Tokyo55 - nuorivanha japanilainen ravintola

Joulupukki toi jälleen lahjaksi maukkaan japanilaisen ravintolaillan. Seuralaiseni kanssa nautimme lahjasta helmikuisena perjantaina Töölön Tokyo 55:ssa.

Tokyo55:ssa on panostettu sisustukseen. Seinälle tykitettiin kuvaa värikkäästä akvaariosta. Minuun se teki vaikutuksen, kun en moista ratkaisua aiemmin ollut ravintolassa nähnyt. Joidenkin mielestä se on naiivi. Avokeittiö oli näyttävä ja loi tunnelmaa.

Yksityisyyttä Tokyosta ei löydy, ikään kuin joutuisi puhumaan kaikki jutut kovaääniseen. Vieressäni istunut, näennäisesti omassa rauhassaan rouva ihmetteli, miksi sushi tuotiin ensin, hänhän tilasi keiton. Onko sillä väliä, ihmetteli nuori tarjoilijamies. Rouva totesi, että kyllä hän ajatteli, että alkukeitto tulee alkuun ja sen jälkeen vasta pääruoka. Ehkä rouvalla pakkasiltana oli käväissyt mielessä lämpimän keiton lämmittävä vaikutus.

Seuralaiseni kanssa päädyimme tilaamaan alkuun Sushimestarin lajitelman (10 kpl 16,00 e). Erona perussushilajitelmaan kerrottiin olevan tavallista suuremmat sushipallerot. Tämän suhteen tuli kyllä pettymys. Vieressämme istuvien rouvien sushipalleroiset olivat huomattavasti meidän palleroitamme suurempia. Siitä huolimatta meille vakuuteltiin, että saamamme annokset ovat nimenomaan sushimestarin lajitelmia (eli kallein lajitelma).

Kuvassa Sushimestarin lajitelma.

Pääruoaksi valitsimme seuralaiseni kehumaa Härän marmorifileetä teriyakikastikkeella (16,00 e). Seuralainen tilasi lisukkeeksi kasvikset (3,00 e), itse otin perusriisin (2,50 e). Rahastuksen makua, kun edes riisi ei kuulunut annokseen. Pääruokamme oli kyllä erinomaisen maukas.

Kuvassa Härän marmorifileetä teriyakikastikkeella kahdelle. Olisimme kevyesti pistelleet poskeen molemmat tämän kokoiset pääruoka-annokset.

Kuvassa kasvisannos.

Ruokajuomaksi nautin sekä Sapporo- että Kirin-oluet. Ehkä joskus japanilaisten ravintoloiden listalle ilmestyy uusia oluttuttavuuksia.

Läpinäkymättömästäkin lasista nautittuna olut maistui.

Ravintolan rahat nyhtävä tunnelma loihti tikun käteeni ja huomasin hakemalla hakevani huomautettavaa. Avokadokastike oli kummallinen japanilaisen keittiön luomukseksi ja fileepalat olivat suuria puikoilla syötäväksi. Sitkeys ei helpottanut tilannetta. Lähellä ovea sijaitsevassa pöydässämme kävi viima ja olimme kylmissämme. Jälkiruoaksi tilasimme espressoa ja cappuccinoa. Italialainen päätös illalle.

Kuvassa espresso.

Neitsytmatka Helsingin wanhimmaksi mainostettuun japanilaiseen ravintolaan oli kiinnostava. Seuraavalla kerralla suuntaamme Kabukiin.

http://www.tokyo55.fi/page.php

Waltz with Bashir - sota sotilaan silmin

Waltz with Bashir (Vals im Bashir) (Israel, Saksa, Ranska, 2008)

Ohjaus: Ari Folman
Esityspaikka: Kinopalatsi (Helsinki)

Onneksi menin katsomaan tämän elokuvan. Se oli silkkaa sattumaa. Hesarin NYT-liitteen ensi-ilta-arvostelun viisi tähteä tarttuivat silmääni. Onneksi en lukenut elokuvasta kuitenkaan mitään ennen elokuvaa – paitsi sen, että kyseessä on animaatiodokumentti. Animaatiodokumentti?!

Ohjaaja Folman käy elokuvassa läpi omia sotakokemuksiaan. Folman on löytänyt animaatiosta keinon esittää erilaiset tunteet, unet ja tapahtumat juuri niin kuin on ne halunnut esittää. Sarjakuvamainen esitystapa toimii hienosti. Äänimaisema vangitsee.

Elokuvassa eräs haastateltavista (taisi olla psykoterapeutti) kertoo, kuinka yksi sotilaista päätti suhtautua sotaan kuin suureen seikkailuun, seikkailuelokuvaan. Jossain vaiheessa kamera meni rikki ja sotilas havahtui karmeaan todellisuuteen, ja sekosi. Mitä tapahtuu tämän elokuvan katsojalle, kun kamera näyttäisi lopussa menevän rikki?

Tähteni: *****

http://waltzwithbashir.com/
http://www.dailymotion.com/video/x6u66n_trailer-de-waltz-with-bashir_webcam

Kuu Kuu – Kotikeittiö Töölössä

Kuvassa ranskalaiset possumakkarat ja lämmin perunasalaatti.

Helmikuun pakkasilla Kuu Kuu osoittautui käymisen arvoiseksi paikaksi. Alkulämmikkeeksi reipas jallu ja seuralaiselle minttukaakao.

Kuu Kuun ruokalista mahtuu yhdelle A4:lle. Seuralaiseni totesi käyneensä etukäteen tutustumassa ravintolan kotisivuilla ruokalistaan ja pohtineen, mitä ihmettä valita, kun ravintolassa ei tee mieli syödä kotiruokaa. Sitä kuulemma saa kotona. Minun kotonani harvoin on tarjolla sitä, mitä Kuu Kuun listalle on valittu. Molemmille löytyi lopulta sopivat vaihtoehdot.

Alkuruoaksi valitsin Sulatettua Hilma-juustoa ja siikli-perunaa (8,50 e). Hilman kerrottiin olevan kotoisin Mouhijärveltä eli voitaneen luokitella lähiruoaksi. Annoksen tuoksua tarjoilija ylisti etukäteen. Tuoksu kieltämättä oli houkutteleva, mutta minulle annos oli vähintäänkin outo; kokemisen arvoinen tosin.

Kuvassa Hilmaa, perunoita ja suolakurkkuja.

Pääruoaksi arvoin Possumakkarat (15 e). Niiden kera tarjottiin lämmintä perunasalaattia. Tarjoilija kertoi, että aiemmin makkaroiden kanssa oli ollut erityisen maukasta linssisysteemiä. Perunasalaatti on melko tylsä valinta – etenkin, kun siinä ei ole mitään erityistä jujua. Makkaroiden kerrottiin olevan kokin käsialaa. Myöhemmin tarkentui, että ne ovatkin ranskalaisia erikoismakkaroita. Maistamisen arvoisia! Kastiketta ei annokselle oltu vaivauduttu säveltämään, sinappi sai kelvata.

Ruoan kyytipojaksi valitsin tarjoilijan suosittelemaa ”voimakasta” punaviiniä: Santa Louisa Malbec 2006 (5 e/12 cl), Argentiina, ”keskitäyteläinen, intensiivinen hillomainen hedelmäisyys, jälkimaussa luumua. Malbec 100 %”). Jytyä viinissä oli, mutta olut olisi ollut osuvampi valinta.

Seuralaiseni tilasi Eromangan lihiksen kaikilla mausteilla (6,50 e). Ilmeisen hyvää ja harvinaista herkkua. Tarjoilija kertoi annoksen olevan hitti erityisesti puolenyön aikoihin. Lihiksen seuralaiseksi hän valitsi raikkaan oloisen salaatin (noin 4 e) ja talon viinin. Jälkiruoat jätimme väliin. Eromangan lihiksen kerrottiin olevan kotoisin Vallilasta. Googlasin ja paikallistin Eromangan keskelle kaupunkia. Taivas, miten tämäkin paikka on voinut jäädä käymättä! Ehdottomasti on päästävä käymään.

Kuvassa Kuu Kuun lihisannos.

Tarjoilijan yleiskunto pysyi illan mittaan yllä hänen tarkistaessa lähes joka annoksesta jotain vähintään kerran keittiöhenkilökunnalta. Lunttilistan teko voisi olla paikallaan.

Käynnin yhteydessä testasin Aromi-lehden Kollegakortin toimivuuden. Kortin idea on kiteytettynä: kortilla saa sopimuspaikoista kaksi pääruokaa yhden hinnalla (su-ke). Pientä kankeutta kortin käytössä esiintyi. Pakollisen etukäteen tehtävän pöytävarauksen yhteydessä todettiin, että syötävien pääruokien tulee olla samoja. Onneksi paikan päällä kävi ilmi, että etu lasketaan edullisemman annoksen mukaan, joka onkin järkeenkäypä käytäntö. Alennuskorttia oli ihan kiva kokeilla.

Kuu Kuu oli pitkään ollut mielessäni ja vihdoin pääsin maistamaan talon antimia. Ehkä en ihan heti mene sinne toista kertaa, mutta olen iloinen, että olen siellä käynyt. Ruokavaliorajoitukset Kuu Kuussa otetaan hyvin huomioon.

http://www.kuukuu.info/
http://www.eromanga.info/index.php?id=6207
http://www.aromilehti.fi/kollegakortti/