn kastikkeen kera.

Olueksi tilasin Pärnussa pantua Puls Tumea. Paikan oma olut olisi ollut tallinnalaisen Saku Originalin ja Saku Tumen sekoitus. Viron olutkartta alkaa hahmottua. Virolainen sahti on vielä kokematta.

Kuvssa Puls Tume.

http://www.ristiisapubi.ee/

Unicafen henkilökunnan toivoisin tekevän tutustumismatkan Ülikool Kohvikiin. Upeassa rakennuksessa on alakerrassa tarjolla monipuolinen buffetpöytä, jossa opiskelijaa ei rokoteta ylimääräisistä kauhallisista. Yläkerrassa on ala carte -ravintola terasseineen. Tilasin chateubriandin portviinikastikkeen kanssa. Annos oli paras, mitä olen Virossa koskaan nauttinut. Ravintolahenkilökunta oli yritteliästä, vaikka viinisuosituksen tekeminen tapahtuikin sormea menyyn päällä pyöräyttämällä.

Kuvassa chateubriand-annos, johon kuului runsaasti maukkaita kasviksia.

Kuvan liha on mediumiksi melko kypsä.

Ülikool Kohvikin ainoa heikkous oli meidän turistien paljous ja opiskelijoiden vähyys. Talvella tilanne lienee korjattu.

http://www.kohvik.ut.ee/index.php

Tartosta lisää

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tartto