Kantavierre

Bakfickan – Suomenruotsalaista tunnelmaa

2009-03-18T00:31:00.007+02:00

Seurueemme vieraili maanantai-illan iloksi Liisankadun Bacfickanissa. Vaikka maanantai on useimmille ravintoloille kuollut päivä ja taantumakin vielä pitää asiakkaat kodeissa säästämässä, Bakfickaniin oli aiheellista tehdä pöytävaraus. Ravintola oli käytännöllisesti katsoen täysi.

Kuvassa Wallenbergin pihvi-annos ja Stallhagenin olutta.

Ravintolanomistajia, kuten Riki Sorsaa, paikalla ei näkynyt vaan salityöskentelyn hoiti kaksi nuorta neitokaista. Ruokasali oli hulppea – näin upeita vanhoja ravintolatiloja Helsingissä on vähän. Sisustus oli minun makuuni turhan moderni. Tuplapöntöt naistenhuoneessa on outo veto. Samantyyppisen ratkaisun olen nähnyt düsseldorfilaisessa Kuhstall-baarissa (paikallinen Zetor), missä tuplapöntötyksellä kai yritettiin luoda vanhanajan tunnelmaa. Hmm, ravintolan vessaa yleensä ei tule muisteltua jälkikäteen. Markkinointikikka siis. No, mainittakoon sitten samaan hengenvetoon, että Demossa on oikein tunnelmallinen pikkula.

No niin, takaisin Bakfickaniin ja ruokaan.. Ajatuksen kera taitetulta ruokalistalta päädyin tilaamaan sitä kuuluisaa husmanskostia: Wallenbergin pihvin, tai kuten laskussani lukee Wallenbergaren, 18,50 e. Pihvi tarjottiin maukkaan anjovisvoin (maukas ja suolainen), pakasteherneiden (huono vitsi) ja perunamuusin (jolla oli kyllä hienompikin muhennosnimi). Ruokajuomaksi otin (vetisen) ahvenanmaalaisen Stallhagenin Ålandsölet-olutta (4,50 e/ 0,33 l). Annos oli erittäin täyttävä. Suurikin ruokahalu tuli tyydytettyä.

Seuralaiseni tilasivat tonnikalapihviannokset. Hyrisivät tyytyväisyyttään ja kehuivat reilun kokoista annosta erittäin maukkaaksi. Seuralaiset vitsailivat olevansa Atkinsin dieetillä, sillä annoksessa ei ollut hiilihydraatteja (perunaa, pastaa tai riisiä) lainkaan, mutta proteiineja (tonnikala) ja rasvaa (näyttävän salaatin päälle oli loroteltu reippaasti öljyä) sitäkin enemmän.

Kuvassa tonnikala-annos.

Jälkiruoaksi tilasimme talon jäätelöpallerot. Tilaamani lakkajäätelö maistui hunajalta, lakasta ”todisteina” olivat siemenet.

Kuvassa lakkajäätelöannos ("ilman pähkinöitä").

Kuvassa mustikkajäätelöannos.

Tällä ravintolakeikalla päätimme ryhdistäytyä ja olla tiedostavia kuluttajia: kysyimme raaka-aineiden alkuperää. Vasikanlihan kerrottiin olevan ruotsalaista ja tonnikalaa ei kuulemma ole kalastettu lähivesiltä. Taannoin Fabianinkadun Pregossa tonnikalan eettiseen pyyntitapaan vastattiin, että kala on jo kuollut ja jos sitä ei syödä, se päätyy roskiin.

Bakfickan on käymisen arvoinen. Ruoka-allergisen kannattaa alleviivata rajoituksensa. Erikoisruokavalio-osaaminen ei Bakfickanissa ole vakuuttava.

http://www.bakfickan.fi/
Helsingin Sanomien Anna Paljakan kokemus:
http://www.hs.fi/artikkeli/Liisankadun+takatasku/1135242580407

Ravintola Nro 11 – Läskisoosi ilahduttaa

2009-03-13T22:55:00.003+02:00

Ravintola Nro 11 (aik. Kuusihokki eli Risuhokki) on aarre. Perinteitä kunnioittava ravintola Meilahdessa tarjoaa asiakkailleen lounaaksi jopa läskisoosia, kun asiakkaat ovat sitä kerta toivoneet.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olen ravintolassa nauttinut läskisoosia. Annos oli herkullinen. Tummat kuoriperunat kruunasivat annoksen.

Kuvassa on läskisoosia ja kuoriperunoita.

En osaa sanoa, mitä isovanhempieni ikäpolvi olisi tästä läskisoosista sanonut. Mahtoiko se olla niin suussa sulavaa kuin se parhaimmillaan on; minun suussani soosi kyllä suli.

Ravintola Nro 11 perjantain 13.3 lounaslista:
Katkarapucaesarsalaatti 8,10 e
Läskisoosi 8,70 e
Paistetut muikut ja perunamuusi 10,60 e
Metsästäjänpihvi ja ranskanperunat 13,90 e
Lounaan hintaan sisältyy salaatti, leipä ja kahvi

Kasvisruokavaliota Nro 11:sta ei tunneta. Tämä on niitä harvoja asioita (ellei ainoa), joka jättää toivomisen varaa. Ai niin, toinenkin toive on: olisi hienoa, jos ravintola pitäisi ovensa auki myös sunnuntaisin.

On erittäin toivottavaa, että perinteiset kotiruoat pysyisivät hengissä eikä niiden valmistustaito katoaisi. Ruotsissa husmanskost on ravintoloissa arvossaan. Kun jonain päivänä bongaan jostain ravintolasta perinteistä sylttyä, riennän sitä maistamaan. Syltystä sentään on jonkinmoinen lapsuuden mielikuva säilynyt. Kiitos ihanalle isoäidilleni.

Nro 11 kantaa hienosti oman kortensa elävän suomalaisen ruokakulttuurin kekoon.

http://www.no11.fi/

P.S. Helsingissä läskisoosia on voinut nauttia 2000-luvulla ainakin ravintola Oivassa. Kerran olin mennä sitä syömään, mutta karaoken kuuntelu olisi kuulunut hintaan – käännyin kannoillani.

Tokyo55 - nuorivanha japanilainen ravintola

2009-02-21T03:35:00.007+02:00

Joulupukki toi jälleen lahjaksi maukkaan japanilaisen ravintolaillan. Seuralaiseni kanssa nautimme lahjasta helmikuisena perjantaina Töölön Tokyo 55:ssa.

Tokyo55:ssa on panostettu sisustukseen. Seinälle tykitettiin kuvaa värikkäästä akvaariosta. Minuun se teki vaikutuksen, kun en moista ratkaisua aiemmin ollut ravintolassa nähnyt. Joidenkin mielestä se on naiivi. Avokeittiö oli näyttävä ja loi tunnelmaa.

Yksityisyyttä Tokyosta ei löydy, ikään kuin joutuisi puhumaan kaikki jutut kovaääniseen. Vieressäni istunut, näennäisesti omassa rauhassaan rouva ihmetteli, miksi sushi tuotiin ensin, hänhän tilasi keiton. Onko sillä väliä, ihmetteli nuori tarjoilijamies. Rouva totesi, että kyllä hän ajatteli, että alkukeitto tulee alkuun ja sen jälkeen vasta pääruoka. Ehkä rouvalla pakkasiltana oli käväissyt mielessä lämpimän keiton lämmittävä vaikutus.

Seuralaiseni kanssa päädyimme tilaamaan alkuun Sushimestarin lajitelman (10 kpl 16,00 e). Erona perussushilajitelmaan kerrottiin olevan tavallista suuremmat sushipallerot. Tämän suhteen tuli kyllä pettymys. Vieressämme istuvien rouvien sushipalleroiset olivat huomattavasti meidän palleroitamme suurempia. Siitä huolimatta meille vakuuteltiin, että saamamme annokset ovat nimenomaan sushimestarin lajitelmia (eli kallein lajitelma).

Kuvassa Sushimestarin lajitelma.

Pääruoaksi valitsimme seuralaiseni kehumaa Härän marmorifileetä teriyakikastikkeella (16,00 e). Seuralainen tilasi lisukkeeksi kasvikset (3,00 e), itse otin perusriisin (2,50 e). Rahastuksen makua, kun edes riisi ei kuulunut annokseen. Pääruokamme oli kyllä erinomaisen maukas.

Kuvassa Härän marmorifileetä teriyakikastikkeella kahdelle. Olisimme kevyesti pistelleet poskeen molemmat tämän kokoiset pääruoka-annokset.

Kuvassa kasvisannos.

Ruokajuomaksi nautin sekä Sapporo- että Kirin-oluet. Ehkä joskus japanilaisten ravintoloiden listalle ilmestyy uusia oluttuttavuuksia.

Läpinäkymättömästäkin lasista nautittuna olut maistui.

Ravintolan rahat nyhtävä tunnelma loihti tikun käteeni ja huomasin hakemalla hakevani huomautettavaa. Avokadokastike oli kummallinen japanilaisen keittiön luomukseksi ja fileepalat olivat suuria puikoilla syötäväksi. Sitkeys ei helpottanut tilannetta. Lähellä ovea sijaitsevassa pöydässämme kävi viima ja olimme kylmissämme. Jälkiruoaksi tilasimme espressoa ja cappuccinoa. Italialainen päätös illalle.

Kuvassa espresso.

Neitsytmatka Helsingin wanhimmaksi mainostettuun japanilaiseen ravintolaan oli kiinnostava. Seuraavalla kerralla suuntaamme Kabukiin.

http://www.tokyo55.fi/page.php

Waltz with Bashir - sota sotilaan silmin

2009-02-21T02:12:00.005+02:00

Waltz with Bashir (Vals im Bashir) (Israel, Saksa, Ranska, 2008)

Ohjaus: Ari Folman
Esityspaikka: Kinopalatsi (Helsinki)

Onneksi menin katsomaan tämän elokuvan. Se oli silkkaa sattumaa. Hesarin NYT-liitteen ensi-ilta-arvostelun viisi tähteä tarttuivat silmääni. Onneksi en lukenut elokuvasta kuitenkaan mitään ennen elokuvaa – paitsi sen, että kyseessä on animaatiodokumentti. Animaatiodokumentti?!

Ohjaaja Folman käy elokuvassa läpi omia sotakokemuksiaan. Folman on löytänyt animaatiosta keinon esittää erilaiset tunteet, unet ja tapahtumat juuri niin kuin on ne halunnut esittää. Sarjakuvamainen esitystapa toimii hienosti. Äänimaisema vangitsee.

Elokuvassa eräs haastateltavista (taisi olla psykoterapeutti) kertoo, kuinka yksi sotilaista päätti suhtautua sotaan kuin suureen seikkailuun, seikkailuelokuvaan. Jossain vaiheessa kamera meni rikki ja sotilas havahtui karmeaan todellisuuteen, ja sekosi. Mitä tapahtuu tämän elokuvan katsojalle, kun kamera näyttäisi lopussa menevän rikki?

Tähteni: *****

http://waltzwithbashir.com/
http://www.dailymotion.com/video/x6u66n_trailer-de-waltz-with-bashir_webcam

Kuu Kuu – Kotikeittiö Töölössä

2009-02-20T19:09:00.011+02:00

Kuvassa ranskalaiset possumakkarat ja lämmin perunasalaatti.

Helmikuun pakkasilla Kuu Kuu osoittautui käymisen arvoiseksi paikaksi. Alkulämmikkeeksi reipas jallu ja seuralaiselle minttukaakao.

Kuu Kuun ruokalista mahtuu yhdelle A4:lle. Seuralaiseni totesi käyneensä etukäteen tutustumassa ravintolan kotisivuilla ruokalistaan ja pohtineen, mitä ihmettä valita, kun ravintolassa ei tee mieli syödä kotiruokaa. Sitä kuulemma saa kotona. Minun kotonani harvoin on tarjolla sitä, mitä Kuu Kuun listalle on valittu. Molemmille löytyi lopulta sopivat vaihtoehdot.

Alkuruoaksi valitsin Sulatettua Hilma-juustoa ja siikli-perunaa (8,50 e). Hilman kerrottiin olevan kotoisin Mouhijärveltä eli voitaneen luokitella lähiruoaksi. Annoksen tuoksua tarjoilija ylisti etukäteen. Tuoksu kieltämättä oli houkutteleva, mutta minulle annos oli vähintäänkin outo; kokemisen arvoinen tosin.

Kuvassa Hilmaa, perunoita ja suolakurkkuja.

Pääruoaksi arvoin Possumakkarat (15 e). Niiden kera tarjottiin lämmintä perunasalaattia. Tarjoilija kertoi, että aiemmin makkaroiden kanssa oli ollut erityisen maukasta linssisysteemiä. Perunasalaatti on melko tylsä valinta – etenkin, kun siinä ei ole mitään erityistä jujua. Makkaroiden kerrottiin olevan kokin käsialaa. Myöhemmin tarkentui, että ne ovatkin ranskalaisia erikoismakkaroita. Maistamisen arvoisia! Kastiketta ei annokselle oltu vaivauduttu säveltämään, sinappi sai kelvata.

Ruoan kyytipojaksi valitsin tarjoilijan suosittelemaa ”voimakasta” punaviiniä: Santa Louisa Malbec 2006 (5 e/12 cl), Argentiina, ”keskitäyteläinen, intensiivinen hillomainen hedelmäisyys, jälkimaussa luumua. Malbec 100 %”). Jytyä viinissä oli, mutta olut olisi ollut osuvampi valinta.

Seuralaiseni tilasi Eromangan lihiksen kaikilla mausteilla (6,50 e). Ilmeisen hyvää ja harvinaista herkkua. Tarjoilija kertoi annoksen olevan hitti erityisesti puolenyön aikoihin. Lihiksen seuralaiseksi hän valitsi raikkaan oloisen salaatin (noin 4 e) ja talon viinin. Jälkiruoat jätimme väliin. Eromangan lihiksen kerrottiin olevan kotoisin Vallilasta. Googlasin ja paikallistin Eromangan keskelle kaupunkia. Taivas, miten tämäkin paikka on voinut jäädä käymättä! Ehdottomasti on päästävä käymään.

Kuvassa Kuu Kuun lihisannos.

Tarjoilijan yleiskunto pysyi illan mittaan yllä hänen tarkistaessa lähes joka annoksesta jotain vähintään kerran keittiöhenkilökunnalta. Lunttilistan teko voisi olla paikallaan.

Käynnin yhteydessä testasin Aromi-lehden Kollegakortin toimivuuden. Kortin idea on kiteytettynä: kortilla saa sopimuspaikoista kaksi pääruokaa yhden hinnalla (su-ke). Pientä kankeutta kortin käytössä esiintyi. Pakollisen etukäteen tehtävän pöytävarauksen yhteydessä todettiin, että syötävien pääruokien tulee olla samoja. Onneksi paikan päällä kävi ilmi, että etu lasketaan edullisemman annoksen mukaan, joka onkin järkeenkäypä käytäntö. Alennuskorttia oli ihan kiva kokeilla.

Kuu Kuu oli pitkään ollut mielessäni ja vihdoin pääsin maistamaan talon antimia. Ehkä en ihan heti mene sinne toista kertaa, mutta olen iloinen, että olen siellä käynyt. Ruokavaliorajoitukset Kuu Kuussa otetaan hyvin huomioon.

http://www.kuukuu.info/
http://www.eromanga.info/index.php?id=6207
http://www.aromilehti.fi/kollegakortti/

Umeshu - sporttinen sushipaikka

2008-09-19T19:09:00.008+03:00

Kuvassa 14 kappaleen lajitelma (14,50 e).

Töölössä, Hesperian puiston ja välittömästi Töölö Gymin vieressä (yhteydessä), sijaitsee tänä vuonna avattu japanilainen ravintola Umeshu.

Piipahdin lounaalla Umeshussa (lounaslista on voimassa klo 11-17), joten nimikkojuoma (japanilainen luumulikööri) jäi maistamatta. Umeshuja olisi ollut kolmea eri sorttia.

Pikavalitsin nälissäni, "kiireessäni" ja tarjoilijan johdattelemana 14 sushin valikoiman. Minulle kaikki japanilaiset palleroiset - nigirit ja makit - ovat "susheja".

Pääsin maistamaan yhdeksää eri makua, sillä 14:sta kappaleesta neljä oli avokadomakeja (rullattuja susheja). Kokonaisuudessaan lajitelma oli mielestäni monivivahteinen.

Erityisesti tykästyin yaki-shake nigiriin, jossa riisipalleroisen päällä lepäsi kevyesti toiselta puolelta paistettu lohiviipale. Pinnalle oli pursoteltu jotain majoneesimaista (ellei sitten ollut majoneesia). Nam.

Muita nigirejä olivat tonnikala, siika, raaka lohi, raaka katkarapu, paistettu tiikerikatkarapu ja tofu. Olisikohan jokin palleroista ollut kananmunasta.. Yksi palleroista maistui letulta.

Kolmen paikkeilla ruokailijoita oli muutama. Neljän hengen pöytiä ravintolassa on kolme, joten kaikki pöydät täyttyvät helposti. Ikkunan edessä on rinnakkainistuttavia paikkoja lisää. Ravintola on ilmeisen suosittu, sillä puhelimessa tunnuttiin perjantaiksi myytävän ei-oota sekä take awayhin että pöytävarauksiin. Tai sitten kapasiteetti on kysyntään nähden pieni.

Tunnelma Umeshussa oli sporttinen. Hyväryhtiset collegepukuihin sonnustautuneet henkilöt riensivät edes takaisin salissa ja salin vieressä. Kuntosalin välitön läheisyys, ja ilmeinen yhteistyö, tällaisen vähärasvaisen tredikeittiön kanssa, on todennäköisesti eduksi molemmin puolin. Lähellä sijaitse isohkoja hotelleja, mikä selittänee, että kotisivut aukeavat englanniksi (kielivalikoimasta kyllä löytyy suomikin).

Lounaaksi sushilajitelma, paikan suurinkin, oli minulle liian pieni. Olisin kevyesti popsinut näitä toisen mokoman lisää (kuten susheihin hurahtanut tuttavani lounaalla tekeekin tullakseen kylläiseksi). Umeshusta tuskin tulee vakkarikohdettani, mutta kyllähän tämä oli kiva nähdä. Wash and go.

http://www.umeshu.fi/

http://www.toologym.fi/

Elokuvat piristävät syksyä!

2008-09-01T23:24:00.007+03:00

Confusion – Tankit kaduille

Confusion (Zmatek) (Tsekkoslovakia, 1969)
DocPointin ulkoilmanäytös "Muistikuvia, 1968 Praha"

Ohjaus: Evald SchorminEsityspaikka: Lasipalatsinaukion Kinopiha (Helsinki)
Dokumentti kuvaa Prahan miehityksen ensimmäisiä päiviä. Elokuvaa oli paikanpäällä pohjustamassa tapahtumien silminnäkijä; tasan 40 vuotta tapahtuneen jälkeen.

Confusion-dokumentti on ollut erittäin arkaluontoinen ja sitä piiloteltiin vuosikymmeniä. Minulle dokumentti ei onnistunut välittämään tilanteen vakavuutta eikä oikein mitään erityistä. Nykyajan uutiskuvaukset kai ovat turruttaneet katsojansa.

Ulkoilmanäytöksestä jäi mieleen viileä ilta, liian kevyt varustus (villapeitteitä ei ollut saatavilla) ja selkänojattomat penkit. Bio Rexin valkoinen seinä näyttäytyi upeana. Bio Rex on elokuvateatteri sekä sisältä että ulkoa!

Tähteni: **

http://www.docpoint.info/muistijalkia.html

Mies joka ei ollut siellä – parturin elämää
Mies joka ei ollut siellä (The Man Who Wasn’t There) (USA, UK, 2001)

Ohjaus: Joel Coen
Pääosissa: Billy Bob Thornton, Frances McDormand, Michael Badalucco
Esityspaikka: Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (Helsinki)

Coenin veljekset kuvaavat hiljaisen parturin elämän kautta keski-ikäisten elämäntuskaa. Nuoruus on takana ja tulevaisuus pelottaa. Elämä saattaa livuta kokonaan ohitse. Mielessä jyskyttää Carpe diem – tartu hetkeen. Ja joku saattaa tarttuakin.

Elokuva esitetään mustavalkoisena, mutta se on kuvattu värillisenä. Mustavalkoisena elokuva muistuttaa Orson Wellesin Pahan kosketusta. Valot ja varjot luovat tunnelman.

Hieno tarina, onnistuneet roolisuorutitukset, upea elokuvaus. Elämää mitataan coenmaisella mitalla.

Tähteni: ****

http://www.imdb.com/title/tt0243133/
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Man_Who_Wasn

Les Filles du Botaniste – kiinaalaisten naisten rakkaustarina
Les Filles du Botaniste (The Chinese Botanist’s daughters) (Ranska, Kanada, 2006)

Ohjaus: Daï Sijie
Pääosissa: Mylène Jampanoï, Li Xiaoran, Dongfu Lin
Esityspaikka: Espoo ciné (Espoo)

Ranskalaiset ja kanadalaiset kuvaavat yhteistyössä kiinalaisnaisten rakkaustarinan. Outo lähtökohta. Ehkä Kiinassa ei sitten vieläkään voi kuvata homoseksuaalista rakkautta. Vaikea uskoa ja käsittää, mutta siitähän elokuvakin kertoo.

Elokuva on nopea kuvaus kahden naisen välisestä rakkaudesta, intohimosta ja yhteiskunnan odotusarvoista. Aika kulunut aihe, mutta ei kai sitten riittävästi käsitelty.

Tähteni: ***

http://www.imdb.com/title/tt0425985/
http://www.youtube.com/watch?v=YSkbwlLvWzo

Kukkoilijat – Bryggen matkailumainos
Kukkoilijat ((In Bryges) ( Belgia, UK, 2007)

Ohjaus: Martin McDonagh
Pääosissa: Colin Farrell, Brendan Gleeson, Ralph Fiennes
Esityspaikka: Espoo ciné (Espoo)

Kukkoilijat on elokuvanmittainen (107 minuuttia) Brygge-mainos. Bryggessä käyneet ovat kyllä poikkeuksetta kehuneet kaupunkia..

Kukkoilijat on ns. mustanhuumorin komedia. Kepeä, vaikka päähenkilöt ovat ammattitappajia. Hauskuuttavassa, verisessä elokuvassa käsitellään elämän suuret asiat: elokuvassa ihastutaan, vihastutaan, rakastutaan, mitataan ystävyys ja periaatteet, muun muassa. Pohjattoman ammentamisen aihe.

Kukkoilijat on 2000-luvun komedia.

Elokuva saa Finnkino-ensi-iltansa 12.09.2008.

Tähteni: ***

http://www.imdb.com/title/tt0780536/
http://www.youtube.com/watch?v=7mR-sIf-w1w

Elegy – Proffan ja opiskelijan rakkaustarina
Elegy (USA, 2008)

Ohjaus: Isabel Coixet
Pääosissa: Penélope Cruz, Ben Kingsley, Dennis Hopper
Esityspaikka: Espoo ciné (Espoo)

Elegy kertoo puhkikuvatun tarinan vanhemman miesopettajan ja nuoren opiskelijatyttösen rakkaudesta. Suden vuosi (Virpi Hämeen-Anttilan käsikirjoitus, Olli Saarelan ohjaus, 2007) on suomalainen tapa käsitellä samaa aihepiiriä.

Elegy on ennalta-arvattava. Ulkoiset puitteet ovat tuoreet, sillä elokuva on valmistunut tänä vuonna. Elegyssä ei ole oikein mitään erityistä. Ehkä koskettavinta on vanhojen miesten terveyden keikkuminen veitsenterällä. Silloin tulee mieleen laulun sanat ”Mistä tunnet sä ystävän…”.

Jos haluaa kertoa tarinan ”epäsovinnaisesta” rakkaussuhteesta, ehkä asetelman voisi edes keikauttaa toisinpäin: vanhempi nainen ja nuori mies. Kiitos.

Elokuva saa Suomen kaupallisen ensi-iltansa marraskuussa.
Tähteni: ***

http://en.wikipedia.org/wiki/Elegy_(film)
http://www.samuelgoldwynfilms.com/

Once – musiikki on tie sydämeen
Once (Irlanti, 2006)

Ohjaus: John Carney
Pääosissa: Glen Hansard, Markéta Irglová, Hugh Walsh
Esityspaikka:Tennispalatsi (Helsinki)

Once on raikas kuvaus katusoittajan ja ohikulkijan ystävystymisestä ja läheisyydestä. Maailmassa, jossa elämä on pitkälti siirtynyt tänne internetavaruuteen, perinteinen tarina puraisee.

Oncen musiikki luo elokuvalle pohjan – ja rytmin, kirjaimellisesti.

Tähteni: ***

http://en.wikipedia.org/wiki/Once_(film)
http://fi.filmtrailer.com/cinema/914/once.html

Helsingin kiinalaisia ravintoloita - China, Empire Plaza ja Peking

2008-08-23T20:30:00.014+03:00

Kuvassa Empire Plazan dim sum "maustettua taarojuuresta rapeassa nyytissä" (Taaro Dumpling, Wu kok, 6,50 e).

Helsingissä on mainioita kiinalaisia ravintoloita, joista voisi kirjoittaa loputtomasti. Tässä kokemuksiani muutamasta.

Mieleeni on lähtemättömästi painunut ensimmäinnen makumatkani kiinalaiseen keittiöön, joka tapahtui Aleksis Kiven kadun Pekingiin 1980-luvun lopulla. Kun ensimmäisen kerran söin puikoilla, usko oli loppua. Ruoka jäähtyi, mutta usko ei onneksi loppunut. Poltin suuni perusteellisesti pöydässä olevalla chilimausteella; annostelin sitä reippaanlaisesti.

Peking on lukeutunut yli 20 vuotta vakiopaikkoihini. Vieressä sijaitseva Quick Wok on myös ollut ravintolakartallani yli kymmenen vuotta. Vuosien varrella Helsinkiin on perustettu lukuisia kiinalaisravintoloita, joista moni on muuntanut reseptejä "suomalaiseen makuun" sopivaksi. Koska olen tehnyt paikan päälle Kiinaan vain yhden makumatkan, en pysty sanomaan, mikä paikoista olisi aidoin. On vain paikkoja, joihin mieltyy ja joihin siten tulee mentyä yhä uudelleen.

Empire Plaza, Kamppi

Kampin kauppakeskuksen Empire Plazaa on helppo kehua. Siellä on alusta asti ollut listalla dim sumit (kiinalaiset alkupalat) ja hot potit (käännetty listalle "kihisevä ruoka"). Empire Plaza on ainoa paikka, jossa on tuotu aterian päätteeksi onnenkeksi. Vuosien varrella tästä tavasta on harmillisesti luovuttu.

Pari viikkoa sitten oli vielä lämpimät terassikelit. Aterioin tuolloin seuralaiseni kanssa Empire Plazan täpötäydellä terassilla. Tilaamamme annokset olivat erinomaisen maukkaita, ja kauniita. Ruokalautasta jouduin erikseen pyytämään - terassille oli kuulemma tapana tuoda vain tarjoilukulhot. Mielenkiintoista.

Alkupalaksi nautin taarosta tehtyjä alkupaloja (kuva ylhäällä). Taaro oli minulle uusi tuttavuus. Arvelen, että nyytin sisällä oli taaron seuralaisena pekingin ankasta tuttua hoi sin -kastiketta. Nyytit olivat mieleeni. Rasvanmausta olisin mielelläni tinkinyt, mutta se on suht mahdotonta, jos ruoka on uppopaistettu.

Kuvassa seuralaiseni nuudeliwok, jonka makua hän kiitteli kovasti. Annos oli runsas - suuresta ruokahalusta huolimatta osa jäi mustille vietäväksi.
Kuvassa annokseni Ma Po Tofu kanaa (kanapaloja, katkarapuja ja tofua chili-soijakastikkeessa, 14,50 e). Yksinkertaisesti ihanaa. Punaviini ei tosin ollut paras mahdollinen juomavalinta, mutta hui hai tällä kertaa.

Peking, Aleksis Kiven katu

Edellisestä visiitistä oli ehtinyt vierähtää ainakin vuosi, mutta kokemusta paikasta on tosiaan yli 20 vuotta. Ravintola on perustettu vuonna 1983. Olen pitänyt tätä parhaana tietämänäni kiinalaisravintolana kotikaupungissani. Tällä kertaa tosin petyin, mutta mitäs valitsin valmiin, edullisen menyyn: katkarapu-herkkusienikeittoa, "kolmepientäannosta" eli häränlihaa sataykastikkeessa, kanaa curry(!)kastikkeessa ja friteerattua porsaanlihaa, lopuksi jäätelöä friteeratun banaanin kanssa (joka aikoinaan oli minulle ilmestys). Keitto oli mauton. Kumpikaan kastikkeista ei säväyttänyt. Porsaspallerot olivat ihan ok. Valju makukokemus. Mutta aiemmilla kerroilla olen hyrissyt tyytyväisyyttäni. Erityisesti kokonainen pekingin ankka, ja tietysti alkuaikojen puikkoräpiköinti, ovat jääneet mieleen. Liukkaat muovipuikot kyllä vaativat edelleen näppäryyttä.

Kuvassa mauton katkarapu-herkkusienikeitto.

Kuvassa 2 x "kolmepientäannosta".

Ja sama läheltä.

China, Annankatu

Chinassa olen ruokaillut ties kuinka monta kertaa, mutta nyt lähdin erikseen päivittämään kokemukseni, kun kuulin ravintolan olevan Helsingin vanhin kiinalainen (perustettu vuonna 1973).

China-ravintola oli koko vierailuni ajan (perjantai alkuilta) täysi, jonoakin ehti ovensuuhun muodostua. Kiinalaisia asiakkaita oli vähintään joka toisessa pöydässä. Ravintolassa oli kaksi pyöreää pöytää, joista toisessa oli keskellä vielä pyörivä osa - ruokien yhdessä nauttiminen käy näin helposti (Kiinan Pekingistä nämä pöydät jäivät eloisina mieleen).

Yllätyksekseni Chinankin listalla oli dim sumeja. Tilasin höyrytettyjä porsaanlihapalloja (Shiu - Mai, 5,50). Huikean hyvää.

Kuvassa höyrystettyjä porsaanlihapalleroita. Näitä popsisi makunsa puolesta vaikka sata.

Pääruoaksi valitsin kestosuosikkini kanaa kung po (12,00 e). Kerrankin chiliä oli niin, että sen huomasi. Kiinalaisia oluita listalla oli kaksi: Tsing tao ja se toinen peruskiinalainen, jonka nimi ei muistu mieleen.

Kuvassa Chinan kanaa kung po. Hyvää ruokahalua!

Helsingissä on helppo pistäytyä nauttimaan kiinalaista ruokaa. Ravintoloiden taso vaihtelee, mutta mukana on helmiä, joihin nämä kolme ravintolaa lukeutuvat.

http://www.empireplaza.fi/

http://www.ravintolachina.fi/

Ravintola Pekingin kotisivuja en ole löytänyt. Ravintola näyttää pärjäävän hyvin ilman niitä.

Zetor - junttiuden suomenmestaruus

2008-08-21T02:47:00.008+03:00

Kuvassa Zetorin servetti.

Ravintola Zetoria juntimpaa paikkaa en ole kokenut. Ns. maalaisuus ei tee paikasta junttilaa, mutta asenne tekee.

Kymmenisen vuotta sitten Zetor oli vielä suht nuori ja kai raikaskin. Tuolloin nautin muun muassa hyvää kalakukkoa ja metallituopeista tarjottua sahtia. Tuopit kuulemma varastettiin ja sahtia alettiin tarjota omaperäisistä "hillipurkkituopeista". Aika ajoin olen Zetorissa pistäytynyt. Sitkeä T-luupihvi on vuosien varrelta muun muassa jäänyt mieleen. Illanviettopuolikin on nähty.

Uteliaisuuttani pistäydyin päivittämään tilanteen. Minua vauhditti tieto siitä, että kansainvälisiä yritysvieraita viedään Zetoriin tutustumaan suomalaiseen ruokakulttuuriin.

Perjaintaina heti alkuillasta Zetorissa oli paljon asiakkaita. Etenkin turisteja - Suomesta ja kauempaa.

"Vitsikkään" ruokalistan lukeminen vei aikansa. Samoin tilaaminen. S-ketjukeittiö ei ollut taipua asiakkaan toiveisiin. Ruoka-allergisen on vaikea onnistua ostamaan Zetorista; esimerkiksi selleriä on lähes joka annoksessa. Lopulta saimme tarjoilijan kanssa muokattua Orimattilan kotitalousopiston kanasta (= valmismarinoitu broileri) possun ja annoksesta tuli syömäkelpoinen.

Kuvassa alkupalaruisleipää ja Lammin Sahtia. Lammin Sahti maistui selvästi paremmalta täällä kuin Kuhmoisten sahtimestaruuskisojen yhteydessä hanasta. ...miten sama tuote voi olla niin eri...

Kuvassa annokseni numero 18. ORIMATTILAN KOTITALOUS OPISTON KANA (16,80 €, S-etukortilla halvennos 1 €)

Ruokalistassa annosta kuvataan näin: "Orimattilan kotitalousopistossa alkaa kokovuotinen emäntäkoulukurssi marraskuun 3. päivänä. Hakemukset, joihin on liitettävä jäljennökset koulutodistuksista, sekä maine- ja lääkärintodistus, on lähetettävä ennen lokakuun 1. päivää. Opinnäytteenä on valmistettava koulun nimikkoruoka: paistettua broilerin rintafileetä, pekonia, leipäjuustoa, maalaispottuja ja salaattia.Rehtori Fanny Syrjänne, Orimattila, puh. 28."

Oma annokseni oli ehtinyt jäähtyä matkan varrella. Aikatauluni vuoksi en sitä kuitenkaan enää keittiöön - toiseen kertaan - palauttanut. Jouduin palauttamaan ensimmäisen annoksen, joka oli koristeltu juuri niillä aineksilla joita pyysin allergian vuoksi välttämään.

Tavallaan on ihan hienoa, että jossain on tällainen mielikuvituspaikka, jossa ollaan loihtivinaan 50-luvun "maalaisidyllitupa". Mutta Zetor ei ole aito oikein muussa kuin teennäisyydessä. Turistille tämä paikka jää todennäköisesti mieleen (sinänsä hyvä!), mutta toivottavasti Zetoria ei luulla suomalaisen ruokakulttuurin ilmentymäksi.

http://www.ravintolazetor.fi/

Kesäkino Engel - vielä ehtii!

2008-08-18T23:54:00.003+03:00

Kesäkino Engel on Helsingin ainoa ulkoilmaelokuvateatteri.

Giliap (Ruotsi, 1975)

Ohjaus: Roy Andersson
Pääosissa: Thommy Berggren, Mona Seilitz, Willie Andréason
Esityspaikka: Kesäkino Engel (Helsinki)

Giliap oli kuin kotonaan Kesäkino Engelin valkokankaalla. Vaikka ääni ja sen myötä sanat olivat epäselviä, elokuvakokemus ja -nautinto olivat hyviä. Tekstitystä elokuvassa ei ollut, mutta onneksi elokuvassa puhe on vain yksi osatekijä.

Kauas pilvet karkaavat -elokuva on Giliapin suomensukulainen.

Kymmenisen vuotta sitten Kesäkino Engelissä esitettiin ennakkoon uutuuselokuvia. Useampia vuosia on jo näytetty vanhoja, tai tosi vanhoja, elokuvia. Voikun uutuudet palaisivat tulevina kesinä valkokankaalle. Ja toivottavasti elokuvien valintakriteerit olisivat korkealla.

Tähteni: **** (elokuvan ja esityspaikan yhteistähdet)

http://www.imdb.com/title/tt0073045/
http://www.cinemamondo.fi/?doc=3

Café Tin Tin Tango - huippupaikka Töölössä

2008-08-18T23:41:00.006+03:00

Kuvassa A. Le Coq Porter ja herkullinen mozzarellasämpylä.

Töölöntorin laidalla sijaitseva Tin Tin Tango on melkein liian hyvä paikka ollakseen totta. Ihastuttava ilmapiiri, harkitusti valitut oluet, tuoreita leivonnaisia, kahvia,...

Tin Tin Tango ei ole mikä tahansa kahvila. Täällä voi pestä ja kuivata siinä sivussa likapyykkinsä. Koneellinen (6 kg) maksaa 4 euroa ja kuivaus 2 euroa. Kuivaksi tosin en pyykkiäni saanut yli tunnin kuivauksellakaan, mutta se ei haitannut, kun oli vankkumattoman tyytyväinen olo.

Sauna on testaamatta, mutta useampia Backgammon-iltoja olen Tin Tinissä viettänyt. Tunnelma on kokemisen arvoinen.

Musiikki raikasi tällä kerralla aluksi mielestäni kovaa, mutta siihenkin tottui. Se oli sellaista "pariisilaista", joka vuorotteli vanhojen suomalaisten ja argentiinalaisten tangojen kanssa.

Erinomainen paikka - suosittelen!

http://www.tintintango.info/

Cantina West - "Paljon ja hyvää"

2008-08-18T21:46:00.013+03:00

Cantina West Helsingin Kasarmikadulla on säilyttänyt suosionsa vuosia. Itselläni oli vierähtänyt pari vuotta edellisestä käynnistä; edellisellä kerralla suunnittelin tarjoilijan kanssa yhdessä sopivan ruoan, kun kokki lähetti keittiöstä terveisiä, ettei voisi valmistaa mitään - ruoka-allergiaan voi suhtautua näinkin.

Kokki oli kai vaihtunut, kun tällä kertaa ruoanvalmistamisessa ei ilmennyt hankaluutta. Kuten ei yleensäkään. No, alkupalaa en seuralaisteni kanssa päässyt jakamaan..

Kuvassa seuralaisteni alkupala CHIMICHANGAS (6,60€). Friteerattuja sinihomejuustolla, mozzarellalla ja edamilla täytettyjä tortillarullia talon salsakastikkeen kera. Annoksen kerrottiin olevan uutuus ja he***tin hyvää. Odotukset nousivat pilviin eivätkä ne täyttyneet. Sinihome- ja mozzarellajuustojen sijaan sellerinmaku pukkasi ensimmäisenä lävitse.

Kuvassa tuhti annokseni Pitaya steak (23.90 e). Hervoton ulkofilee pihvi, maissintähkän ja bataatti-juustokakun (piilossa pihvin alla) kera. Annosta ei ole nettimenyyssä. Annos oli täyttävä, muttei mikään erityinen makuelämys. Chilivuori oli mielenkiintoinen ratkaisu. Kai sitä sitten voisi kotonakin pilkkoa chiliä ruoan päälle ja todeta annoksen olevan meksikolainen, ja tulinen.
Juomaksi nautin meksikolaista Pacifico Clara -olutta. Etikettiä lukemalla selvisi, että olut on pantu Espanjassa. No, onhan Cokiskin keravalaista. Olut muistutti Solia. Tarjoilija kertoi, että alkujaan meksikolaiset käyttivät limeviipaletta puhdistaakseen pullonsuun korkista liuenneesta raudasta. Vasta eurooppalaiset saivat mieleensä tyrkätä viipaleen pulloon. Nykyisinhän se on vakiintunut tapa. Todennäköisesti twist on saanut tästä alkunsa.

Kuvassa seuralaiseni yhdistelmäannos. Mahi-mahi -annoksesta on poimittu Meksikonlahden polskiva eksoottinen kala, joka on yhdistetty tonnikala-annoksen lisukkeiden kanssa(paprika-vuohenjuustokastike, lisukkeena uunitomaatti, maissintähkä ja bataatti -juustokakkua). Henkilökunta ainakin osaa joustaa!

Kuvassa toisen seuralaiseni kasvisburritoannos. Hän oli tyytyväinen annokseensa. Chiliä kuului annokseen sen verran, ettei tulisuudesta tarvinnut tinkiä.

Kuvassa suussa sulava MUDCAKE (7,50 €). Suklaakakkua ja appelsiinisorbeen tilalla vaniljajäätelöä. Lisäksi vadelmakastiketta ja vaniljavaahtoa.

Sisäpihan terassilta pulu yritti hyvällä menestyksellä napsia huikopaloja. Epämiellyttävä pyrähtelijä, joka pikkuniksein pystyttäisiin pitämään ravintolan ulkopuolella.

Cantina West on perushyvä paikka, yhä vain. Ei erityisen säväyttävä, mutta luotettavan hyvä.
http://www.cantinawest.net/page.php?language=1

Raholan ruokasanasto:

http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/g.html

Yksi parhaimpia - ellei paras - suomenkielinen ruokasanasto!

There Will Be Blood - öljynkiiltoa silmissä

2008-08-11T01:23:00.002+03:00

There Will Be Blood (USA, 2007)

Ohjaus: Paul Thomas Anderson
Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Paul Deno, Kevin J O'Conner
Esityspaikka: Kinopalatsi (Helsinki)

Hieno elokuva. Kyllä Jenkeissä osataan tehdä upeitakin elokuvia. There Will Be Blood on mielestäni hyvä esimerkki elokuvataiteen ja bisneksen sekoituksesta.

Tämän elokuvan kesto on 2 h 41 min, mikä mahdollistaa hitaahkon temmon. Tempo sopii hyvin kuvaamaan 1900-luvun alkua.

Elokuva kertoo öljymiehestä, joka onnistuu raivaamaan tiensä from rags to richies. Päähenkilö, "The oil man", on myös pienen pojan isä. There Will Be Blood on kuvaus yhden miehen kehittymisestä liikemiehenä, isänä, ja ylipäätään ihmisenä.

Raha, rakkaus, toiveet ja todellisuus voivat osoittautua haastaviksi sovittaa yhteen.

Tähteni: ****

http://paramountvantage.com/blood/

Wilde, Ristiisa ja Ülikool Kohvik - makumatkailijan pistäytymipaikkoja

2008-08-01T00:54:00.015+03:00

Tartto on opiskelijan paratiisi. Kaunis kaupunki, hyvä olut ja rento meininki.

Retkikohteena Tartto on myös mitä mainioin. Paikallinen olut A. Le Coq näkyy katukuvassa. Hienoa, miten ovatkin ylpeitä paikallisesta tuotteesta. A. Le Coq -tehdas sijaitsee Tähtveressä, kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Tehtaan yhteydessä on olutmuseo, jossa järjestetään kolmesti päivässä parin tunnin kiertokävely. Epäonnekseni museo oli kesätauolla.

http://www.alecoq.ee/eng/activities/museum

A. Le Coqin tehtaanmyymälään (!) sentään pääsin sisälle. Ostin tuliaisikseni Tõmmu Hiid, Alexander, Dry Ice -oluet sekä Rosé -"beer shaken". Ja tuopin.

Kuvassa A. Le Coqin vaatimaton tehtaanmyymälä, jossa ei ollut panimoravintolaa.
http://www.alecoq.ee/eng/

Wilde Irish Pubia tuttavani suositteli lämpimästi. Minuun paikka ei kolahtanut. Ryystin puolet kesän uutuudesta A. Le Coqin Extra cold -oluesta ja totesin vetiseksi, mitäänsanomattomaksi. Olut on kuulemma Premiumia, ja sen erikoisuus on erityisen kylmä valmistusprosessi ja tarjoilulämpötila: - 2 astetta. Tätä on hieman vaikea niellä. Henkilökunta oli erittäin palvelualtista.

http://www.wilde.ee/?&lang=eng

Ristiisa on käymisen arvoinen paikka. Laaja valikoima virolaisia ja tuontioluita. Suomalaisia oluita ei tainnut kuitenkaan olla listalla. Itse asiassa Koffin vessaroskista enempää en merkkejä suomalaisoluista koko Tartossa nähnyt.

Ristiisassa on laaja ruokalista. Jotain sellaista, mitä olen Helsinkiin kaivannut. Paikallisia annoksia ja "yleisruokaa" vuodenaika huomioon ottaen. Kolmioleivät ja nachokset loistivat poikkaolollaan. Tilasin paistetut pelmenit alkuruoaksi ja pääruoaksi "jotain virolaista". Ystävällinen tarjoilijatar suositteli voimakkaasti porsaanlihaa paistettujen sipuleiden ja perunoiden kanssa. Mikään muu ei olisi yhtä virolaista. Pelmenit olivat paistettuinakin mainioita. Liha-annos oli ihanan tavalllinen. Sellaista tuskin Helsingin keskustan ravintolasta tulee saamaan.

Kuvassa paistetut pelmenit.

Kuvassa porsaanlihaa, paistettua sipulia ja perunat kuin kotona tehdyn kastikkeen kera.

Olueksi tilasin Pärnussa pantua Puls Tumea. Paikan oma olut olisi ollut tallinnalaisen Saku Originalin ja Saku Tumen sekoitus. Viron olutkartta alkaa hahmottua. Virolainen sahti on vielä kokematta.

Kuvssa Puls Tume.

http://www.ristiisapubi.ee/

Unicafen henkilökunnan toivoisin tekevän tutustumismatkan Ülikool Kohvikiin. Upeassa rakennuksessa on alakerrassa tarjolla monipuolinen buffetpöytä, jossa opiskelijaa ei rokoteta ylimääräisistä kauhallisista. Yläkerrassa on ala carte -ravintola terasseineen. Tilasin chateubriandin portviinikastikkeen kanssa. Annos oli paras, mitä olen Virossa koskaan nauttinut. Ravintolahenkilökunta oli yritteliästä, vaikka viinisuosituksen tekeminen tapahtuikin sormea menyyn päällä pyöräyttämällä.

Kuvassa chateubriand-annos, johon kuului runsaasti maukkaita kasviksia.

Kuvan liha on mediumiksi melko kypsä.

Ülikool Kohvikin ainoa heikkous oli meidän turistien paljous ja opiskelijoiden vähyys. Talvella tilanne lienee korjattu.

http://www.kohvik.ut.ee/index.php

Tartosta lisää

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tartto

Mamma mia! - Riemastuttava elokuvamusikaali

2008-07-31T01:32:00.005+03:00

Mamma Mia! (USA, 2008)

Ohjaus: Phyllida Lloyd
Pääosissa: Meryl Streep, Amanda Seyfried, Pierce Brosnan
Esityspaikka: Ekraan (Tartto)

Kesäretken iloksi kävin katsomassa Mamma mia! -uutuuselokuvan Tartossa. Meryl Streep lienee houkutellut minut paikalle. Streep oli roolissaan jälleen uskomattoman hyvä. Myös muut konkarit onnistuivat mukavasti, mutta nuorenpolven Amanda Seyfried ei suoriutunut yhtä hyvin.

Mamma mia! on ensimmäinen elokuvamusikaali, josta olen pitänyt. Se oli viihteellisyydessään nautinto.

Muistelen Aki Kaurismäen jossain haastattelussa joskus tokaisseen, ettei suomalaiset pääse nauttimaan elokuvaviittauksista, koska ovat nähneet elokuvia niin vähän (toivottavasti muistini ei nyt muunna totuutta) - Mamma Mia! suo tämän ilon valtavirtaleffojen ystäville. Titanic-kohtaus sai minutkin repeämään.

Retkillä on hauska käydä elokuvissa. Minua kyllä jännitti mahdetaanko Virossa dubata leffoja - onneksi ei. Käännöstekstit olivat sekä viroksi että venäjäksi.

Finnkinon pyörittämässä elokuvateatterissa oli tunkkainen äänentoisto (korostui musikaalissa) ja kuvan ylä- ja alareunasta näytti puuttuvan siivut. Tahattoman hauskaa :)

Tähteni: ***

http://www.mammamiamovie.com/

Panimoravintola Huvila - savolaista charmanttia

2008-07-10T19:49:00.011+03:00

Autoreitti vei jo toisen kerran tänä vuonna Panimoravintola Huvilaan. Myönnetään, että Huvila on merkittävä magneetti matkareittiä etelän ja pohjoisen välilä valittaessa. Tällä kertaa ehdin ruokailla, onnekseni myös paikan omaa sahtia oli saatavilla.

Kuvassa Oluthaudutettu karitsan välikyljys ja valkosipuliperunapyreetä sekä sahtia tuopissa. Porterkastike vaihdettiin epäsopivan sellerin vuoksi toiseen - kokki päätyi makeaan marjakastikkeeseen. Karitsa oli erittäin mureaa. Valkosipuli(?)perunapyree oli mitäänsanomaton.

Kuvassa kevyesti savustettua taimenta ja ruohosipuli-perunagratiini sekä kuohkeaa rapukastiketta (19,90 e). Seuralainen kehui erityisesti kastiketta. Taimenen pilkut ilahduttivat.

Kuvassa Vuohenjuustokuorrutettu härän entrecôtea, murskattua salviaperunaa ja mustaherukka-punaviinikastiketta (20,60 e).

Seuralainen sai pyynnöstä pihviveitsen, sitkeähköön lihaan perusveitsi ei pystynyt.

Mallasleipää talo tarjosi pihtailematta, joten kesäloma-autoilija sai olonsa korjatuksi tässä aabeeceetä hienommassa paikassa. Annosten "koristelussa" mielikuvitusta kaivattaisiin hieman lisää, samat lisäkkeetkin näyttivät soveltuvan useisiin eri annoksiin.

Panimon sahtia olen metsästänyt yli 8 kuukautta - vihdoinkin tiemme kohtasivat! Hintaa juomalla on peräti 9,00 e /0,33 l pullo. Kyllähän sahti sen veroista on... Hinnalla sahti voikin profiloitua siihen sarjaan, johon se kuuluukin.

Tavallista ystävällisemmälle henkilökunnalle sahti ei selvästikään ole vielä vanha tuttu. Reipas tarjoilija kaatoi sahtia niin nopeasti, että sahti kuohusi tuopinreunojen ylitse ja toisella meistä sahtia pukkasi pullosta vielä lisää valkoiselle pöytäliinalle. Tarjoilija olisi kyllä tuonut uuden sahdin tilalle, mutta olin tyytyväinen näin, sillä tapahtuma oli näkemisen arvoinen!

Huvila mainostaa, että täällä ruoka tehdään keittiössä ei tehtaassa. Lisäksi paikalliset raaka-aineet nostetaan esille. Paikallisista raaka-aineista olisin toivonut kovasti lisää kasviksia. Myös uudet perunat kuuluvat suomalaiseen kesään - miksei niitä saa Huvilasta?

Astiat ovat ainutlaatuiset, sillä yksi omistajista on kuulemma ne itse valmistanut.

Huvila on käymisen arvoinen paikka. Kenties seuraavalla kerralla kokeilen bed and breakfastin :)

http://www.panimoravintolahuvila.fi/huvila/ruokalista.html

Vihdoinkin elokuvanystävällä on koti Helsingissä myös kesällä!

2008-06-29T00:46:00.001+03:00

Vielä vuosi sitten Suomen Elokuva-arkiston elokuvateatteri Orion sulki ovensa kesäksi. Aika oli koettelevaa, sillä Orionin lisäksi Bio City oli ehtinyt poistua kokonaan keskuudestamme ja pikkuinen Kino Engel ei yksinkertaisesti pysty tarjoamaan kattavaa ohjelmistoa. Kino Engel tosin on vuosia panostanut elokuvakesään perustamalla kahvilan sisäpihalle Kesäkino Engelin. Hieman tylsää vain on, että esitettävät elokuvat ovat tuoreessa muistissa – vielä kymmenisen vuotta sitten Kesäkinossa pääsi nauttimaan ennakkoesityksistä.

Kesäkino Engelin ohjelmisto 2008:
http://www.cinemamondo.fi/?doc=3

Tänä kesänä tilanne Helsingissä on parempi. Kun Elokuva-arkisto sai vuoden 2008 alussa uuden nimen Kansallinen audiovisuaalinen arkisto, uudistuminen heijastuu toimintaan siten, että Orionin ovet pysyvät Eerikinkadulla auki läpi kesän. Uusi nimihirviö on nieltävissä, kun elokuvanystävällä on vihdoinkin koti Helsingissä myös kesällä.

Arkiston uusi osoite on www.kava.fi

Tässä muutama alkukesän arkistohelmi.

Pahan kosketus – Valon ja varjon, kuvan ja äänen juhlaa

Pahan kosketus (Touch of Evil) (USA, 1958)

Ohjaus: Orson Welles
Pääosissa: Orson Welles, Chariton Heston, Janet Leigh
Esityspaikka: Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (Helsinki)

Yhdysvaltojen ja Meksikon vilkkaalle rajalle sijoittuva Pahan kosketus on yksi hienoimmista ikinä näkemistäni elokuvista. DVD:ltä Pahan kosketuksen olin ehtinyt nähdä kymmenkunta kertaa, mutta vasta valkokankaalla elokuvasta tuli elokuva.

Orson Welles on elokuvamestari. Pahan kosketuksen ensimmäinen otto on pitkä. Se johdattaa taiturimaisesti tämän elokuvan maailmaan hyödyntäen hienosti elokuvailmaisun lukuisia eri keinoja. Tästä lähtee liikkeelle elokuvateos, josta on tehty useita eri versioita. Nyt näkemäni perustuu Wellesin toivelistaan leikkauksen suhteen.

Tähteni: ****

http://en.wikipedia.org/wiki/Touch_of_Evil
http://www.youtube.com/watch?v=0nn1VO1HIPk

Fargo – Salkun vuoksi tapetaan taas

Fargo (USA, 1995)

Ohjaus: Joel Coen
Pääosissa: Frances McDormand, Steve Buscemi, Peter Stormare
Esityspaikka: Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (Helsinki)

Sairaan hieno elokuva. Olisinpa nähnyt tämän elokuvan ennen Menetettyä maata. Vielä 1990-luvulla Coenin elokuvassa oli jotain arkista, kotoista ja turvallista (!), mutta Menetetty maa jätti tunteen menetetystä maailmasta. Toivottomuudesta. Väkivallasta väkivallan vuoksi. Vieläkin häikäilemättömämmästä ahneudesta.

Rahasalkku motivoi molemmissa elokuvissa ”sankareiden” toimintaa. Coen omalla tavallaan esittää, mitä seuraa, kun ihminen luotsaa maapalloa – tuurilla seilaavassa laivassakin olisi todennäköisesti turvallisempi olo. Elokuvan sankari on nainen, joka ei omaa sankarillisia merkkejä (ellei sheriffin tähteä lasketa).

Tähteni: ****

http://www.youtube.com/watch?v=EB4PmbfG4bw

Mansikkapaikka – Elämä päivässä
Mansikkapaikka (Smultronstället) (Ruotsi, 1957)

Ohjaus: Ingmar Bergman
Pääosissa: Victor Sjöström, Bibi Andersson, Ingrid Thulin
Esityspaikka: Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (Helsinki)

Ingmar Bergmanin Mansikkapaikka on upea. Elokuva kertoo ”jubileums idiot”:ksi itseään kutsuvan miehen yhdestä päivästä aamusta iltaan. Paitsi aika karkaa välillä unikuvauksissa lapsuuteen ja kattaa siten miehen koko elämän.

Taidemuodoista vain elokuvan avulla unimaailmaa voidaan ilmaista näin elähdyttävästi. Mitäköhän Freud olisi ajatellut tällaisesta unien kuvaamisesta? Freud tosin ei tainnut olla elokuvan ylimpiä ystäviä.

Mansikkapaikka on kaunis, koskettava ja riemastuttavakin elokuvateos.

Tähteni: *****

http://sv.wikipedia.org/wiki/Smultronst%C3%A4llet
http://www.ingmarbergman.se/page.asp?guid=B31C7193-D784-4A94-88F2-98886CF35BFF

Boy Meets Girl – ranskalaista elokuvapunkkia

Boy Meets Girl (Ranska, 1984)

Ohjaus: Léos Carax
Pääosissa: Denis Lavant, Mireille Perrier, Carroll Brooks
Esityspaikka: Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (Helsinki)

Tätä elokuvaa on kutsuttu runoksi. Minusta se on punkkia, vaikka elokuva onkin näennäisen rosoinen ja ”viimeistelemätön”.

Boy Meets Girl ja bänks. Tovin kuluttua Boy Meets (another) Girl ja…Särkyneitä unelmia ja sydämiä. Sellaista(kin) elämä on. Elokuvassa elokuvan keinoin. Ranskalaiselokuvaa katsoessa tuli ajoittain tunne, että olisi hupsahtanut Kaurismäen maailmaan.

Tähteni: ***

http://www.imdb.com/title/tt0086994/

Wanha Jokela ja Panimoravintola Huvila - Itä-Suomen helmet

2008-06-28T15:47:00.026+03:00

Kesämatkalla kannattaa suunnata itään. Joensuu ja Savonlinna kannattaa ainakin valita kohteiksi Suomen kartalta.

Joensuun Wanhassa Jokela - elämää kuin Kaurismäen elokuvassa

Joensuulainen Wanha Jokela (kulttuuriravintola ja majatalo) tarvitsisi oman blogin, jotta siitä voisi kertoa sopivassa määrin. Ravintola-majatalon tarina on alkannut vuonna 1934 ja sen toiminnassa on kaikkinensa ollut kahden viikon tauko omistajanvaihdoksen yhteydessä.

Paikan tarina on kiehtova ja mukaansa tempaava. Jyrki Piispa ja Eino Maironiemi ovat kirjoittaneet Wanhasta Jokelasta kirjan (Wanha Jokela, Kustannusyhtiö Ilias Oy), joka kannattaa ahmaista, mikäli wanhajokelakärpänen puraisee. Kirjaan voi tutustua myös paikanpäällä. Ainakin Tuula-Liina Variksen osuus kirjasta kannattaa lukea.

Tässä lyhyemmin omasta toukuisesta kokemuksestani Wanhassa Jokelassa - ja myöhemmin on kokemuksia myös savonlinnalaisesta Panimoravintola Huvilasta.

Wanhassa Jokelassa voi ruokaa ja juomaa nauttia sekä baarin että salin puolella. Perjantai-iltaisin salin puolella ruokailu sujuu pianomusiikilla höystettynä. Wanhan Jokelan kokki on harvinainen poikkeus: hänelle ruoka on sydämen asia. Oikoteitä onneen ei edes kuvitella olevan vaan kaikki - kastikeliemiä myöten - tehdään kunnon raaka-aineista (liemikuutiot ja fondit säästetään muille).

Kuvassa savukalaletut punasipulin ja smetanan kera (puolikas annos).

Kuvassa alkuruokasultsinat, karjalainen perinneruoka (puolikas annos). Pitsinohut lettunen on kietaistu riisipuurotäytteen ympärille. Huh, miten rasvainen - ei ihme, että Pohjois-Karjala -projekti on ollut aiheellinen...

Pääruoaksi nautin kokin suositteleman klassikkoruoan pyttipannun (7,50 e). Toinen vahva vaihtoehto olisi ollut paistetut silakat - silakat luonnollisesti oli pyydetty lähivesiltä. Keittiössä ei oiota edes pyttipannun teossa vaan esimerkiksi perunat keitetään, kuoritaan ja pilkotaan itse. Spydärin makkara on tietysti HK:n sinistä.

Kasvissyöjiäkään ei tässä perinteikkäässä kulttuuriravintolassa ole unohdettu. Kasvisruokavaihtoehtoja on useampia ja nekin tietysti valmistetaan kunnon raaka-aineista eikä puolivalmisteista.

Kuvassa kasvisruokailijan kasvispaistos (-pihvit), paistetut perunat ja tomaattikastike (7,50 e).

Wanhan Jokelan "paikan juomaksi" nimettiin Karhun kolmonen. Itse tilaisin kakkossuosikkia.

Wanhassa Jokelassa kannattaa myös yöpyä. Saman kaurismäkeläistunnelman on onnistunut loihtimaan vain Kaurismäki itse jo edesmenneessä Oiva-hotellissaan Karkkilassa ja forssalainen Hotelli Maakunta.

Nämä ihanat naiset pitävät huolen, että viihdyt Wanhassa Jokelassa.

...ja tämä herrasmies!

Wanhaan Jokelaan kaikki ovat tervetulleita. Porttieeri kertoikin, että asiakaskunta vaihtuu vuorokauden ja vuodenajan mukaan.

Huvila on keidas Savonlinnassa

Savonlinnassa Panimoravintola Huvila valmistaa omia erikoisoluitaan ja lähiruokaa. Panimoravintola Huvila saa nyt tämän blogin kirjoittajalta erityismaininnan ja kunniamerkin ennakkoluulottomasta savolaisen sahdin eteen tehdystä työstä.

Onneksi savonlinnalainen olut löytää tiensä myös muihin ravintoloihin ja kauppoihin. Lukuunottamatta sahtia - harmi.

Poiketessani toukokuun alussa paikan päällä sahtia ei ollut tarjolla, mutta vahvistin juuri (kesäkuun lopussa), että kesä-heinäkuussa sitä kyllä paikan päällä pääsee nauttimaan.

Panimomestari Pulliainen on napannut sahdinvalmistuksen Suomen mestaruuden vuonna 2000. Kuvassa kisojen ykköspalkinto.

Tämän kevään uutuusolut on Pale Ale. Maistaminsen arvoinen. Sitä onneksi saa myös Helsingistä, jos Savonlinnan vierailu jää tältä vuodelta väliin.

Kuvassa Huvilan Pale Ale huvilan keväisellä terassilla.

Lisätietoja:
http://www.ravintolawanhajokela.fi/

http://www.panimoravintolahuvila.fi/huvila/index.html

http://www.panimoravintolahuvila.fi/oluttehdas/index.html

http://www.pcuf.fi/~jarmala/sahtki00.html

Nuevo Latino - Etelä-Amerikan makuja ja uusia ruokasanoja

2008-06-26T23:58:00.011+03:00

Helsingin Korkeavuorenkadulla sijaitsee Etelä-Amerikan keittiöön perehtynyt ravintola Nuevo Latino. Aiemmin samalla paikalla tarjoiltiin italialaisia herkkuja, kun paikan nimi oli ravintola L'Osteria. Ravintolan salissa ei ole tehty silmään osuvia muutoksia, mutta ruoka on täysin uutta.

Menyitä on kolme: liha, kala ja kasvis. Nautin seuralaiseni kanssa lihamenyyn (42,50 e).

Kuvassa lihamenyyn alkuruoka kylmä vesimeloni-kasviskeitto (GAZPACHO DE SANDIA, 11.00 e). Seuralaiseni piti keitosta ja kertoi keiton olevan aavistuksen makea.

Kuvassa fetasalaatti, jonka keittiö taikoi listan ulkopuolelta, koska mikään listalla olevista alkuruoista ei ollut muunneltavissa ruoka-allergiaan sopivaksi (yleensä seurausta marinoinnista ja valmiista pohjista). Salaatti oli melko vaisu 11 e esitys; opiskelijaravintolatasoa.

Kuvassa marinoituahäränfilettä ja yucca-kroketteja chimichurri-kastikkeella (CHURRASCO CON CHIMICHURRI 150g/180g, 27.00 e, 29.00 e). Minulla liha oli kylmää, mutta seuralaiseni annos oli onnistunut. Tarjoilija kävi tiedustelemassa ruokailun alussa, onko kaikki ok. Jos olisin ehtinyt maistella ruokaa, olisin todennäköisesti toivonut lämpimämpää annosta. Toisaalta tuskin olisin palauttanut tai korjauttanut annostani, koska yhdessä syömisen ilo katoaa, jos ruokaa ei pääse nauttimaan yhtä aikaa. Yucca-pallerot herättivät keskustelua.

Tarjoilija vertasi yuccaa perunaan. Mutustelimme ja päädyimme pitämään tätä juuresta hieman karvaampana.

Kuvassa kookosvanukas (FLAN DE COCO, 7.50 e). Seuralaiseni piti vanukkaasta, omaa makumieltymystäni se ei myötäillyt. Annoksessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, olisin mieluummin vain valinnut joko rommikakkua tai mausteista suklaakakkua. Harmi, ettei kumpikaan näistä kuulunut lihamenyyseen.

Viiniksi tarjoilija suositteli lihamenyyn kanssa Vina San Esteban In Situ Cabernet Sauvignon (12 cl, 8,50 e). Toimi hyvin. Viini tarjoiltiin jalattomasta lasista. Hauskaa!

Kesäisenä arki-iltana ravintola oli lähes täynnä. Ruokailijat olivat keski-ikäisiä tai vanhempia, suht varakkaan oloisia. Joitain pappabetalar-nuoria oli myös paikalla. Hintataso ei ollut edullinen, mutta ravintolan ideaan ja annoksiin oli selvästi yritetty panostaa.

Ruokalistassa oli kikkailun makua, mutta itselle uusien sanojen löytäminen oli riemukasta. Pitkästä aikaa ruokasanakirjalla oli (kotona) käyttöä.

Chimichurri = paksu yrttikastike, jonka käyttö on Argentiinassa yhtä yleistä kuin USA:ssa ketsupin. Valmistetaan oliiviöljystä, viinietikasta, persiljasta, oreganosta, sipulista, valkosipulista, suolasta, cayennesta ja mustapippurista. Joko tätä myydään Suomessa?

Yucca= kassava = maniokki = tapioka(jauho) = trooppisen kassavapensaan tärkkelyspitoinen juuri. Yuccaa on kahta lajiketta: makeaa ja karvasta. Karvas on myrkyllistä ellei sitä ole keitetty.

http://www.nuevolatino.fi/fi/

P.S. Seuralaiseni kiinnitti huomiota, että saimme tavallista parempaa palvelua. Arveli johtuvan siitä, että kuvasin ruoka-annokset. Seuraavana päivänä (26.6.08) Helsingin Sanomissa oli isohko juttu, joka oli otsikoitu "Ravintola-arvostelu johti oikeustoimilla uhkailuun". Siinä kerrottiin, että ravintola Nuevo Latino on noussut yllättävään internet-julkisuuteen, kun ravintolan tarjoilija on ollut yhteydessä ravintolan hintoja ja tarjoilijoiden asiantuntemusta moittineeseen blogin kirjoittajaan. Ravintolan ruokaa kirjoittaja oli kehunut maukkaaksi. Oh-hoh! Latinotemperamenttia? Toimitusjohtaja totesi artikkelissa, että asiakkaalla on aina oikeus valittaa.

Sex and the City - Sinkkuelämää Mr. Big Apple

2008-06-19T02:33:00.008+03:00

Arki-iltana Tennispalatsi ykkösen voi täyttää vain Tapaus. Sex and the City on Tapaus. Elokuvateatterin täyttää 25-45 -vuotiaat naiset jo kolmatta viikkoa.

Kuulun niihin miljooniin kärpäsiin, jotka eivät voi olla väärässä pitäesssään Sinkkuelämää tv-sarjasta. Vaikka elokuvana Sinkkuelämää on hyvin erilainen kuin töllöversio, New York levitettynä komeasti Helsingin suurimmalle valkokankaalle lumoaa. Elokuvan taikaa. Kuin elokuvan kulta-ajoilta ennen televisiota, uskoisin.

Sinkkuelämää on tästä maailmasta. Tuore. Kurkkaus maailmalle. Tyylikkääseen, kiehtovaan ja elävään New Yorkiin. Sinkkuelämää on vuosia välittänyt telkkarin kautta, ja nyt elokuvana, keski-ikäisten, tyylitajuisten, elämää rakastavien naisten elämää Ameriikasta. Muotia, ruokia, tapoja, sanoja, sanontoja, kokemusmaailmoja, jne.

Product placementin kauhistelu lehtiarvosteluissa on suorastaan huvittavaa. Miten ihmeessä nykyaikaa voisi kuvata ilman kaupallisuutta! Tuotemerkit ovat elämää. Etenkin Sinkkuelämää-maailmassa.

Sex and the city on ...hmmm, mikä on suomenkielen nykysana virttyneelle coolille... helmi!

Ohjaus: Michael Patrick King
Pääosissa: Sarah Jessica Parker, Kim Cattral, Kristin Davis, Cynthia Nixon
Esityspaikka: Tennispalatsi (Helsinki)

Tähteni: ***

http://www.hbo.com/city/

Olutkellari - 200:n oluen juottola

2008-06-19T01:52:00.006+03:00

Kuvassa tuoreolut Britanniasta Dark Star Espresso (Real Ale).

Maaliskuussa 2008 avattu Olutkellari sijaitsee hienoissa kellaritiloissa Helsingin Kruununhaassa, Hallituskadun ja Ritarikadun kulmassa. Kellaribaareja Helsingissä ei ole liikaa.

Olutravintolaksi itseään kutsuvan paikan olettaisi olevan auttamattomasti hurahtanut olutkulttuuriin. Suomalaisista oluista sahdin pitäisi olla tuttu henkilökunnalle muualtakin kuin Helsinki Beer Festivaleilta. Paikallisen olutkulttuurin eteen paikka yrittää onneksi ponnistella: valikoimassa on sitkeästi itseään hengissä pitävän Stadin panimon ja Suomenlinnan oluita. Stadin panimolta kerrottiin saapuvan piakkoin paikan "oma olut".

Viikon olut oli A.P.A. Newer heard! African pale ale, vitsailin. Oikea vastaus oli American pale ale! Pantu Verkkosaaressa. Humalainen olut tuntui onnistuneelta, vaikkei ole aavistustakaan tämän oluen luonteenpiirteistä. Apinainen nimi huvitti seuruettamme ainakin tovin..

Olutkellari kehuskelee tuoreoluillaan - Real Aleillaan. ...sitä enemmän ihmetyttää sahdin puuttuminen valikoimasta. Syy: ei säily. Oluen pitää kiertää (vinkkasin, että sahtia on myytävänä 0,75 litran pulloissa, joissa sillä on parin kuukauden säilymisaika ts. ei tarvitse välttämättä hankkia sahtihanaa). Määrälliseen kiertoon perustuu myös Olutkellarin hinnoittelu: pint 6 e, ½ pint 4 e. Pienistä laseista (2,5 dl) tässä kellarissa saa vain unelmoida samoin kuin puolikkaista hinnoista.

Suuret, reunojen ylitse lorisevat oluet eivät kiinnosta ainakaan minua. Pohdin kenelle tämä kellari on tarkoitettu. En keksi. Toivottavasti kohderyhmä täsmentyisi, muuten povaan paikalle lyhyttä ikää. Kaikkia ei voi miellyttää: yliopistolaisia (joille avaamisen yhteydessä oli työpöydille jaettu kutsupostikortit), jalkapallofaneja, oluen ystäviä, oluen kittaajia, paikallisia, turisteja,... Tai jos onnistuu, ällistyn.

Ai niin, Olutkellarista saa myös ruokaa. Sitäsamaa kuin muistakin ruokaherätyksen saaneista olutpaikoista. Hienoa, että ruokaa on tarjolla, mutta plääh kolmioleiville ja nachoksille. Jotain voisi keksiä itsekin. Tässä olisi mahdollisuus erilaistua (edukseen).

Dark Star Expresso (Real Ale) maistui uudelta. Kahvi & olut oli minulle uusi kokemus. Ihan onnistunut, vaikka yksi tuoppi olikin kyllin paljon.

Vaikka lähdinkin happamena pois ravintolasta (johtuen penseästä palvelusta), myönnän maistaneeni kahta minulle täysin uutta olutta, ihailleeni kellaria tilana ja ilahtuneeni helsinkiläisen oluen olemassaolosta.

http://www.olutkellarihelsinki.fi/

Sinuhe - lahtelaista kahvilataikaa

2008-06-17T00:32:00.007+03:00

Kuvassa paahtopaistipatonki ja Froosh-smoothie.

Lahdessa kannattaa poiketa Sinuhen kahvilassa. Kahvilan tunnelma on yksinkertaisesti ihana. Monensorttisia leipiä, leivoksia, kahveja, kotiinviemisiä, jne. Yksikseenkään aika ei käy pitkäksi. Kahvittelun lomassa voi lueskella paikallisia lehtiä tai seurata Mariankadun eli Lahden keskustan elämää.

Nauttimani paahtoleipäpatonki (4,20 e) oli tuore ja maukas. Froosh-smoothiesta joutuu pulittamaan 3,20 e - oluenystävän sydäntä hinta riipii... No, jotain uutta on maistettava, vaikkapa sitten näitä trendi-ihmeitä. Marjojen alkuperää putelista en löytänyt ja smoothie näytti olevan valmistettu tiivisteistä. Brändäyksellä hinta oli saatu nostettua ylös - piste siitä! Sitä ei kaikki osaa.

Sinuhen leipomotuotteita onnistuu jo ostamaan Helsingistäkin - ehkä jonain päivänä kahvilakin tupsahtaa kehä ykkösen sisäpuolelle. Samaan tapaan kuin lahtelainen oluttupa Teerenpeli.

Tuotekehitykseen toive: lisää "terveellisempiä" vaihtoehtoja. Enemmän kuitua, vähemmän suolaa. Täysjyvä Gourmetista voisi vaikkapa hieman mallia, mielikuvitus vain lentoon!

http://www.sinuhe.fi/
http://www.taysjyva-gourmet.fi/
http://www.froosh.fi/home.html

Milk Stout - vasenkätisten huippuolut

2008-06-17T00:12:00.008+03:00

Milk Stout Coloradosta. Valmistaja Left Hand Brewing Company.

Ukko-Munkki on kaikessa hiljaisuudessa järjestänyt tänä keväänä (2008) Amerikan viikot. Kymmenen jenkkiolutta, joiden lisäksi valikoimaan on kuulunut viinejä ja ruoka-annoksia.

Sattumalta piipahdin Ukko-Munkissa, joka ei ole ulospäin erityisen kutsuva (päinvastoin). Milk Stout, jonka yläkerran baaritiskiltä bongasin, osoittautui mielettömän upeaksi olueksi. Oluttaivaaksi. Erittäin tummaa olutta, jonka valmistuksessa on käytetty laktoosia eli maitosokeria. Viisi euroa oli passeli hinta nopealle Coloradon makumatkalle.

Suuri osa jenkkioluista oli jo loppunut, koska teemaviikosta oli jo vierähtänyt hieman aikaa. Rento tarjoilija kertoi oluista ja antoi vielä "fanituotteita" friikiille mukaan :)

Huikopalaa oluen kanssa.

Ukko-Munkista onnistui tilaamaan sovellettuja pestoleipiä (4,50 e) ruokavaliorajoitteinenkin - täällä halutaan saada asiakas tyytyväiseksi. Kortteliravintolan tyyliä. Todennäköisesti Ukko-Munkki on Kuusitiellä sijaitsevan ravintola Nro 11:sta (ent. Kuusihokki) serkku, tai vähintään pikkuserkku.

http://www.ukko-munkki.fi/

http://www.lefthandbrewing.com/

Pastamania - kellarifloppi Kampissa

2008-06-16T23:30:00.009+03:00

Helsingin Sanomien NYT-liitteen houkuttelemana seurueemme valitsi kesäiseksi (!) illallispaikaksi Pastamanian Kampin Sähkötalosta. Talvipakkasilla paikka olisi voinut olla menettelevä valinta. Ei ikkunan ikkunaa - tunnelma kuin kellarissa. Olisi mielenkiintoista tietää, miten ihmeessä NYT-liitteen toimittaja on kyennyt kirjoittamaan niin myönteisen arvion tästä hitaasti palvelevasta, värittömiä ja melko mauttomia annoksia tarjoilevasta ravintolasta.

Il sogno (uni, dream) sopinee paikan nimeksi, sillä kaikki tapahtui erittäin hitaasti. Vettä emme saaneet lainkaan lisää. Jälkiruoat söimme jokainen eri aikaa.

Tilatessamme pastaa, tarjoilija tiedusteli "al dente vai kypsä?" Apua, urputtaisiko joku al denteksi keitetystä pastasta! Urputettavaa harmillisesti ei tarvinnut tästä paikasta tikulla etsiä, mutta pasta oli kyllä keitetty juuri sopivan kypsäksi. Siitä piste. Toinen piste myös hymyilevälle tarjoilijalle, joka yksin uurasti yrittäen saada kaikki pöydät palvelluiksi. Toinen, kokin näköinen henkilö, harhaili ravintolasalissa pyyhkien pöytiä, mutta katosi paikalta, kun aloimme tiedustella annostemme perään.

Kuvassa spagetti carbonara. Parmesaania annoksessa olisi voinut olla sen verran, että sen olisi maistanut. Kotona tehty carbonara hakkaa tämän annoksen sekä maussa että ulkonäössä (lohduttava tieto hieman heikommallekin kokille).

Seuralaisen pekoni-herkkusieni-valkosipulipasta. Seuralaiseni kaipasi pekonia (jotain hieman suolaista ruokaa) ; suolaa annoksessa oli kuulemma ainakin riittävästi.

Kuvassa toisen seuralaisen gorgozola ravioli. Miedon makuista. Ruokalistassa mainittua aurinkokuivattua tomaattia annoksesta ei löytynyt tarkemman etsimisen jälkeenkään. Punainen olisi hieman tuonut väriä hieman valjuun ilmeeseen.

Kuvassa jälkiruokajäätelö: suklaapallo mansikkakastikkeen kera. Koristeena kaksi minttusuklaatikkua. Annos maksoi 2,20 e, ruokalistan jäätelöannos 3,50 e. Koskaan ei selvinnyt, millainen ruokalistan mukainen jäätelöannos olisi ollut - sinnikkäästä yrityksestä huolimatta, pöytäseurueemme ei onnistunut tilaamaan sitä. Minulle pelasi pöytiin tarjoilu, kaksi pöytäseuralaista ohjattiin tilaamaan erillisestä jäätelökioskista ravintolasalin toisella puolen. Annosten maksamiskäytännöt lienevät italialaista taidetta...

Pastamaniaan kannattaa suunnata, kun tekee mieli lukea pitkää pastalistaa. Kenties jokin annoksista voisi olla napakymppi.

http://www.ilsogno.fi/index.php?ID=11187

Ateljé Finne - fiiniä ja fiilistä

2008-06-13T02:43:00.011+03:00

Ravintola Ateljé Finne Helsingin Arkadian kadulla on käymisen arvoinen paikka. Ravintola ei ole halpa, mutta käynnistä jää niin mukava fiilis, että ravintola on hintansa väärti.

Kekseliästä Ateljé Finnessä on muun muassa hinnoittelu: 23 e / 31 e / 37 e. Eli yksi annos maksaa 23 e, kaksi annosta 31 e ja kolme 37 e.

Kuvassa itävaltalainen Riesling, joka toimi läpi pitkän menyyn.

Kuvassa on alkuruoaksi nautitti tartar. Pihvi sisältää kaikki tartarannoksen ainekset kaprikset mukaan lukien. Shottilasissa tuotu kananmuna hämmästyttävine pintajännityksineen on veikeä ilmestys.

Kuvassa on kotijuusto ravioliannos. Pastaruoaksi kokeilemisen arvoinen kokemus.

Jälkiruokavaihtoehtona on suklaakakku laakerinlehtijäätelön kera.

http://www.ateljefinne.fi/

Menetetty maa

2008-05-01T23:21:00.003+03:00

Menetetty maa (No Country For Old Men) (USA, 2007)

Ohjaus: Ethan & Joel Coen
Pääosissa: Tommy Lee Jones, Javier Bardem, Josh Brolin
Esityspaikka: Bristol (Helsinki)

Paljon tähtiä ja palkintoja kahminut elokuva välttää minun tähteni. Ruumiita, ammuntaa, verta, itkua, epätoivoa. Ei siinä mitään, jos vain olisi jokin muu tarkoitus kuin itsetarkoitus.

Tuotteena pidän Menetettyä maata onnistuneena. Tuotearvioni olisi neljä tai jopa täydet viisi pistettä. Elokuva liimaa katsojansa. Herättää tunteet eikä varmasti jätä kylmäksi. Samalla lipunhinnalla tehdään myös matka elokuvien Amerikkaan, ja aina eloisaan Meksikon rajaan, joka jaksaa innostaa vuosikymmen toisensa jälkeen elokuvaohjaajia.

Hyvää elokuvassa oli mielestäni se, että se toimi opetuselokuvana: havahdutti rahan mahtivoimaa. Kaikki on kaupan. Maailma muuttuisi kummasti, jos näin ei (pitkälti) olisi.

Tähteni: **

http://www.finnkino.fi/movie/2061
http://www.youtube.com/watch?v=YBqmKSAHc6w

Sinisen Huvilan Kahvila - kesäiset näköalakahvit

2008-05-01T22:42:00.012+03:00

Helsingin Linnunlaulussa, Töölönlahden lenkin varrella, on houkuttelevaa istahtaa hetkeksi nauttimaan kahvista ja näkymistä.

Pikkuruinen kahvila tarjoaa tarjoaa kahvin ja teen lisäksi virkistävän valikoiman suolaista ja makeaa. Myös päivän keittoa on lisukkeineen saatavana 5,50 euron hintaan.

Kahvila vaikuttaa olemukseltaan jotenkin ekokahvilalta, vaikkei ainakaan jätteitä näytetä lajittelevan. Ehkä tunnelma luo tämän vaikutelman.

Kummallista, miten niin yksinkertainen asia kuin pienen ja ison kahvin tarjoaminen samankokoisesta mukista pystyi yllättämään. Silti yllätti. Tähän kahvilaan on palkattu ihminen annostelemaan kahvia. Kahvi maistui yksinkertaisen hyvältä.

Kuvassa suolaista huikopalaa vapunpäivänä.

Vapun kunniaksi (?) tilasin muna-katkarapu-kallenmätitahnaleivän. Leipä oli jyväisää, "realmaista" ruisleipää. Oikein mainio ilmestys. Tulin tosin ajatteeksi ruokaa turvallisuus näkökulmasta - tuskin sulatettuja pakastekatkarapuja ja mätitahnoja kannattaisi kovin pitkään säilyttää 15-17 asteessa. Kupukin kannattaisi kenties laittaa suojaksi myytävien tuotteiden päälle.

Kuvassa kahvi ja vappumunkki.

Seuralaiseni mutusteli kahvinsa kanssa munkin. Kertoi olevan ihan "ok". Kouluarvosanaksi herui seiska. Jos olisi itsetehty, tai vaikka sen oloinen, makuelämys olisi ollut toinen. Teollinen on teollinen.

Töölönlahtea kiertävän lenkkeilijän kannattaa poiketa tähän kahvilaan =>

http://nyt.hs.fi/menot/ravintola?id=loc_104284

Rosso - ruista pizzapohjassa

2008-05-01T16:56:00.010+03:00

Rosson pizzavalikoimaan kuuluu ruispohjaiset vaihtoehdot. Pizzasta leivotaan nyt terveellisempää vaihtoehtoa. Huhtikuun aikana myös Kotipizza toi markkinoille ruispohjat, joiden kerrotaan olevan vielä Rossoa parempi vaihtoehto, sillä niitä voidaan kutsua runsaskuituisiksi (kuitua vähintään 6 g/100 g). Rosson pizzojen kuitupitoisuudesta ei ole tietoa - ruista niissä on kuitenkin nimeksi asti - siis ainakin hitunen.

Tilaamani ruispohjainen Tuulikki-pizza (sis. mm. ilmakuivattua kinkkua, artisokkaa, herkkusieniä ja rucolaa) maistui yllättävän hyvältä. Kannattaa kokeilla. Italialaiset tuskin nielisivät mukisematta ruispizzoja, mutta ennakkoluulottomina terveysruokaintoilijoina suomalaiset ovat jo vuosia voineet popsia ruishampurilaisiakin. Tuskin menestyisivät hampurilaisten kotimaassa.

Kuvassa nauttimani ruispohjainen Tuulikki-pizza.

Kuvassa seuralaisen ruispohjainen kylmäsavulohta sisältävä Ilmari-pizza.

Kuvassa toisen seuralaisen "tavallinen" muun muassa mozzarellaa sisältävä pizza.

Kuvassa kolmannen seuralaisen salaattiannos.

Olueksi ryystin terassikauden avajaisiksi italialaisen Menabrea-oluen, joka sisälsi veden, ohran, hiivan ja humalan lisäksi myös maissia. Ei myötäillyt minun makumieltymyksiäni. Maistui, kenties vapun kunniaksi, simaiselta. Hyvä kuitenkin, että italialaiseksi ravintolaksi itseään kutsuva Rosso tarjoaa edes yhden italialaisen olutvaihtoehdon.

Seurueemme oli kokonaisuudessaan tyytyväinen Helsingin Hakaniemessä sijaitsevan Ympyrätalon Rosson ruoka-annoksiin.

http://www.rosso.fi/

http://www.birramenabrea.com/

Kaikki Rakastavat - Kino Tuomarilassa

2008-04-13T23:28:00.007+03:00

Ohjaus: Valentin Vaala
Pääosissa: Ansa Ikonen, Tauno Palo, Birgit Nuotio
Esityspaikka: Kino Tuomarila (Espoo)

Kino Tuomarila järjesti suomalaisen elokuvanillan VPK:n talossa. Elokuvana näytettiin Kaikki rakastavat (Suomi, 1935).

Kino Tuomarila sijaitsee VPK:n talossa lähellä Espoon Keskusta.

Kuvassa Kino Tuomarilan valkokangas.

Suomalaista elokuvaa näkee harvoin. Hienoa, että espoolaiset ovat yhdistäneet voimansa ja järjestivät tällaisen tapahtuman. Elokuvan jälkeen ilta jatkui buffetillallisella ja tansseilla, joissa kerrottiin soitettavan elokuvista tuttua musiikkia. Paikalla oli runsaasti ihmisiä, joten voisi olettaa tapahtuman saavan jatkoa.

Itse elokuva oli riemukas. Ihanaa päästä nauttimaan vanhasta suomalaisesta elokuvasta ja tuon ajan hengestä. Elokuvan huumori nauratti vieläkin katsojia!

Kaikki rakastavat -elokuva on kuvattu Espoossa Villa Elfvikissä

Tähteni: ***

http://www.vselokuvakeskus.net/kaikkirakastavat.html

Cafe Picnic - keittiön jatke, jossa tarjotaan kummallisiakin vaihtoehtoja!

2008-04-13T23:19:00.006+03:00

Jokunen vuosi sitten oluttuvista puhuttiiin olohuoneen jatkeina. Samaa virkaa kahvilat toimittavat kotikeittiöille.

Töölön Cafe Picnic pullisteli aurinkoisena lauantaipäivänä. Aamiaiset ja lounaat maistuivat rupatteleville asiakkaille. Itsekseenkin Picniciin on helppo tulla ja nauttia kahvilan tunnelmasta. Tunnelma oli turhankin tiivis.

Tilaamani Vuohenjuusto-ruisfocaccia oli käsittämätön kokemus. Harmi, etten muistanut kuvata sitä! Ohut ruisleipä, jonka välissä oli runsaasti vuohenjuustoa. Kasviksia ei lainkaan. Eikä mitään muutakaan kuin leipää ja vuohenjuustoa. Kenen mielestä tällainen voi maistua hyvältä?! Tylsä, eikä edes "terveellinen".

http://www.picnic.fi/

Chico's - aikuisten hampurilaisannos

2008-04-13T23:02:00.008+03:00

S-ketjun ravintolat touhuavat kampanjoiden kanssa. Ihan ok juttu, vaikkei perusvalikoimaan ehdi kyllästyä tarpeeksi harvoin pistäytyessä...

Nälkäinen porukkamme iski 13 euron hampurilaistarjoukseen kiinni. Hampurilaisen sai valita pitkästä listasta. Annokseen sisältyi jenkkiolut; myös jamaikalainen Red Stripekin oli vaihtoehtona.

Kuvassa New York -hampurilaisannos.

Mutustelin SUUREN, jättikokoisen New York -hampurilaisen, joka sisälsi broilerinfileen ja paksun vuohenjuusto(pihvi)viipaleen. Hampurilainen oli kuiva, ehkä ketsuppia olisi voinut pursotella väliin. Tai jotain.

Ranskalaiset olivat lörtsähtäneitä. Ketsuppi ja majoneesi kyytipoikina oli oletus. Jee, vihdoinkin majoneesin saa ranskalaisten kera ilman erillistilausta ja -maksua!

Kuvassa jamaikalainen Red Stripe.

Red Stripe on todennäköisesti parhaimmillaan Jamaikalla. Hauskaa vaihtelua pullo sinällään toi annokseen, vaikka olut olikin melko mitäänsanomaton.

http://www.chicos.fi/

König Ludwig weisbier

2008-04-13T22:45:00.010+03:00

William K -ravintoloissa on nyt huhtikuussa menossa vehnäolutkampanja. Vakiovalikoimaan kuuluu nauttimani König Ludwig weisbier. Kampanjoita William K tarvitseekin, sillä perusvalikoima on kapea - vakiokävijät kuulunevat karhukansaan.

Tämä olut tarjotaan omassa, näyttävässä lasissaan. Siitä jo ropsahtaa pisteitä. Itse olut on täyteläinen, raikas ja virkeä. Suosittelen!

Ludwigia hörppiessä en välttynyt pohtimasta sahtilaseja. Sahdille pitäisi ehdottomasti tehdä oma hieno astiansa. Kaksikorvainen (lasi)haarikka kenties!

http://www.s-kanava.fi/hokelanto/toimipaikka?act=MTpPbHV0aHVvbmVldF9wdWJpdF9iYWFyaXRfMDExNzpPbHV0aHVvbmVldF9wdWJpdF9iYWFyaXRfMDExNw==&sid=0222364&catid=/s_ska_categoryshop_00321.xml

Hopeajärvi - Finkiinaa

2008-04-13T22:28:00.008+03:00

Pikku-Roballa sijaitsevassa kiinalaisessa Hopeajärvi-ravintolassa parasta on palvelu. Ystävällisellä palvelulla kokonaisvaikutelman voi saada plusmerkkiseksi.

Ruoan suhteen tämä pieni ja hiljainen (ainakin illalla, lounaalla tilanne voi olla toinen) kiinalaisravintola on vaisu. Annoskoko tosin oli mukavan reilu. Näläntunnetta täällä käynnin jälkeen ei heti tarvitse kokea.

Kuvassa porsasta ja cashewpähkinöitä soijakastikkeessa.

Kuvassa tuikkulämmitteinen tarjoilualusta.

Kuvassa seuralaisen kasvisruoka-annos.

http://www.eat.fi/Ravintola_Hopeajarvi

Avecra – junassa ostetaan eväitä kärrystä

2008-04-05T03:13:00.006+03:00

Turku-Helsinki välillä liikennöivässä junassa ei ollut ravintovaunua. Surkeus. Mallia on otettu lentokoneen tehokärryistä. Finncatering toimittaa myös junien säilyvät sämpylät; á 4,20 e. Ryöstöhinnoilla (Kismet 1,40 e, 2 desin mehu lasipullossa 2,00 e) kiristetään kalliin junalipun ostanutta nälkäistä matkaajaa. Epistä. Vertailua autoiluun ei kannata ääneen edes tehdä.
Kuvassa mehu 2,00 e ja hetkessä hotkaistava "kinkku"sämpylä 4,20 e, yhteensä 6,20 e.

Junien ravintolavaunut ovat korvaamattomia. Ne tekevät matkustamisesta juhlaa. Silti ne tiputetaan pois vaunuketjusta. Sentään joku vielä lykkii ylihinnoiteltua eväskärryä kapeaa käytävää pitkin.

Kaikki junamatkustamiseen liittyvä on nykyään kallista, ja kliinisen tylsää. Hintojen edes pitäisi olla kohtuullisia. Ehkä jonain päivänä – kun kiskot risteilevät ristiin rastiin Suomea ja junat ovat aidosti varteenotettava matkustusvaihtoehto useimmille – junissa on kilpailevia ravintolavaunuja. Näkisinpä sen päivän.

Sen päivän olen nähnyt (noin 10 v sitten), kun Helsinki-Lahti välillä pystyi arki-iltana valitsemaan A la carte- ja ”tavallisen” ravintolan välillä. A la carte -puolella on opiskelijabudjetillakin raaskinut syödä. Lohikeitto Lapin kullan kanssa on ikimuistoinen kokemus.

Venäjällä ja Aasiassa matkustaessa junamatkailu on ruoan(kin) osalta aimo askeleen Suomea edellä. Ainakin sen merkitys ymmärretään; ymmärtäminen välittyy tavassa toimia.

http://www.avecra.fi/

ABC – ei niin kamala!

2008-04-05T02:42:00.007+03:00

Auran ABC yllätti. Olin varautunut kamalaan kahvilakokemukseen, mutta ennakkoluuloni eivät pitäneet paikkaansa. Kahvi maistui tuoreelta ja lohi-kananmunaruisleipä suorastaan erittäin hyvältä.

Kuvassa lohi-kananmunaleipä ja kahvia.

Tunnelma oli perjantaiaamusta rauhallinen. Ruuhka-aikana kahvitaukokokemus voisi olla kovin toisenlainen. Liekö ennakkoluuloa sekin…

http://www.abcasemat.fi/verkosto/liikennemyymalat/aura

Ravintola New City – again, again, again

2008-04-05T02:33:00.005+03:00

Laulussa kerrotaan kahviloista, joissa kävijä tunnetaan. On mukavaa, kun oikeassa elämässä on ravintoloita, joissa ainakin tunnistetaan. Ravintola New Cityssä yritin tilata jotain uutta, mutta luokseni tuli kokki, joka kertoi, ettei se onnistu. Hän ei voi taata, mitä ruokapurkit sisältävät – luki etiketissä mitä hyvänsä.

Olen hyvin otettu, että asiakkaasta välitetään. Elintarvikkeiden maahantuonnin suhteen kurtistelen kuitenkin otsaani. Voisiko purkkiin todellakin lykätä ihan mitä hyvänsä jäämättä kiinni? Eikö edes pistokokeita tehdä? Kiitos tarkalle kokille, ruokailu sujui jälleen hyvin.

Kuvassa paistettu riisiä ("tulinen")

Tullinpuomin New Cityssä tapanani on syödä paistettua riisiä, chow funia. Ehkä se sitten johtuu siitä, etten ole onnistunut muuta tilaamaan. Tosin paistettu riisi on myös yksi lempiruoistani. Makua olen annokseeni toivonut lisää. Nyt sitä luvattiin minulle. Chiliä sekaan ja siinä se. Niin olikin. Väritön annos ei ollut mauton. Ja jälleen seuraksi Coca-Cola lightia.

Huom! New Cityssä on laaja lista, joten kannattaa käydä testaamassa!

http://www.eat.fi/New_City

Thai Manohra - maukasta ja edullista

2008-04-05T01:45:00.015+03:00

Maanantai-iltana Manskulla sijaitsevassa Thai Manohrassa ei ollut tungosta. Meidän lisäksemme illallistamassa oli vain yksi pöytäseurue.Thai Manohran ruoka-annokset olivat reilun kokoisia, verrattain edullisia ja maukkaita.

Itse nautin alkuruoaksi tofukeittoa. Erittäin miellyttävä kokemus. Seuralaisteni kevätkääryle- ja nuudeliannokset saivat myös tyytyväisiä nyökkäilyjä.

Kuvassa tofukeitto.

Kuvassa kevätkääryleet hapanimeläkastikeen kera.

Kuvassa nuudeliannos.

Pääruokaa viilasimme tarjoilijan kanssa tovin. Ruokarajoitukset otettiin tarkasti huomioon, kiitos siitä. Paistetut ateriat olivat muokattavissa, joten päädyin tilaamaan annoksen, jossa oli possua ja cashewpahkinöitä soijakastikkeen kera. Juomaksi nautin Singha-olutta. Singhaa oli tarjolla vain vahvana.

Kuvassa porsasta ja cashewpähkinöitä soijakastikkeessa.

Seuralaiseni tilasivat possua, vai kanaako se oli. Toinen tilasi annoksensa keltaisessa currykastikkeessa, toinen punaisessa. Kehuivat kovasti.

Kuvassa keltainen currykastike.

Kuvassa punainen currykastike.

Jälkiruokasi herkuttelin Thai Banana Splitin. Annos sisälsi runsaasti paahdettuja cashewpähkinöitä. Taivaallinen makuyhdistelmä jäätelön kanssa. Strösseleistä ei säästelty. Epäluonnollisen värisestä kastikkeesta olisi voinut säästelläkin.

Kuvassa Thai Banana Split.

Thai Manohrassa voi syödä kohtuuhintaista ja maukasta perusthairuokaa.

http://www.a1netti.com/thai.manohra/
http://www.eat.fi/Thai_Manohra

Hilta & Hulta – tunnelmallinen kahvila Sysmässä

2008-04-05T01:13:00.005+03:00

Kuvassa Hilta & Hulta avajaisviikonloppuna.

Pääsiäisenä Sysmässä avattiin uusi Hilta & Hulta -kahvila. Kahvilan joku on sanonut sijaitsevan syrjässä (vanhan meijerin pihapiirissä). Oikeasti se on ihan lähellä kaikkea, vaikkei jökötäkään S-Marketin parkkipaikan välittömässä läheisyydessä.

Hilta & Hulta on rento, reipas ja reilu. Kakkupalat ovat jättikokoisia. Kahvia tarjottiin avokätisesti lisää. Seurueemme puheensorina oli kuulemma mukavaa kuunneltavaa.

Löysin kahvilan valikoimasta minulle uuden suomalaisen limonadin SuvenHehkun. Ostin molempia makuja: puolukkaa ja mansikkaa. Etiketin perusteella limonaadin kerrottiin olevan valmistettu suomalaisista marjoista. Pakko oli maistaa. Limu oli kuin laihaa mehua. Kruunukorkin sijaan olisi mallia voinut ottaa Laitilan pojilta, pullohan oli jo matkittu. Jos ei ylivetokorkkia niin ympäripyöritettävä sitten. Laitilan wanhan ajan limonaadit kuuluvat myös Hiltan & Hultan valikoimaan.

Vieraskirja on mukava idea. Kakkuja voi tilata myös kotiin vietäväksi. Kaikkiin onnistuisiko-alkuisiin kysymyksiin vastaus taisi olla kyllä. Palvelualtis paikka.

En ehtinyt käydä lahjapuodin runsasta tavaravalikoimaa tarkemmin lävitse, joten päädyn toivomaan, että tavarat olisivat paikallista käsityötä. Tuliaisia täältä päätynee niin mökeille kuin kaupunkikoteihinkin vietäväksi.

http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2006-07-01,104:2:388931,1:0:0:0:0:0:

Ravintola Nro:11 kuuntelee asiakasta ja tekee lumoavaa suklaakakkua

2008-04-04T20:27:00.002+03:00

Meilahden entinen Kuusihokki on jo pari vuotta kulkenut uudella nimellään. Onneksi tyyli on säilynyt. Toista näin makeeta ravintolaa saa Helsingistä etsiä, todennäköisesti turhaan.

Tartarpihvi on mielestäni listan kohokohta. Ikimuistoinen kokemus, hyvässä mielessä. Mr Beanin kannattaisi syödä tartarinsa täällä.

Tovin oli kaupungin parhaimpiin luokittelemani suklaakakku pois listalta. Kun riittävän monta kertaa toivoi sen palauttamista, se palautettiin. Kannattaa kokeilla. Jäätelöpallon voisi kyllä jättää pakastimeen ja vaikka tarjota hieman enemmän itse kakkua.

Sunnuntaina ravintola pitää ovensa kiinni. Harmi. Meilahtelaisille tämä voisi olla varteenotettava sunnuntailounaspaikka nyt kun savukaan ei enää ole häätämässä lapsiperheitä pois.

http://nyt.hs.fi/syojajuo/artikkeli/1101981890223
http://omakaupunki.hs.fi/mesta/114171/N%253Ao+11

Sis.Deli&Café – raikkaita tuulia läheltä ja kaukaa

2008-03-18T00:35:00.007+02:00

”Hyvää, tuoretta, terveellistä, helposti, läheltä”. Pistäydyin kysymässä, mitä tarkoittaa ”läheltä”. Vastaus yllätti: leipä tulee Punavuoresta, suklaa Kruununhaasta,…

Sis.Deli&Café on tyylikäs kahvila ja noutoruokapaikka. Se suosii pientuottajia, lähi-, luomu- ja reilun kaupan ruokaa sekä muuten vain erityisen hyvää ruokaa ja juomaa. Jäätelö tulee suonenjokelaiselta maitotilalta samoin kuin täytetyissä ruisleivissä oleva juusto. Savon perukoilta saapuu myös naudanlihapastrami (kotoisammin pippuroitu paahtopaisti).

Kuvassa punavuorelaista ruisleipää, suonenjokelaista juustoa, kuopiolaista naudanlihapastramia, kasviksia ja luomukahvia.

Valikoima sisältää suomalaisruokien lisäksi Campbellin tomaattikeittoa, perulaista luomukahvia, italialaisia herkkutuotteita (kuten artisokan sydämiä), brittimehuja (”Wake up” ym.), joiden muuten kerrottiin olevan ihan oikeasti terveysvaikutteisia. Hmm, terveysvaikutuksia ei tarvinne vakuutella, jos EU:n ravitsemus- ja terveysväiteasetusta noudatetaan..
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valvonta_ja_yritt__j__t/terveysvaitteet/.

Erikoisherkkujen lisäksi valikoima sisältää hyvällä maulla valikoituja perinteisiä tuotteita, kuten Fazerin Parhaat -karkkipusseja. Harmi, että lapsuudesta tutut mini-Cokispullot olivat vain rekvisiittaa; olin jo ostamassa kahta.

Valikoimassa on myös ”oman keittiön ” valmisruokaa. Lähimaaston yhden ja kahden hengen kodeissa nautittaneen näitä maukkaan näköisiä annoksia. Ja miksei työpaikoillakin. Lisäksi valikoimassa on puuroja, kuten vispipuuroa. Hyvännäköisessä tötsässä puuro vaikuttaa vähintäänkin trendikkäältä.

Jotain parannettavaakin löysin. Tuoteselosteita kaipaisin ihan jokaiseen tuotteeseen. Täytetyistä leivistä niitä ei löydy lainkaan, tuontiruoissa tuoteseloste on alkuperäiskielillä – ei suomeksi. Terveysmarkkinoilla ruoan sisältö on erityisen tärkeää (pelkkä vakuuttelu ja puheet eivät riitä), peruselintarvikelakikin sitä jo vaatii.

Sijainniltaan Sis.Deli&Café ei oikein voisi sijaita keskeisemmillä paikoilla Helsingissä. Ensimmäinen paikka avattiin helmikuussa 2008 Lapinlahdenkadulle Kamppiin, toinen maaliskuussa Korkeavuorenkadulle. Kolmas paikka avautuu huhtikuussa Kalevankadulle.

Lapinlahdenkadulla lattiaa koristaa ehta räsymatto. Tuoleina ovat puupallit ja pöydätkin ovat puusta. Lehdet löytyvät pärekorista.

Sis.Deli&Caféssa pääkin kääntyy helposti kallelleen. Rytmit takaa Groove FM.

Raikas, makee, uudenlainen hyväntuulen paikka Helsingissä.

http://www.sisdeli.fi/index.php

Jing Cheng – ihan hyvää kiinalaista

2008-03-18T00:25:00.006+02:00

Jos ruoanlaitto ei maita, Helsingissä on helppo löytää houkuttelevia ruokailupaikkoja. Tällä kertaa mieli teki kiinalaista. Olen aiemminkin käynyt Eteläisen Hesperiankadun Jing Chengissä, mutta menin taas, kun makumuistot olivat ihan hyvät.

Valitsemani annoksen nimi oli "Beijing Lammas". Lammasta en muista syöneeni kiinalaisravintolassa. Jotenkin minusta tuntuu, etten syönyt tälläkään kertaa. Jos olisin valinnut pekingin härkää, tuskin erityistä eroa olisin havainnut. Juomaksi tilasin Cokis Lightia. Raikasta.

Kuvassa Beijing Lammas.

Seuralaiseni valitsi kiinalaisia sieniä ja parsakaalia. Kiinalaiset sienet ovat yksinkertaisesti törkeen hyviä. Liekö umami, viides perusmaku, joka maistuu niin pökerryttävän hyvältä.

Kuvassa kiinalaisia sieniä ja parsakaalia.

Jing Cheng on superperuskiinalainen ravintola. Erityisen hyvää kiinalaista ruokaa olen Helsingissä nauttinut Aleksis Kiven kadun Peking-ravintolassa (80-luvulta asti) ja Kampin ostoskeskuksen kiinalaisessa ravintolassa.

http://www.eat.fi/Kiinalainen_Ravintola_Jing_Cheng

Central – Pietarinkadun varakotikeittiö

2008-03-16T18:58:00.006+02:00

Central, kotoisasti Centtu, sijaitsee Pietarinkadulla, niin sanotussa varakkaassa kaupungin osassa. Poikkesin Centraliin soittamaan puhelun, koska siellä voisin samalla tehdä tarvittaessa muistiinpanoja ja nauttia kahvin. Puhelun soitin ravintolan takaosassa sijaitsevasta osasta, joka yleensä avataan vasta kello 18. Nyt kello ei ollut vielä viittäkään. Viereisin pöydän raikuvat naurut säestivät puhelua.

Tuoksujen myötä heräsi mieliteko maistella myös ruokatarjontaa. Tilasin kirkasliemisen lohikeiton ykkösoluen kera. Sekä tilaamiseen että tilauksen saamiseen vierähti pitkä tovi.

Kuvassa kirkaslieminen lohikeitto jäähtyneiden ruisleipien ja voin kera.

Keitto oli hyvää, samoin ruisleipäpalaset, jotka tosin olivat ehtineet jo jäähtyä.

Centralin ruokalista sisälsi mielenkiintoisen tarinan ravintolan monivaiheisesta historiasta. Ravintola tarjoaa perusruokaa, ja se vaikuttikin olevan paikallisten lapsiperheiden suosiossa. Myös juoman parissa tapaavia oli paikalla. Ostoksista Centussa saa Ykkösbonuksia. Peruspaikka.
http://nyt.hs.fi/menot/ravintola?id=loc_104412

Sinuhe, egyptiläinen – hohhoijaa…

2008-03-09T04:08:00.002+02:00

Ohjaus: Michael Curtiz
Pääosissa: Jean Simmons, Victor Mature, Gene Tierney
Esityspaikka: Suomen Elokuva-arkisto (Helsinki)

Tylsä. Vihdoin pääsen arvostelemaan teosta, jota en ole (kokonaan) nähnyt. Tällainen arvostelu taitaa olla hieman muodissa.

No, minä kyllä menin paikalle ja yritin sitkeästi nauttia elokuvasta, mutta mikään ei auttanut. Uni voitti. Nukuin suhteellisen sikeästi ainakin puolet leffasta. Jos elokuva on niin tylsä, että uni voittaa, sille voi antaa vain yhden tähden.

Liekö tylsyyden kokemisella yhteys pari päivää aiemmin näkemääni Taxidermiaan, jonka aikana ei ainakaan uni tullut silmään. Hyvä, että tuli edes jälkikäteen.

Tähteni: *

http://www.imdb.com/title/tt0046949/

Taxidermia – kädet silmille

2008-03-09T04:07:00.000+02:00

Taxidermia (Unkari, 2006)

Ohjaus: György Pálfi
Pääosissa: Csaba Czene, Gergely Trócsányi, Piroska Molnár
Esityspaikka: Bio Rex (Helsinki), Unkarilaisen elokuvan festivaali

Milloin viimeksi laitoin kädet elokuvissa silmille? En muista. Taxidermiassa ei ollut vaihtoehtoja. Taxidermia on tuore ja häikäilemätön. Myös omalla tavallaan aito. Aidosti kamala.

Ohjaaja György Pálfi kertoi halunneensa tehdä elokuvan, johon ei voi suhtautua neutraalisti. Hän onnistui. ”You like or you hate it”, hän totesi yleisölleen. I hate it and that’s why I like it. Mietin kenelle elokuva on tehty. Kai minunkaltaisilleni. Tosin en tiennyt elokuvasta mitään etukäteen – kuten en yleensäkään – mutta esityksen jälkeen huomasin päivän Hesarissa olevan elokuvasta ison jutun otsikolla ”Synkkä ja iljettävä Taxidermia järkyttää”. Elokuvan esitystilaisuudessa Ylen Kulttuuriuutisten kerrottiin peruneen ohjaajan haastattelun. Suomi – sananvapauden maa!

Mutta jostain syystä elokuva on hieno. Maailma on muun muassa kamala paikka ja ihminen outo. Sen elokuva onnistuu välittämään. Millainenkohan elokuva olisi ollut, jos pääosassa olisikin ollut kolmen polven naiset miesten sijaan?

Kaupalliseen levitykseen Taxidermia tulee Suomessa 14.3.2008. Ällistyttävää. Cinema Mondo tarjoaa harvinaista elokuvaa. Oman osuuteni olen tehnyt word of mouth -markkinoinnin osalta. Ei heikkohermoisille.

Tähteni: ***(*)
(neljäs tähti päivän, kahden sulattelun jälkeen)

http://www.youtube.com/watch?v=g7bqyh4u4xM

Taivaan reunalla – Saksan ja Turkin yhteiseloa

2008-03-09T04:06:00.000+02:00

Taivaan reunalla (Auf der Anderen Seite) (Saksa, Turkki, 2007)

Ohjaus: Fatih Akin
Pääosissa: Baki Davrak,Tuncel Kurtiz, Nursel Kose
Esityspaikka: Bio Rex (Helsinki), Artisokka Helsinki Woman Film Festival

Suoraan Saksaan! Suoraan Turkkiin! Suoraan seinään! Sama ohjaaja, sama tyyli. Ei huono.

Taivaan reunalla -elokuvassa on kunnon juoni. Hyvä tarina. Käsikirjoitus on kiehtovasti rakennettu. Tunnelmaa latistavat vain lörpöttelevät väliotsikot. Inhottava tyyliseikka.

Saksan ja Turkin välinen muuttoliike on jatkunut pitkään. Tässä elokuvassa ihmisillä on historiansa ja elämäntarinansa. Ihan hyvä leffa.

Tähteni: ****

Suomen ensi-ilta on 21.3.2008. Hienoa, että tämä elokuva pääsee laajempaan levikkiin. Helsingissä uusien elokuvien näkeminen onkin 98 prosenttisesti festivaalien varassa. Olen kuullut, että Helsingin kaupunginvaltuustossa olisi elokuvapoliittinen työryhmä. Mitä ikinä se tekeekin, työtä riittää.

http://www.imdb.com/title/tt0880502/
http://www.youtube.com/watch?v=G6Bo8wc8mbU

Caramel – ja säärikarvat lähtee!

2008-03-09T04:01:00.001+02:00

Caramel (Sukkar banat) (Libanon, Ranska, 2007)

Ohjaus: Nadine Labaki
Pääosissa: Nadine Labaki, Yasmine Al Masri, Joanna Moukarzel
Esityspaikka: Bio Rex (Helsinki), Artisokka Helsinki Woman Film Festival

Libanon on vieras maa. Okei, uutisista tuttu ja helsinkiläisestä Farouge-ravintolasta. Caramel oli kuitenkin minulle jälleen elokuvamatka uuteen kulttuuriin ja elämään.

Ihminen on ihminen. Huolet, toiveet, ilot ja surut ovat pohjimmiltaan suht samanlaiset kaikkialla. Se mitä silmä näkee, vaihtelee.

Caramel kertoo neljän naisen kauneushoitolasta ja ympärillä pörräävistä miehistä, ja naisesta. Elämä on ihanaa. Elämä on kamalaa. Elämä on elämää. Hyvän tuulen elokuva.

Tähteni: ***

http://www.imdb.com/title/tt0825236/
http://en.wikipedia.org/wiki/Caramel_(film)

Forever – taide elää

2008-03-09T04:00:00.000+02:00

Forever (Alankomaat, 2006)

Ohjaus: Heddy Honigmann
Esityspaikka: Bio Rex (Helsinki), Artisokka Helsinki Woman Film Festival

Forever on Pariisin hautausmaalla kuvattu dokumentti. Muun muassa Chopin, Proust ja Jim Morrison on haudattu tälle hautausmaalle. Haudoille saapuu ihmisiä ympäri maailmaa. Proust saa ruokatuliaisia Etelä-Koreasta ja joku toinen on tuonut hautakivelle kuulakärkikynän.

Hautausmaat ovat usein kauniita ja historiaa huokuvia paikkoja. Myös surullisia. Elokuvassa kaivataan ja muistellaan. Ja eletään haudattujen kanssa. Yksi lukee kirjoja haudalla ääneen, toinen puhelee kuulumisensa. Yhteyttä haetaan. Taide ja muistot jäävät elämään.

Tähteni: ***

http://www.youtube.com/watch?v=AoHLRrq5lQE
http://movies.nytimes.com/movie/375789/Forever/overview

Heavy metal ja muita naisten ohjaamia lyhytelokuvia

2008-03-09T03:59:00.001+02:00

Heavy metal (Suomi, 2006)

Ohjaus: Zaida Bergroth
Esityspaikka: Bio Rex (Helsinki), Artisokka Helsinki Woman Film Festival

Vihdoin viimein onnistuin näkemään Sysmässä kesällä 2006 kuvatun Heavy metal -lyhytelokuvan. Elokuvassa kuvataan mopoikäisten elämää Sysmässä vuonna 1989. Heviletti liehuu, tupakki palaa ja paikallinen nuoriso ryystää diskon liepeillä viiden litran pöntöstä sahtia (!).

Aikuistuminen, itsenäistyminen ei ole helppoa. Maaseudulla siihen liittyy omat erityispiirteensä. Zaida Bergroth onnistuu kuvaamaan nuorten haparoivaa menoa.

Tähteni: ***

http://www.rokumentti.com/2007/ohjelma/heavymetal.php

Myös muut esitetyt lyhytelokuvat olivat hyviä. Erityisesti pidin Maarit Lallin ohjaamasta Järvestä. Etsivä löytää ja pinnan alla kuhisee. Pirjetta Branderin ja Laura Palosaaren animaatio Single room on raikas! Kaapissa kolisevat luurangot, katossa pyörii diskopallo ja pyöreä ruokapöytä notkuu nautintoa.

XXY – bilsa on vaikeaa

2008-03-01T03:39:00.001+02:00

XXY (Argentiina, Espanja, 2007)

Ohjaus: Lucia Puenzo
Pääosissa: Inés Efrón, Ricardo Darín, Valeria Bertucelli
Esityspaikka: Bio Rex (Helsinki), Artisokka Helsinki Woman Film Festival

Akkain elokuvavestivaaleilla esitettiin Argentiinalainen teinileffa. Latinalaisamerikkalaiset elokuvat ovat näillä leveysasteilla harvinaista herkkua. Tilaisuuden tullen pyrin menemään valkokankaan äärelle, oli esitettävä elokuva sitten mikä hyvänsä.

Tämä Cannesin elokuvafestivaaleillakin esitetty elokuva ei ollut minun makuuni. Elokuva jää pinnalliseksi kuvaukseksi koskettavasta aiheesta, vaikka tyttöpoika Alexin tuska elokuvasta välittyykin aika hyvin. Erityisesti pidin ”sivuseikoista”: harvinaisista eläimistä ja maisemista. Kuuden euron 86 minuutin mökkimatka Argentiinaan.

Tähteni: **

http://www.imdb.com/title/tt0995829/
http://www.youtube.com/watch?v=T_5Acz7gieE

La Société du Cochon – possula

2008-03-01T03:22:00.010+02:00

Possulaan menoa olin odottanut, sillä niin paljon siitä on puhuttu ja lehdissä kirjoitettu. Poikkeuksellisesti olin itse käynyt jopa nettisivuilla ja paikan ”ideologiaan” periaatteessa ihastunut. Luomua ja paikallista suositaan. Raaka-aineiden hankintapaikat nimetään. Ruoalla on alkuperä.

Käytännöntoteutus ei puolestaan ole erityisen onnistunut. Sisään tullessa ensimmäinen viesti on kahden euron narikkamaksu. Miksi ihmeessä takinsäilytyksestä pitäisi ruokaravintolassa erikseen maksaa? Kylmää kättä siis tarjotaan alkuun.

Ruokalista on peruslänsieurooppalainen ameriikan burgereilla höystettynä. Mausteisia ruokia ei lista sisälllä. Tampere-minipizzaa olisi ollut hyvin mielenkiintoista maistaa (sisältää paistettua mustaamakkaraa, ankanmaksaa, perunaa ja mornay-kastiketta), mutta alkupalaksi 12,90 euron pizzanen on minusta poskettoman hintainen.

Kuvassa marmorihärkää bearnaisekastikkeen alla.

Ruoaksi valitsin Grillattua Demeter-marmorihärkää (28,50 e). Annos sisälsi härän marmoriulkofileetä, bearnaisekastiketta ja ranskalaisia. Vaihdoin tosin perunat Pommes Dauphinoiseen, mutta sain silti jättikokoisia ranskalaisia. Tarjoilijaa ei näkynyt mailla halmeilla, joten pistelin ei-makuani-myötäilevät perunapötköt suuhuni. Ei hyvää.

Kuvassa megakokoisia ranskanpottuja.

Lopulta lautaset olivat tyhjiä ja tarjoilija saapui paikalle. Tiedustelin perunoista ja tarjoilija pahoitteli tapahtunutta; jälkiruoan talo tarjoaisi hyvitykseksi. Kuulosti reilulta, jälkiruoat(kin) Possulassa ovat possulassa melko hintavia (7,50 – 10,50 e). Valitsin Crème brûléen (8,50 e), ystäväni valitsi brownien. Saimme molemmat Crème brûléet. Ystävälleni päätettiin tuoda brownie ja hyvitykseksi hän sai valita joko kahvin tai teen. Odotellessa juoma maistui, kun minä ihmetelin mautonta jälkiruokaani.

Kuvassa Crème brûlée.

...ja ystävän brownie. Kertoi olevan hyvää!

Ruokajuomaksi nautin tarjoilijan suosittelemaa Parés Baltá Mas Elena, Espanja (16 cl, 8,48 e). Hyvää. Vettä seurueemme sai erillisestä pyynnöstä, tilkan kerrallaan. Tilasimme yhdessä Leipäkorin, joka sisälsi speltti- ja maalaisleipää (1,50 e / 3,50 e). Leipäkoria meiltä ei laskutettu.

Laskuja maksoimme samaan aikaan naapuripöydän kanssa. Heilläkin vaikutti olevan useampi ”talo on pahoillaan ja tarjoaa tämän ja tämän ruoan” -kokemus. Lasku oli liitetty isolla klemmarilla Cochon-postikorttiin. Siinä Cochonin osoitteeksi kerrotaan Mannerheinintie 14.

Possula sijaitsee ydinkeskustasta Stockmannia vastapäätä. Siellä näytti käyvän hyvin toimeentulevaa keski-ikäistä ja hieman nuorempaa porukkaa. Ministeri illasti lähipöydässämme. Meteli nousi illan mittaan kovaksi. Ei rentouttavaa.

http://www.cochon.fi/

Risto Räppääjä – seikkailu Vantaalla

2008-03-01T03:13:00.003+02:00

Risto Räppääjä (Suomi, 2008)

Ohjaus: Mari Rantasila
Pääosissa: Niilo Sipilä, Mimmi Lounela, Anu Valonen
Esityspaikka: Tennispalatsi 6 (Helsinki)

Risto Räppääjä oli tylsä, ennalta arvattava ja mukahauska elokuva. Elokuvaseurana minulla oli alakouluikäinen lapsi, joka tosin kertoi pitäneensä elokuvasta neljän tähden verran. Arvelen tosin, että tähtiä saattoi tulla hieman lohtulahjaksi, sillä elokuva oli minun lahjani hänelle. Keskustelua elokuvasta ei virinnyt – Rottatouillen tapahtumista riitti aikoinaan runsaasti jutusteltavaa.

Risto Räppääjä on elokuvana kirjaimellisen värikäs. Kartanonkoski on onnistunut valinta kuvauspaikaksi. Kerrostaloelämäkin onnistutaan esittämään lapsiperheelle soveltuvana asumismuotona. Ei kovin yleistä!

Tähteni: **

http://www.ristorappaaja.fi/

Ruisolut – Rye beer

2008-02-23T01:18:00.002+02:00

4,5 %
Valmistaja/valmistuttaja: Diamond Beer
Paikka: ostettu Myyrmäen K-Supermarketista

Hyvää, pehmeää olutta. Sahtiin vivahtavan sameaa. Itse pakkaisin tämänkin oluen pienempään pulloon, puolen litran pullo on minusta liian iso.

Ärsyttävää Ruisoluessa oli se, ettei pullosta käy ilmi valmistuspaikka. Lisäksi ärsyttää, ettei oluen yhteydessä tarvitse kertoa valmistusaineita. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon Ruisoluessa oikeasti on ruista. Vain nimeksikö? Onneksi netti on keksitty. Alla olevista linkeistä saa lisää tietoa Ruisoluesta.

http://www.diamondbeer.com/product_details/ruisolut.html
http://olutopas.info/?olut=478

Olen 20-vuotias – Neuvostoelämää

2008-02-23T00:52:00.001+02:00

Olen 20-vuotias (Mne dvadtsat let) (Neuvostoliitto, 1964)

Ohjaus: Marlen Hutsijev
Pääosissa: Valentin Popov, Nikolai Gubenko, Stanislav Ljubshin
Esityspaikka: Suomen Elokuva-arkisto (Helsinki)

”MИРУ MИР”, opetti venäjän kielen opettaja. Maailmalle rauha. Olen 20-vuotias -elokuvassa otetaan kantaa sodan mielettömyyteen. 60-luvun nuori toteaa elokuvassa sukupolvensa olevan isätön. Tämän isättömyyden jäljet näkyvät vielä 2000-luvullakin.

Neuvostoelämä kuvataan niin aidon tuntuisesti, että elokuvaa katsellessa tuli olo kuin olisi siirtynyt aikakoneella 40 vuotta taaksepäin Moskovaan. Välillä olo tosin oli kuin musta-valkoelokuvien New Yorkissa, välillä Italiassa, välillä Ranskassa. Moskovassa vierailleena oli kivaa bongata ”tuttuja” paikkoja. Jäätynyt joki luistelijoineen oli kaunista katseltavaa.

Erityisen hienoa elokuvassa on minusta joukkokohtaukset. Neuvostoliittolaisissa elokuvissahan niitä harrastetaan – kommunismia, väen voimaa. Mieleenpainuvinta on päähenkilön keskustelu sodassa kaatuneen isänsä kanssa. Hieno elokuva.

Tähteni: ****

http://www.sea.fi/esitykset/kevat2008/elokuvahistoria2008kevat.html

Kabuki – tomu arigatoo

2008-02-20T01:00:00.012+02:00

Kabukin sushilajitelma.

Joulupukki toi minulle lahjaksi illallisen Kabukissa tuttavani kanssa. Itse asiassa tämä oli jo toinen kerta, kun sain tällaisen lahjan. Ilmeisesti edellisen kerran riemu oli jäänyt pukin mieleen. Pekkaa pahemmaksi ei jäänyt tämäkään kerta. Tomu arigatoo (suomeksi kuulemma ”paljon kiitos”)!

Kabukiin ei pääse, jos ei ole tehnyt pöytävarausta hyvissä ajoin. Tuttavani kertoi, että tällä kertaa häneltä oli tiedusteltu varauksen yhteydessä, kuinka kauan aiomme illallisella viettää aikaa. Arvio oli kaksi tuntia, klo 19 – 21; poikkeuksellisen helppo tehdä, kun aiemmin emme olisi ehtineet paikalle, ja elokuvaliput oli etukäteen hankittu yhdeksäksi.

Saimme saman pöydän (loossin) kuin aiemmillakin kerroilla; viimeisen ennen keittiötä. Tuttu tarjoilija oli jälleen erittäin reipas ja auttavainen. Toinen tarjoilija vaikutti vasta-aloittaneelta.

Valitsin ateriakokonaisuuden: Musashi Special (30,00 e).

Ateria koostui sashimista (kalaviipaleet: lohi, makrilli, tonnikala + wasabi), ”puolikkaasta” tempurasta (uppopaistettu kasvis-jättirapu-mustekalasysteemi; varmistin, ettei sisältäisi imukuppeja > kerran menetin niitten vuoksi ruokahalun), misoshirusta (soijapapukeitto) ja Yakinikusta (itsepaistettavat systeeminä viipaloitua naudanfileetä, siitakesieni ja sipuliviipale yakiniku-kastikkeen kera). Juomaksi valitsin Kirin Ichiban -olutta (0,5 l, 5,00 e) ja Gekkeikan Sake Tokkurin (12cl, 6,00 e).

Kuvassa sashimi.

Kuvassa tempura.

Kuvassa yakiniku: lihaviipaleet, chili ja inkivääri, kastike ja pannu.

Yakinikuun kuuluvat sipuli ja fileeviipale paistumassa.

Kuvassa sakemuki ja -kannu.

Minusta Kabuki on varma paikka japanilaisen ruoan ystävälle. Ja kallis. Olen käynyt aika monta kertaa Kabukissa monenmoisessa seurassa ja joskus yksinkin. Kaikki toimii, myös take away -sushit! Yhden kerran olen istunut lattialla matalan pöydän ääressä. Kankeaksi osoittauduin ja jalkojen kanssa oli pulmia. Seurueeseemme taisi kuulua kuusi tyyppiä, ja loppuillasta ihailimme toistemme varpaita lähietäisyydeltä. Poistuminenkin olisi ollut helpompaa, jos henkilökunta olisi vain nostanut pöydän pois tieltämme.

http://www.kabuki.fi/

P.S. Helsingissä on melko paljon japanilaisia / sushiravintoloita. Tuoreimpiin kuulunee Pohjoisen Hesperiankadun Umeshu. Olen kuullut siitä hyvää! Hain ohi kävellessäni ruokalistan ja aion tilaisuuden tullen painua sinne maistelemaan talon antimia.

Kulman takana Runskilla on Gyosai Sushi Bar. Muistelen Hesarissa joskus mainittaneen, että Gyosai olisi Helsingin pienin ravintola, noin 15 neliötä. Eräs Japanissa asustellut ystäväni pitää tätä kaupungin parhaana sushipaikkana. Kabuki-tuttavani ei puolestaan suostu menemään edes sisälle, koska epäilee erityisesti paikan hygieniaa. Minusta Gyosai on persoonallinen. Ei mikään illallismesta – siksi kai ravintola sulkeekin ovensa jo klo 19.

http://www.gyosaisushi.net/

Koto taitaa olla kaupungin vanhin japanilainen ravintola. Minusta se vain tuntuu niin kliiniseltä. Jotenkin tylsältä. Siihen vaikuttaa esimerkiksi se, että Kabukissa pöydässä voi kypsentää kaasuliekillä (yakiniku, sukiyaki), mutta Kotossa muistelen käytettävän sähköliettä. Toisaalta Kotossa ruokalistalla on shabu-shabu. Näinköhän on Suomen ainoa shabi-shabupaikka!

http://www.ravintola-koto.fi/

Estrella Damm – la cerveza de Barcelona

2008-02-19T23:41:00.003+02:00

Myyrmannin K-Super(hyvä)marketista ostin Barcelonassa valmistetun Estrella Damm -oluen. Todennäköisesti valitsin tämän oluen etiketin tähden vuoksi (mielleyhtymäVietnamiin). Valintaperuste se on sekin. Ehkä toinen perustelu voisi olla se, että espanjalaisia oluita olen nautiskellut vähän. Tämä nautinto oli hedelmäinen ja täyteläinen.

P.S. Pohdin tänään, että pitäisi saada käyttöön sellainen (adjektiivi)ympyrä, jossa on valmiiksi lueteltu ziljoona adjektiivia kuvailemaan olutta (maku, väri, tuoksu – ainakin). Tämän tyyppisen systeemin näin Koffilla. Tuotekehitys -ja/tai arviointiraatiin olisi nastaa kuulua.

P.P.S. VTT on minusta kuulostanut kuivalta ja vähemmän houkuttelevalta. Kaikessa on puolensa ja ennakkoluulo on ennakkoluulo. Pari kertaa olen päässyt vierailemaan VTT:n tiloissa, jossa on muun muassa laaja suomalaisoluiden pullokokoelma. Sen ääressä aika lentää! Olin unohtanut kokonaan esimerkiksi. Bora (tai oisko ollut Bora Bora) -persikkaoluen. Hämmentävän ”niinhän olikin” -kokemuksen jälkeen alkaa vielä arvelu vuodesta (joskus vuosikymmenestä).

http://www.estrelladamm.es/idiomas/idiomas.asp

Café Engel – aistittavaa historiaa

2008-02-19T23:07:00.009+02:00

Pidimme kollegojen kanssa suunnittelukokouksen arkisena maanantaina Café Engelissä. Pöydän saaminen ei tällä kertaa tuottanut vaikeuksia.

Engeli on hieman turhan ihana paikka kokouksille. Toisaalta se tuo kaivattua nautintoa tavalliseen päivään.

Popsin tällä kertaa savulohi-brieleivän (6,70 e) Engelin kahvin (= taviskahvi, 2,80 e) kera. Hyvää. Kaverit tilasivat näyttävät, ja varmasti maukkaat, salaatit. Tuoreita mehuja oli kahta sorttia. Appelsiinit olivat päässeet loppumaan, mutta omenoita vielä piisasi.

Toistaiseksi en ole onnistunut pettymään Engelissä. Ruoka ja juoma ovat aina olleet hintansa väärtejä. Englissä on helppo viihtyä sekä yksin että seurassa. Joskus takahuoneessa on soinut piano. Lehtiä on runsas valikoima.

Romantiikkaa Engelistä ei puutu. Olo on kuin elävässä elokuvassa. Eräs ystäväni kertoi tulleensa kahvin lomassa kosituksikin (vastaus oli myönteinen). Ikkunoista näkyy suurkirkko.

Joskus Engeli hurmaa mutkattomuudellaan. Muutama vuosi sitten kävi niin, että tarjoilijatar tiedusteli haluaisimmeko ystävättäreni kanssa tilata viinit. Kun juttua riitti, päätimme ottaa vielä lasilliset. Heti viinin saavuttua tarjoilijatar alkoi ympärillämme ahkeran iltasiivouksen ämpäreineen ja luuttuineen.

http://www.cafeengel.fi/fi/

Kesäkino Engel on Engelin sisäpihalla toimiva ulkoilmaelokuvateatteri. Se toimii kesä-heinäkuun taitteesta elo-syyskuuhun asti. Sisäpihan yhdelle seinälle viritetään valkokangas ja katoksi pressu. Sadeilman ropina on kokemisen arvoinen. Talo tarjoaa villaiset huovat, ja joitakin vuosia on myös käytetty lämmittimiä.

Ennen illan elokuvaa tarjoilu pelaa sisällä ja ulkona. Kakut, leivät, viinit, kahvit, teet, oluet, siiderit ts. kaikki keittiön vaihtoehdot ovat tilattavissa ennen esitystä elokuvaa siivittämään. Sipsejä ei katsojien sylissä näy.

Kesäkino Engelissä näytettiin aikoinaan (vielä 2000-luvun alkupuolella) uutuuselokuvat ennakkoon. Viime vuosina tarjolla on ollut pääasiassa klassikkoja ja uusintoja. Välillä on tuntunut siltä, että oli leffa mikä hyvänsä, liput on myyty loppuun; suunnilleen yhtä monta kertaa olen jäänyt liputta kuin mahtunut mukaan.

Mieleeni on jäänyt elokuvakesänavajaiset (olisikohan ollut vuosi 2001), kun ovien sulkeuduttua joku piti puheen, toivotti tervetulleeksi ja kertoi talon tarjoavan Oiva-siideriä. Ryntäilyyn ei ollut tarvetta – koko sisäpihan porukalle riitti juomaa. Tuo Oiva-tölkki on edelleen tallessa.

http://www.cinemamondo.fi/?doc=3

Portter, stout ja ale kuuluvat talveen – vain lumi puuttuu.

2008-02-17T05:34:00.005+02:00

Tammi- ja helmikuussa yleensä ovat paukkuneet pakkaset. Tänä vuonna on toisin. Onneksi edes ravintoloitsijat ja olutvalikoimapäälliköt noudattavat normaalia vuodenaikarytmiä. Kotiin sen sijaan näköjään eksyy kaikenmoisia oluita…

Tässäpä pari maistelemaani minulle uutta oluttuttavuutta, ja jokunen entuudesta tuttu:

1836 Classic Chocolate porter
Limited edition, 4,5 %
Valmistaja: Hartwall, Suomi
Paikka: kaupasta

Tätä ei tarvitse ostaa toista kertaa. Käsittämätön ”suklaan” maku. Olihan kokemus.

Light Beer
Kevyt ja voimakas, 4,1 %
Valmistaja: Sinerbrychoff, Suomi
Paikka: kaupasta

Aikaisemmin (vielä syksyllä 2007) tämä olut tunnettiin nimellä Täyteläinen kevytolut. Ulkomaille mennessään olut vaihtaa vielä nimeä. Gluteeniton.

Nikolai
Alkoholiton, Tumma lager, 0,0 %
Valmistaja: Sinebrychoff, Suomi
Paikka: kaupasta

Erityyppisiä alkoholittomia oluita olen odottanut pitkään. Olen ehdottanut näitten valmistamista suoraan panimoonkin, mutta minulle kerrottiin, että olut on olutta, kun siinä on alkoholia. Piste.

No, arvata saattaa, etten keskustellut tuolloin (syksyllä 2007) Sinebrychoffin edustajan kanssa. Kiitos Koffille, kun toitte näin maukkaan alkoholittoman oluet markkinoille! Koska pidän oluen mausta, nautin sitä mielelläni esimerkiksi ilta-aterian kanssa, mutta alkoholia en välttämättä kaipaa – makua sitäkin enemmän. Nikolain Tumma lager on askel toivomaani suuntaan. Lisää alkoholittomia oluita markkinoille!

Kirin Ischiban
”Japanilainen riisi lager”, 5,00 %
Valmistaja: Kirin Brewery Company, Limited, Japani
Paikka: Kabuki, Helsinki

Runsaan illallisen seuralaiseksi valitsin oluen. Kabukissa on noin kolme, tai neljä, japanilaista olutta – kaikki lagereita Lisäksi on joitakin suomalaisoluita. Japanilainen olut tuntuu kivalta japanilaisen ruoan seuralaisena, vaikkei maku päätä huimaa ja hinta huimaa.

Huvila Centennial Brown Ale
”hanaolut”, 5,7 %
Valmistaja: Panimoravintola Huvila, Savonlinna, Suomi
Paikka: St Urho’s
http://www.panimoravintolahuvila.fi/media/CBA_ja_PaleAle.pdf

Uutuusolutta teki mieli maistaa, mutta kovin erityislaatuinen kokemus tämä ei ollut.

Finlandia Sahti
”Vuoden olut” jo monta kertaa, tavallinen 8 % ja Strong 10 %
Valmistaja: Finlandia Sahti Ky, Suomi
Paikka: St Urho’s
http://www.finlandiasahti.fi/

Esitin toiveen, että Urkki laajentaisi sahtivalikoimaansa. Keväällä sahtiviikoilla kuulemma vaihtoehtoja tulee, mutta toistaiseksi yksikin olut on jo paljon. Onneksi ostettavana on sentään yksi sahti, sillä se siivittää matkan mielessä moniin mukaviin ajatuksiin ja muistoihin. Katajainen maku puuttuu ja hienoimmat aromit, mutta kompromisseja olen valmis tekemään, jos vain sahtia on saatavilla. Urkissa sahti tarjotaan ihanan viileänä, niin kuin pitääkin.

English Pale Ale
Hanasta
Valmistaja: hmm, mikähän se mahtoi olla… Joku ei-suomalainen
Paikka: St Urho’s

Hieno tynnyri, muuten mieleenpainumaton kokemus.

Brooklyn Brown Ale
Hanasta, ”kuukauden olut”, American Brown Ale, 5,6 %
Valmistaja: Brooklyn Brewery, Yhdysvallat
Paikka: Kaisla
http://www.brooklynbrewery.com/beer/?id=brown_ale

Amerikkalainen Brown Ale päihittää suomalaisen Huvilan Brown Alen, mutta minuun kumpikaan ei oikein kolahda. Nimi tosin näyttää hienolta – siksi kai tätä tilasinkin. Ja siksi, että se on kuukauden olut ja kohta kenties olisi liian myöhäistä.

Titanic Stout
Real Ale, ”CAMRA Champion Bottled Beer of Britain 2004”, 4,5 %
Valmistaja: Titanic Brewery
Paikka: kaupasta (Myyrmannin K-Supermarketissa on superhyvä olutvalikoima!)

Excursio Myyrmannin K-Supermarkettiin kannatti: Suomen laajin olutvalikoima on nyt nähty! Titanic oluen huomaa oluthyllystä helposti, mutta ilman ystävääni en kuitenkaan olisi päätynyt pyöritelemään pulloa kädessäni, saati ostamaan sitä. Ensivaikutelma toi mieleen Murmanskissa televisiosta näkemäni olutmainokset; etenkin sen, jossa iso laiva kyntää myrskyisässä Jäämeressä ja raavaat merimiehet ansaitsevat oluensa. Olutmainoksia tuli lähes katkeamattomana nauhana. Kenttätutkimukseni perusteella kuitenkin toteaisin niiden olevan lähinnä janojuomia.

Titanic osoittautui kuitenkin helmeksi. Jo kaupassa kävi ilmi, että se on palkittu kahdesti CAMRA-palkinnolla Britanniassa. Maku oli aluksi hämmentävä kokemus, mutta pikku hiljaa maut tasaantuivat. Titanicilla oli lasissa upea vaahtopää.

http://www.titanicbrewery.co.uk/beers.html
http://www.camra.org.uk/

Skärgaardsporter, 6 %
Valmistaja: NØrrebro Bryghus, Tanska
Paikka: St Urho’s

St Urho’sin Portteri- ja Stout-päivät aloitin tanskalaisen saaristossa sijaitsevan pienpanimon oluella. Hyvää oli. Mielikuvat menevästä ja rennosta Tanskasta vahvistivat mukavaa tunnetta, ja makua.

Stallhagen xmas porter, 4,5 %
Valmistaja: Ålands Bryggeri Ab, Suomi
Paikka: St Urho’s

Vetinen. Ei voi mitään. Vetisyydestä huolimatta onneksi Ahvenanmaalla ylipäätään valmistetaan olutta. Onnea ja menestystä saaristoon!

Sotholmen Stout 4 %
Valmistaja: Nynäshamn Ångbryggeri, Ruotsi
Paikka: St Urho’s

Luonnetta ja jytyä. Makua. Ystävättäreni totesi, että nyrjähtänyt. Toinen seuralainen taas diplomaattisesti, että pehmeämpi Siperia (Imperial Stout 8 %) on enemmän hänen makuunsa. Minä pidin tästä. Onneksi tilasin tämän oluttapaamisen päätteeksi – voimakas maku olisi todennäköisesti pliisuttanut muut vaihtoehdot. Saattaa olla, että lämpimät muistot Nynäshamnista vaikuttivat myönteiseen elämykseen. Hyvä niin.

Nyt maistuvat elokuvat!

2008-02-17T02:50:00.003+02:00

Pitsinnyplääjä – opiskelijaelämää 70-luvun Ranskassa

Pitsinnyplääjä (La Dentellière) (Sveitsi, Ranska, Länsi-Saksa, 1997)

Ohjaus: Claude Goretta
Pääosissa: Isabelle Huppert, Yves Beneyton, Florence Gioretti
Esityspaikka: Suomen Elokuva-arkisto (Helsinki)

Tämä elokuva kannatti nähdä. Siitäkin huolimatta, ettei elokuva elokuvana iskenyt minuun kovin kovaa. En olisi tunnistanut Huppertia, ellen olisi tiennyt hänen näyttelevän pääroolia. Nuori tyttönen. Uskottava ja aito.

Mielenkiintoisinta elokuvassa oli seurata opiskelijoiden maailmaa 70-luvun Ranskassa. Älykkö ja kampaamoapulainen. Ihmisiä molemmat. Jostain syystä älykön äly ja sydän eivät löydä toisiaan.

Tähteni: **

http://www.imdb.com/title/tt0075932/

Jäähyväiset jalkavaimolle – kovaa elämää ja viileää loistoa

Jäähyväiset jalkavaimolle (Ba wang bie ji) (Hongkong, Kiina, 1993)

Ohjaus: Chen Kaige
Pääsosissa: Leslie Cheung, Fengyi Zhang, Gong Li
Esityspaikka: Suomen Elokuva-arkisto (Helsinki)

Historian opettajani, joka oli elokuvafriikki, olisi voinut näyttää tämän elokuvan meille. Harmi, että olin jo ehtinyt nauttia historianopetukseni ennen kuin tämä elokuva valmistui.

Jäähyväiset jalkavaimolle kuvaa hienosti Kiinan tapahtumia taiteilijan (oopperalaulajan) näkökulmasta. Rakkaus, perhe, ystävyys, prostituutio, homoseksuaalisuus, uskollisuus ja politiikka – siinäpä aiheita käsiteltäväksi.

Ällistyttävältä tuntuu, että tämä elokuva on tehty 1993. Se tuntui niin 60-luvulta. Tai joltain paljon kaukaisemmalta kuin ysäri. Tässä elokuvassa on elokuvan lumoa.

Tähteni: ***

http://imdb.com/title/tt0106332/

Sooloilua – joku teki maalin!

Sooloilua (Suomi, 2007)

Ohjaus: Lauri Nurkse
Pääosissa: Saija Lentonen, Kari-Pekka Toivonen, Kristiina Elstelä
Esityspaikka: Tennispalatsi 12 (Helsinki)

Sooloilua oli ihana yllätys. Kun ei odota yhtään mitään (tai korkeintaan koettelevaa kokemusta), mitään sanomattomaksi hömpäksi ennakkoluuloiltu elokuva voi viedä mennessään. Sooloilua onnistui tulemaan puskan takaa ja yllättämään minut. Välillä melkein nolotti, että nauroin, itkin, puhisin ja innostuin juuri niin kuin ”pitikin”. Olkoon elokuva vaikka miten laskelmoitu, niin ilahduin, että tämä elokuva tempaisi minut mukaansa. Luulin olevani tefloni tämäntyyppisille elokuville. Onneksi en ole!

Suomalaista, tätä päivää kuvaavaa (fiktio)elokuvaa on aika ajoin nasta katsoa.

Tähteni: ***

http://www.nordiskfilm.fi/valkokangas/elokuvaesittely.php?id=1737

America, America – taivaanrannassa siintää toivo

America, America (The Anatolian Smile) (USA, 1963)

Ohjaus: Elia Kazan
Pääosissa: Stathis Giallelis, Frank Wolff, Harry Davis
Esityspaikka: Suomen Elokuva-arkisto (Helsinki)

Maahanmuutto on ajankohtainen aihe. Kurjiin oloihin ja kotimaan näköalattomuuteen tuskastuneet voimakkaat optimistit pyrkivät kohti parempaa elämää. Kohti vaurautta ja vapautta. Kohti koko perheen parempaa huomista. Samasta syystä Suomesta lähtevät jopa yritykset uusiin, lupaavampiin maihin.

Kuluneen vuoden aikana kaduilla kerjäävät romanialaiset ovat aiheuttaneet viranomaisille, ja kuulemma myös kansalaisille, päänvaivaa. Kuluneen viikon aikana Helsingin Sanomissa on kerrottu, miten maahanmuuttajat ovat rikostilastoissa aivan yliedustettuina ja kirjastossa käydessä todistin, miten kunniallinen vantaalainen antoi Suomi-opetusta tummaihoisille ”somaleille” (kaikki tummaihoisethan ovat Somaliasta). Maassa maan tavalla, nääs.

Elokuvassa on se hassu juttu, että katsoja eläytyy (samautuu) vaikka mihin hahmoon. Ellei sitten ole täysin paatunut, kyynistynyt ja muutenkin läpiteflonoitunut (jolloin tosin kannattaa mieluummin jäädä kotiin kuin lähteä elokuviin). Katsoja voi eläytyä mieheksi, naiseksi, lapseksi, vanhukseksi, ankaksi, tai vaikkapa autoksi. America, America -elokuvassa ainakin minä pidin peukkuja, että päähenkilö löytäisi onnen ja häntä kohdeltaisiin reilusti – asettui hän sitten mihin kohtaan Tellusta hyvänsä.

Elokuva-arkiston teema Uuteen maahan tuli kuin tilauksesta muistuttamaan, ettei maahanmuutto pulmineen ole ihan uusi juttu. Ja kuka tahansa toivoisi tulevansa kohdelluksi inhimillisesti.

Tähteni: ***

http://www.imdb.com/title/tt0056825/

Rocco ja hänen veljensä – pohjoisessa odottaa onni

Rocco ja hänen veljensä (Rocco e i suoi fratelli) (Italia, Ranska, 1960)

Ohjaus: Luchino Visconti
Pääosissa: Alain Delon, Renato Salvatori, Annie Girardot
Esityspaikka: Suomen Elokuva-arkisto (Helsinki)

Roccon olin poikkeuksellisesti nähnyt jo tv:stä. Vain pari kolme viikkoa sitten. Vastoin periaatteitani katsoin sen töllöstä, koska halusin nähdä tämän Viscontin työn. Se oli hieno, mutta telkkarin pelkistämä tarinan pätkä.

Arkiston komealta kankaalta avautui uusi maailma. Roccon ja hänen perheensä elämä. Kun tarina ulkoisesti oli jo tuttu, sain tilaisuuden nauttia ja päästä liikkumaan vapaasti elokuvan maailmassa. Yksityiskohdat ja jännitteet avautuivat uusina kokemuksina. Miten hieno, miten hieno elokuva. Toivottavasti jokainen saisi joskus kokea Roccon kaltaisen elokuvan elämänsä aikana.

Visconti kuvaa koskettavasti appelsiinit mukanaan köyhästä Etelä-Italiasta maitonaamojen Milanoon muuttanutta isätöntä perhettä. Alkaa kova uurastus, kun Rocco ja hänen veljensä etsivät paikkaansa. Äiti iloitsee, että häntä kutsutaan rouvaksi. Rakkaus – mikäpä olisi rakkautta parempi aihe – tuottaa suunnatonta onnea, ja syvää tuskaa. Visconti osaa kuvata tämän.

Tähteni: ****

http://www.imdb.com/title/tt0054248/

Kaupungin paras ruokaa tarjoava oluttupa on St. Urho's (Helsinki)

2008-01-20T03:00:00.004+02:00

St. Urho's on Helsingin parhaita oluttupia. Siellä kerrotaan olevan yli 80 eri olutlaatua, vaikkakin vain yhtä sahtia..

St. Urho's käyttää järkeä. Kun käytössä on keittiö, ruokaa tehdään, jos asiakas niin haluaa. Väkisin ei ketään ohjata syömään seinän toiselle puolelle Manalaan (joka on viihtyisä paikka sekin) vaan samasta keittiöstä saa ruoat myös oluttuvan puolelle. Täydet pisteet St. Urho'sin ruokavalikoimalle!

Kuvassa Monsieur Tomato -annos eli Lämmin tomaatti-cheddar kaksikerrosleipä. Tarjoillaansalaatin tai ranskalaisten kanssa (10,20 e).

Perjantain kunniaksi nautittu pizza (nimensämukainen Paradise: kinkku, ananas, Aura-juusto ja katkarapu - ilman oreganoa ja valkosipulia) Finlandia Sahdin kera pyyhki pois arkisen viikon hien.

Kuvassa pala Paradise-pizzaa (sis. kinkku, ananas, katkarapu, aurajuusto, hinta 9,80 e).
Pollo-pizza (sis. kana, aurajuusto, ananas, hinta 9,30 e) katosi alta aikayksikön viisihenkisen porukkamme kitaan.

Kuukauden oluena St. Urho'sin hanassa on Laitilan Porter. Vihdoinkin tiemme kohtasi. Tämä porter oli minun mieleeni. Hyvä kukkopojat!

Kuvassa Laitilan Porter.

A Comedy of Power - uranainen sotkee herrojen huvit

2008-01-20T02:50:00.000+02:00

L'lvresse du pouvoir (A Comedy of Power) (Ranska, Saksa, 2006)

Ohjaus: Claude Chabrol
Pääosissa: Isabelle Huppert, Francois Berléand, Patrick Bruel, Marilyne Canto
Esityspaikka: Suomen Elokuva-arkisto (Helsinki)

Aki Kaurismäen elokuville kerrotaan naurettavan eri kohdissa Suomessa kuin muualla maailmassa. En tiedä, miten ratkiriemukas tämä "valtakomedia" on Ranskassa, tai Saksassa, mutta Helsingissä kukaan ei tainnut katsomossa kuolla nauruun. Tirskuntaa tosin kuului. Aika useinkin.

Elokuva kertoo isojen poikien rahaleikkejä sotkevasta lakinaisesta (Isabelle Huppert). Pojat sotkeutuvat omaan nokkeluuteensa, kun eivät ymmärrä naistenkin puhaltavan yhteen hiileen. Naiset eivät rakasta pistää kapuloita toistensa rattaisiin, käskystä.

Tähteni: ***

Kerroshampurilainen, Hesburger (Tennispalatsi, Helsinki)

2008-01-20T02:18:00.004+02:00

Kerroshampurilainen yllätti. Sehän näyttää sittenkin lähes samanlaiselta kuin mainoksessa! Olo on lähes petetty. Eihän sen näin pitänyt olla.

Suomalainen hampurilaisketju tekee hampurilaisia, joita hampurilaisnälässä popsin hymyssä suin. Ei pöllömmän makuisia. Hesburgerilla olisi kiistatta Suomen paras hampurilainen, jos se ei tyhmyyksissään olisi muuttanut ostamansa Carrols-ketjun Clubburgerin reseptiä. Royal-kastike takaisin!

P.S. Viereisessä pöydässäni ruokaili kaksi Japanista tullutta turistia. He ihastelivat ja kehuivat minulle, paikalliselle, miten kauniita Hesburgerin ranskalaisten perunoiden pussukka onkaan. Design.

Raja on vedettävä - Raja 1918

2008-01-20T01:54:00.001+02:00

Raja 1918 (Suomi, 2007)

Ohjaus: Lauri Törhönen
Pääosissa: Martin Bahne, Minna Haapkylä, Tommi Korplela, Leonid Mozgovoi, Hannu-Pekka Björkman, Lauri Nurkse
Esityspaikka: Tennispalatsi 7 (Helsinki)

Suomen alkutaivalta kuvataan vihdoinkin valkokankaalla. Koska Suomella on ikää vain 90 vuotta, synnytysarvet näkyvät yhä.

Raja 1918 on mielestäni onnistunut elokuva. Siitä huolimatta, että elokuvaa vaivaa ärsyttävä teennäisyys ja repliikit, jotka kuulostavat ulkoluvulta eivätkä muuttuvassa maailmassa elävien ihmisten puheelta. Myös kuvauspaikkojen supertehokkuus - ja maisemattomuus - saa jopa Tennispalatsin valkokaan tuntumaan ahtaalta.

Onnistuneen elokuvasta tekee aihe ja tilanteen tukaluuden kuvaaminen. Mielivalta, joka välillä syntyy puolivahingossa, esitetään osuvasti. "Kyllä" - tervetuloa! "Kuyllä" - käännytetään.

Imagine there's no countries. It isn't hard to do. Eikö? Nothing to kill or die for... Living life in peace.

Tähteni: ***

Onnellinen Kana (Kerava) - Suomalaista kanaa

2008-01-12T21:52:00.006+02:00

Onnellinen kana kuulostaa kauniilta. Onnellinen. Mikäs sen hienompaa. Kana. Mitä tekemistä sillä on nyky-Suomessa onnellisuuden kanssa?

Koska seuralaiseni kanssa punnitsimme laajasti Keravan ravintolavaihtoehtoja, päädyimme pitkän harkinnan ja seuralaiseni laajan kokemuksen perusteella tähän ravintolaan. Olin kiinnostunut tutustumaan Onnellinen-ideaan.

Tiedustelin tarjoilijalta paikan nimen historiaa, kun sitä ei kerrottu (minulle yllätyksenä) ruokalistassa. Tarjoilija kertoi omistajan halunneen tehdä ravintolan, jossa tarjolla on vain kanaa. Hän tosin jatkoi, että valikoimaan kuuluu myös carpaccio ja lohiannoksia. Itse löysin vielä (ilokseni) kasvisvaihtoehdokin. Kanojen onnellisuutta tarjoilija ei pystynyt valaisemaan. Kysyin ovatko ne Suomesta. Kuulemma olivat. Kysyin ovatko luomukanoja. Sitä ei tiedetty. Tuskin siis olivat.

Olisin tilannut kanagratiinia, koska se vain kuulosti kivalta. Sisälsi valkosipuliperunoita ja vuohenjuustoa ja Aura-juustoa. Kanapalat olivat olleet marinadissa, joka sisälsi sitruunaa, joten annos ei onnistunut. Yhyy. Lienee gratiini sitten valmiiksi tehty isommassa erässä, kun marinoimattomilla kanapaloilla tätä ei ehdotettu tehtävän.

Valitsin sitten Kana quesadillan. Se oli ok. Mielelläni olisin syönyt kaksikin lättyä, mutta hitaasti syöden täytyin yhdestäkin. Annokseen sisältynyt salaatti oli raikasta, tortilla hieman kuivahtanut.

Seuralaiseni tilasi Kanaleikkeen cumberlandinkastikkeella. Kastikkeen kertoi olevan hyvää: punaviiniä, madeiraa ja tuoreita appelsiininlohkoja päällä. Lisäkkeenä maustettua riisiä. Hän totesi jonkin annoksen olleen täällä aiemmin vieläkin parempaa. Ehkä pippurikanan.

Seuralaiseni nautti kanan kanssa talon punaviiniä. Kuulemma ummehtunutta, tai jotensakin muuten ei onnistunutta. Kun ehdotin huomauttamista, seuralaiseni totesi maun varmasti kotvan kuluttua olevan jo tasaanunut ja hyvää. Toivoi, etten minäkään alkaisi riehua. Hän kai koki kiusalliseksi, kun kyselin henkilökunnalta. Milloin ravintolan nimestä, milloin raaka-aineista, milloin oluttuopeista (Kwak-oluet näet tarjottiin Carlsberg-tuopista eikä siitä hienosta Kwakin nimikkohäkkyrästä). Lupasin olla riehumatta, vaikka minusta henkilökunta on myös ravintolansa asiantuntijoita. Tai ainakin pitäisi olla. En vain ymmärrä, miksi lisätietoa ei voisi kysyä. Silloinhan kysytään, kun jokin asia askarruttaa. Myönnetään, että minua askarruttaa usein. Minä aidosti uskon, ettei tyhmiä kysymyksiä olekaan. Ei ainakaan minulle.

Itse otin ruoankumppaniksi jo mainitun Kwak-oluen vääränlaisesta lasista ja suodattamattoman, vaalean Franzishckanerin (tai jotain tähän tyyliin kirjoitettua). Luntattakoon myöhemmin pullonkyljestä. Molemmat perjantai-illan keidaselämyksiä. Tulisten jalapenojen kanssa sollit ja coronatkin olisivat olleet passeleita. Seuralaiseni otti toisena juomana siiderin jäiden kera. Vaikutti keidaskokemukselta sekin.

Ravintola oli kohtuuhintainen ja kaikesta huolimatta yritteliäs. Arkiviikon päättymistä oli juhlistamassa muitakin pöytäseurueita. Tällainen on mukavaa. Toivottavasti Keravalla ja muuallakin Suomessa (ei vain Helsingissä), ravintoloihin suunnattaisiin nauttimaan elämästä. Valmiista ruoasta, jonka ammattilainen on valmistanut. Ravintolaruoanvero alas! Alkoholiverokin voisi olla ravintolassa vähittäiskaupanveroa pienempi. Ravintolat työllistävät ja luovat elävää ruokakulttuuria. Hinta ei saisi olla esteenä ruokakulttuurillekaan.

Viimeinen metro - filmitaivaan tähdet loistavat nuorina

2008-01-12T21:33:00.000+02:00

Viimeinen metro (Le dernier métro) (Ranska, 1980)

Ohjaaja: Francois Truffaut
Näyttelijät: Cathrine Deneuve, Gérald Depardieu, Jean Poiret
Esityspaikka: Suomen elokuva-arkisto (Helsinki)

Viimeinen metro oli jo toinen Miehitysajan Ranska -sarjan elokuvani viikon sisällä. Tosin en tätä tiennyt, koska menin killerinä katsomaan elokuvaa. Muuta en etukäteen tiennyt kuin ohjaajan nimen. Truffaut.

Elokuva oli yksinkertaisesti hieno. Tarina kerrottiin hienosti teatterin kautta. Elokuvassa teatterin kautta tarinan kertominen ei ole harvinaista, mutta vaikeaa. Truffaut onnistui tässä mielestäni erityisen hyvin.

Elokuvassa esiintyi elokuvataivaan tähtiä. Se iso, kömpelönoloinen mies oli Gérald Depardieu kuten arvelinkin. Myöhemmin kyllästyksiin asti Suomessa esitettävissä ranskalaiselokuvissa näytellyt köriläs. Cathrine Deneuve on aina ollut lumoavan kaunis. Mikä näyttelijä!

Tähteni: ***

P.S. Elokuva on ollut mielessäni useita päiviä. Myöhemmin tekisi mieleni lisätä vielä tästä syystä yksi, neljäs, tähti. Elokuva näet onnistui luomaan elävän tunteen natsi-Saksan aikaisesta ihmisten niin sanotusta arvojaottelusta. Kun kuulin tuttavaltani, miten heidän työyhteisöään palkitaan VIP-tilaisuuksilla, mieleeni palautui Herrat&rouvat ja Karja -jaottelu. Tosin tuttavanikin kertoi, kuinka osa nimenomaan pitää siitä, ettei tarvitse olla rahvaan, karjan seassa. Nyt eletään kuitenkin tammikuuta 2008. Puistattavaa.

Wayne's Coffee (Sanomatalo, Helsinki) - Kokootumispaikkana oiva

2008-01-12T21:17:00.004+02:00

Wayne's Coffee on niittänyt mainetta hyökkäys(lasten)vaunujen kokoontumisajopaikkana. En ihmettele yhtään, että äidit lapsineen kokoontuvat tänne. Niin minäkin tekisin. Tulisin vaikka bussilla perille, saapuvathan useat bussit suoraan Elielin aukiolle.

Kahvila on tilava, maisemat huikeat (tosin musiikkitalon kuoppa ei vastaa Makasiineja...) ja tunnelma rento. Tarjolla on runsas valikoima ajanhengenmukaisia ruokia ja juomia: kakkuja, keksejä, focacciaa, salaattia, kahveja, kylmiä ja kuumia juomia. Ynnä muuta. Nam!

Päädyin itse tilaamaan focaccian salaatilla ja vadelmasmoothiella. Wäinössä usein tilaan smoothien. Hyvää. Loppusilauksena annokselleni oli vielä konvehti.

Itsekin olin täällä kokoontumismerkeissä. Hallituksemme on pitänyt Sanomatalon Wayne's Coffeeta jo useita kertoja kokouspaikkanaan. Ainoana miinuksena pitäisin suhteellisen aikaista kiinnimenoaikaa, klo 19. Kesällä jatkoimme kokoustamme Kiasman portailla. Kaisaniemen kadun Wäinö olisi auko klo 21 asti, mutta se on niin hälyisä, ettei keskustelusta siellä tulisi yhtään mitään. Tosin Sanomatalo todennäköisesti tyhjenee seiskalta, jonka vuoksi kahvilaa tuskin voi pitää myöhemmin kovin kannattavasti auki. Harmi. Ei ole tullut Sanomatalon halkaisevasta käytävästä vilkasta liikenneväylää. Eikös siitä sellainen pitänyt tulla? Kuka tätä väylää tosin kulkisi ja mistä minne? Ehkä joku kaupunginsuunnittelija tai arkkitehti voisi valaista asiaa.

Bruuveri (Kamppi, Helsinki) - kamppimainen panimoravintola

2008-01-12T21:02:00.005+02:00

Bruuveri, jonka viereisessä pöydässä istunut asiakas kiekui kännykkäänsä bravuurina, on ainakin olevinaan panimoravintola. Itse en erityisesti paikasta piittaa. Sori.

Ensinnäkin panimo ei sijaitse mailla halmeilla vaan Lappeenrannassa.
Toiseksi itsepannut oluet ovat pliisuja.
Kolmanneksi paikassa selvästikin houkuttelevinta on iso, keskeinen tupakointialue. Tupakoiville asiakkaille Bruuveri on todennäköisesti nasta mesta. Heille se suotakoon.

Parasta ravintolassa ovat pienet 2,5 desin pikkutuopposet. Tosin olut tietysti maksaa suhteessa enemmän kuin puolen litran kolpakossa ostettuna. Ärsyttävää.

Menen Bruuveriin, jos joku muu sinne ehdoin tahdoin haluaa. Kampin yläkerrassa tosin olisi mieluisampi paikka Rotterdam, vaikka olutvalikoima sielläkin on kauppakeskus-asemahallimaisen pieni. Volyymi kai ratkaisee.

Ryystin Pyryä (kausiolut) ja stautin. Pyry todettiin yhdessä kauniin kuparisen värikseksi. Tuoksu savumainen. Maku aika vetinen.

Stautissa parasta oli ulkonäkö. Muutoin maku muistutti hiivaista sahtipöntönpohjaa.

P.S. Bruuveri tullee englannin kielen sanasta "brewer". Oluenpanija.

Stella (Helsinki) - vanhanajan tyyliä ja kahvia

2008-01-12T20:54:00.004+02:00

Bottan korttelissa Etu-Töölössä sijaitsee tyylikäs Stella-kahvila. Se kuulemma on aiemmin toiminut leipomona.

Näkymät kahvilasta ovat hienot. Jyhkeä eduskuntatalo jököttää kalliolla kukkulalla. Tunnelma on kotoisa ja konstailematon. Se voisi olla muodollisen kankeakin, mutta onneksi ei sitä ole.

Runebergintorttuja oli myynnissä jo hyvissä ajoin tammikuussa. Suosittelen. Torttu on mehevä, eikä ainakaan kuiva!

Täällä poikkean jatkossakin ja aion oikein keskittyä valikoimaan. Silmään ei tarttunut puhelinluettelonpituinen lista niin sanotuista erikoiskahveista. Taviskahvia oli tarjolla ja se oli hyvää.

Jos itse olisi kahvilanpitäjänä Stellassa, vaihtaisin kokiskaapin Laitilan Wirvoistusjuomatehtaan kaappiin. Laitilan tuotteet istuisivat luontevasti tähän paikkaan. Vanhanajan meininkiä.

Lacombe Lucien - kuvaus miehitysajan Ranskasta

2008-01-12T20:42:00.000+02:00

Lacombe Lucien (Ranska, Italia, BRD, 1974)

Ohjaaja: Louis Malle
Näyttelijät: Pierre Blaisse, Aurore Clément, Holger Löwenadler
Esityspaikka: Suomen elokuva-arkisto (Helsinki)

Myöhästyin tästä elokuvasta, mutta onneksi mukava arkistonväki laski minut kuitenkin sisään. Vihdoin pääsin näkemään kauan kaipaamaani elokuvaa, joka kertoo miehitysajan Ranskasta. Tosin vielä enemmän haluaisin nähdä elokuvia, jotka on tehty miehitysajalla Ranskassa.

Elokuva kertoi selkeästi muutaman ihmisen näkökulmasta tilanteen tukaluuden. Mitä tehdä. Olit sitten saksalainen tai ranskalainen, tilanne oli mikä oli. Espanjassa kaikki olisi paremmin.

Tähteni: ***

P.S. Elokuvassa näytettiin, miten natsit välittivät tiedon tulevasta kohtalosta pikkuisilla arkuilla. Karua ja kammottavaa.

Nan King (Helsinki) - suomikiinaa

2008-01-12T20:26:00.006+02:00

Kuvassa Nan King lumisena iltana.

Kalevankadun Nan King on säilynyt helsinkiläisella ravintolakartalla pitkään. Paikka on tasalaatuinen ja "ihan hyvä".

Päätin ottaa suositun "kolmepientäruokaa" ja sunnuntain iloksi alku- ja jälkiruoan. Tästä oli tehty valmispaketti hintaan 12,80 e. Vesi maksoi euron. Tylsä yllätys.

Ravintola oli lähes täynnä viiden paikkeilla. Mahduin kuitenkin sekaan. Kerroin heti alkuun, että minulla on kiire alkavan elokuvan vuoksi. Sain nyökkäyksiä, mutta palvelu ei nopeutunut. Kauhottuani peking-keiton jouduin poistumaan paikalta - koska tämä tyyppi ei jätä hyvää leffaa näkemättä - ja maksoin koko aterian. Ehdotin, että tulen jatkamaan ruokailua (mistä lienee tämäkin idea pälkähtänyt päähäni) puolentoista tunnin päästä elokuvan päätyttyä. Onneksi järjestely onnistui, vaikka pitkin hampain. Hymy ei hälvennyt tarjoilijan kasvoilta, mutta korotettu ääni ja ilmoitus, että "tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta" meni perille. Kellään ei ollut kivaa. Onneksi ymmärsivät, että pelkkään keiton (nopeaan) nauttimiseen oli vierähtänyt liki tunti.

Kuvassa Peking-keitto.

Elokuvan jälkeen - josta myöhästyin - menin takaisin jatkamaan murkinointia. Nyt ravintola oli jo väljempi ja kaikkien mieli leppoisampi. Mukava tunne tuli, kun molemminpuolinen sählääminen päätettiin unohtaa ja se kolmepientäannosta tuli nautittavakseni. Ruokahalu oli ehtinyt kasvaa suureksi. Kastikkeet olivat mausteisia, mutta riisi mautonta. Jotain halpissysteemiä.

Kuvassa mausteiset kastikkeet.

Kuvassa annokseni.

Jälkiruokana oli - yllätys, yllätys - jäätelö ja friteerattu banaani. Kahvikin olisi maistunut, mutta se ei kuulunut hintaan enkä tilannut, kun vesikin oli maksanut erikseen.

Kuvassa jäätelö friteeratun banaanin kera.

Nan King on perusvarma vaihtoehto, kun tekee mieli suomikiinaruokaa. Jos maku ratkaisisi, menisin Aleksis Kiven kadulle Peking-ravintolaan.

Benjam's Bistro (Helsinki) - sijainti ratkaisee

2008-01-12T20:15:00.003+02:00

Pitkään olin ajatellut mennä syömään Benjam's Bistroon. Pari kertaa yritys oli jo tyssännyt siihen, että ravintola oli täpötäysi. Kun ruokailu vihdoin onnistui (tammikuussa 2008) lounasaikaan, vein viimeisen vapaana olleen pöydän.

Saatuani annokseni, jouduin ihmettelemään, miten ravintola voi olla niin suosittu. En keksinyt muuta selitystä kuin sijainnin: Etu-Töölö. Kenties ruoka joidenkin mielestä on siellä onnistunutta ja italialaishenkistä, mutta minulle se ei sitä ollut. Asiakkaiden luoma ilmapiiri oli minusta paikan parasta antia: reipasta ja raikasta keskustelua, ja monenikäistä lounastajaa.

Tilasin leikkeen (?) sieni-kermakastikkeella ja lohkoperunoilla; sain ranskalaisia. Lohkoperunat olivat päässeet loppumaan. Ranskalaisia kartan, kun vain mahdollista - paitsi hampurilaisravintoloissa - mutta muita lisäkevaihtoehtoja ei ollut tarjolla.

Aterian päätteeksi tilasin espresson ja päätin, että olkoon tämä sitä italiaa.

Fantasia (Sysmä) - fantastinen pizzapaikka!

2008-01-12T19:56:00.004+02:00

Sysmään matkatessa kannattaa poiketa pizzalle Fantasiaan. Hinta, laatu ja palvelu ovat kohdallaan.

Päävaihtoehdot ovat pizza ja kebab. Niin tylsältä kuin tämä saattaakin kuulostaa, toteutus ei sitä ole. Pizzat ovat runsaita ja käytetyt raaka-aineet tuoreita. Kebab-annoksetkin täyttävät nälkäisimmänkin kävijän. Paikan valtti ei silti ole annoskoko vaan maku ja mukava ilmapiiri. Vaikka tarjolla on keskikaljaa, Fantasia on silti ruokaravintola, johon lapsetkin mielellään tuo syömään (kyllä lapsetkin saavat silloin tällöin nauttia pizzasta!).

Fantasia todennäköisesti on vaikuttanut sysmäläisten, ja miksei lähipaikkakuntalaistenkin, kulttuuriin. Fantasiaan on helppo tulla eikä kukkarokaan tyhjene kohtuuttomasti. Ajoittain ruoanlaiton voi mukavasti ulkoistaa ja mennä vain nauttimaan siitä. Maaseudulla tämä on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.

Mökkiläisille pizzapaikka luo kotoisen tunteen. Kun makkaraa on grillattu, ja muuta mökkiruokaa väännetty, tarpeeksi, valmis pizza-annos maistuu taivaalliselta. Kokeilepa vaikka Sysmä-nimistä pizzaa..

Fantasia tuo värimerellisyyttä Päijänteen rannalle.

Kuvassa sysmä-pizza.

P.S. Valikoimaan kuuluu myös kebabrulla. Siinä yhdistyvät luontevasti pizza ja kebab! :)

Vltava (Helsinki) - savuttomana parempi

2008-01-12T19:44:00.003+02:00

Glögitapaaminen järjestettiin Vltavassa. Ajattelin juoda teemanmukaisesti. Tällä kertaa se ei onnistunut, kun kaikki Vltavan glögit valmistettiin samaan glögipohjaan, joka sattui sisältämään sitruunamehua. Minulle voi käydä köpelösti, jos nautin sitruksia. Ne todennäköisesti maistuisivat ihanilta, raikkailta.

No, kun glögi oli poissuljettu päädyin mielelläni jouluolueen. Tarjolla tosin oli ällistyttävän kapea valikoima - käytännönpakko toi eteeni Koffin Jouluoluen. Jo moneen kertaan ryystetyn liemen. Nimi onneksi myötäili ajankohtaa (joulukuun 18.)

Juomien lisäksi ravintolassa oli nykyajan tyyliin myös ruokaa. Onneksi. Itse päädyin edullimpaan vaihtoehtoon (käytin hintaa ohjaavana tekijänä): maalaisperunat. Annos yllätti myönteisesti. Pottuja oli riittävästi ja majoneesia ketsupin sijasta. Mielessäni tein pikamatkan Hollantiin.

Pikkujouluaikaan suosittu olutravintola Vltava yllätti myönteisesti. Kiitos tosin taitaa kuulua Suomen eduskunnalle. Silmiä ei kirvellyt ja muutenkin ravintola oli kutsuvamman oloinen kuin aiempina vuosina.

Lapin Kulta Jouluolut

2008-01-12T19:14:00.000+02:00

Valkoinen pullo tarttui helposti silmään laajemmankin olutvalikoiman joukosta. Pullo oli tyylikäs. Oluen ostopaikka sen sijaan ei ollut tyylikäs: Robin Hood -jättihalli. Minua ihmetytti, miksi tällainen olut, joka selvästikin tavoittelee hienostuineisuutta, myydään halpahallissa. Hinta tosin ei ollut halpa vaan noin 1.50 e/pullo (33 cl), muut suomalaisoluet noin 1,20 e/pullo. Jakelukanavaratkaisun yhteensopivuus muiden markkinointiratkaisujen kanssa?

Itse olut oli maultaan varovainen - mikäpä suomalainen jouluolut oikeastaan on kovin omaperäinen. Vetisenä, mauttomana tai värittömänä en olutta kuitenkaan pitäisi.

Lapin Kulta Jouluolutta oli hienoa kippistellä jälleennäkemisen merkeissä. Hieman juhlavaakin.

Tiede ja sahti

2008-01-09T02:33:00.000+02:00

Sahti on haastava tuote. Näin asia suurin piirtein yleensä ilmaistaan. Tässä kaksi nopeasti ratkaisua kaipaavaa aihetta tutkittavaksi.

1. Säilyvyys
Luodaan säilytysastia, jossa sahti säilyttää ominaisuutensa aiempaa pitempään. Erityisesti lämpötilaherkkyyteen ja hiivaisuuteen, joka aiheutuu pullon heiluttelusta, tulisi löytää ratkaisuja, joiden avulla sahdinkäytöstä saataisiin aiempaa helpompaa.

2. Elimistön sahdinkäsittelytaito
Sahti aktivoi vatsantoimintaa, usein ylenmäärin. Suolistobakteerien toiminnan avuksi tulisi kehittää sahtaasi-entsyymi tai vaihtoehtoisesti löytää elimistön oma sahtaasi-entsyymi, jonka toimintaa tulisi voida tarvittaessa tehostaa.

Vuodenvaihde on sahdin kulta-aikaa!

2008-01-09T02:07:00.001+02:00

Joulu ja vuodenvaihde ovat sahdin ystävän kulta-aikaa. Tänä vuonna nautittavana oli erityisen onnistuineita sahteja!

Hollolan kivisahti
Jouluna pääsin nauttimaan kotitekoisesta kivisahdista. Tarjolla oli kahta erää: tuoreenpaa ja vanhempaa. Molemmat olivat erinomaisa - selkeitä ja maukkaita. Kivisahdiksi poikkeuksellisen tummia, jonka salaisuuden kerrottiin piilevän valmistuksessa käytetyistä tavallistakin kuumemmissa kivissä.

Sahti toi joulupöytään ainutlaatuista juhlavuutta. Se sopi mainiosti kinkun ja laatikoiden kanssa. Myös kylmäsavulohileipien kanssa sahti toimi hyvin.

Joulupöydässä juhlava sahti ylläpiti perinteitä, jotka ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Tehtävänä on siirtää myös sahdinvalmistuksen taito.

Kuhmoisten patasahti
Kuhmoisissa valmistetun patasahdin ominaispiirre on poikkeuksellisen vaalea väri. Kuhmoisisten sahtimestari valmistaa sahdin kuten se on aina suvussa valmistettu.

Vaalea sahti hämäsi. Täyteläinen maku ja voimakkuus yllättivät. Erinomaista!

Sahti tarjottiin kalakeiton kanssa. Sekä sahti että keitto toivat terveiset Päijänteeltä.

Tiinan sahti, Sysmä
Sysmässä päästiin tänä jouluna nauttimaan hyvästä sahdista. Kirkonkylällä myytiin Tiinan sahdin sahtivierrettä. Asiakas sai mukaansa myös käyttämisohjeet.

Minuakin onnisti ja osuin kyläilemään paikassa, jossa tarjottiin viileää Tiinan sahtia. Käyttäjä on itsekin sahdinvalmistuksen osaaja. Olin maistavinani sahdissa ruista, mutta kukaan ei osannut kertoa, mitä aineksia sahti sisälsi.

Tiinan sahti toi joulutunnelman ja -mielen varmasti moneen kotiin Sysmässä ja sen lähikunnissa. Joka kodissa sahti maistui väistämättä hieman omanlaiseltaan, koska jokainen käytti sahtinsa tavallaan. Mutta näinhän aina on - kahta samanlaista sahtia ei ole olemassa.

Toivon kovasti Tiinan sahdille menestystä. Lisäksi toivon, että Sysmästä onnistuisi ostamaan jatkossakin sahtia, edes vierteenä. Sitten kun sahtilasin voi kohottaa sysmäläisessä ravintolassa, tulen paikalle ja kohotan maljan!

Kuva. Täällä myytiin sysmäläisille joulusahtia (vierrettä); talon vasemmassa päädyssä sijaitsevassa Paimenpoika-nimisessä myymälässä. Rakennuksen keskellä sijaitsee Kapan sahti, mutta siellä ei sahdinmyyntiä enää harjoiteta, eikä tietääkseni Sysmän Alkossakaan.

Lisää Tiinan sahdista: http://www.sysma.fi/index.php?PAGE=108,66&COMPANY=1&AREA

Thomas Hardy's Ale - vihdoinkin uutta pakkauskoossa!

2007-12-23T00:57:00.000+02:00

Englantilainen Thomas Hardy's Ale myydään 0,25 litran pulloissa. Hintaa pullolla on 4,80 e eli 18,80 e/litra.

Alko kuvailee olutta kuparinruskeaksi, sameaksi, hennon siirappiseksi, kevyen paahteiseksi, lämpimäksi ja voimakkaan humaloiduksi.

Pullo muistuttaa pientä kuohuviinipulloa, korkkikin on kääritty kultaiseen kapseliin.

Toivottavasti pääsen maistamaan tätä olutta. Mikäli olut osoittautuu hintansa väärtiksi, sahdin valmistajien kannattaisi ottaa tästä ainakin hinnoittelun ja pakkauskoon osalta mallia. Laatu voi maksaa eikä makeaa tarvita mahan täydeltä.

P.S. Kuulin taannoin hollolalaiselta sahtimestarilta, että 90-luvulla Helsingin yliopiston elintarviketeknologian laitoksella oli otettu yhteyttä häneen. Sahdille yritettiin tuolloin kehittää uutta pakkausratkaisua. Tavoitteena oli luoda pakkaus, joka parantaisi sahdin säilyvyyttä ts. pidentäisi sahdin käyttöikää. Äly- ja aktiivipakkausten aikana luulisi myös sahdille kehittyvän uusia ratkaisuja. Missä vaiheessa kehitystyö mahtaa olla? Joko sahti saadaan maailmalle!

Caisa - kurdiravintola keskellä Helsinkiä

2007-12-23T00:38:00.006+02:00

Kulttuurikeskus Caisan yhteydessä toimii Suomen ainoa kurdiravintola Caisa.

Caisasassa lounasta voi nauttia poikkeuksellisen pitkään, klo 11 - 17.30. Hyvä vaihtoehto siis työpäivän jälkeenkin, jos ruoanlaitto ei kotona maita.

Buffetpöydässä on yleensä yksi ns. pääruoka (useimmiten lihaa) ja lisäksi keitto (yl. kasviskeitto), riisi, lohkoperunat ja lämmin kasvislisäke. Salaattipöytä on runsas ja lukuisat, erittäin herkulliset vaihtoehdot täyttävät helposti suurenkin lautasen. Lisäksi tarjolla on itämaista (?) vaaleaa leipää. Hyvää, ja lounasaikaan usein lämmintä.

Caisasta voi ostaa miedonmakuista turkkilaista Efe-olutta.

Kahvi sisältyy lounaaseen. Ravintolan takaosassa (aulassa) on sohvaryhmittymä, jossa voi viettää rentouttavan hetken lepäillen, rupatellen, lueskellen tai vaikka Backgammonia pelaillen.

Mountain - nepalilaista ruokaa Töölössä (Helsinki)

2007-12-23T00:23:00.003+02:00

Nepalilainen ravintola Mountain tarjoaa maukasta nepalilaista ruokaa. Ravintola on erityisen suosittu etenkin lounasaikaan.

Lounasvaihtoehtoja on noin neljä joka päivä. Yksi ruoista on kasvisvaihtoehto. Lounaaseen sisältyy vastapaistettu naanleipä ja nepalilainen tee tai tavallinen kahvi.

Ystävällinen henkilökunta luo ravintolaan lämpimän ja mukavan ilmapiirin. Tuoreet raaka-aineet säväyttävät nirsommankin kävijän. Olen myös on omin silmin nähnyt tukkukuorman. Näkymä miellytti silmää ja mieltä.

Joulusahti valmistetaan rakkaudella

2007-12-22T23:43:00.000+02:00

Tänä jouluna aion maistella tavallista tarkemmin tarjolla olevia sahteja. Erityisesti odotan kotitekoista hollolalaista kivisahtia, joka on tehty luhankalaisia sahtiperinteitä tarkasti noudattaen.

Kivisahti valmistetaan perinteisistä sahtimaltaista, hiivasta ja vedestä. Mitään muita valmistusaineita ei käytetä. Makua sahtiin antaa kataja, jota käytetään valutusvaiheessa.

Nimensä kivisahti saa siitä, että valmistusvaiheessa mäski kypsennetään tulikuumilla kivillä. Sahtia ei keitetä.

Kivisahdin valmistuksen olen taltioinut videolle. Tänään sain tiedon, että pääsen taltioimaan myös ns. patasahdin valmistuksen. Tarjoutunut mahdollisuus tuntuu jouluiselta lahjalta! Patasahdin valmistaja on lajityypin konkareita. Tulisipa jo kesä, jotta kuvaus päästäisiin toteuttamaan. Alan heti uuden vuoden käynnistyttyä kokoamaan sopivaa dokumenttiryhmää...

Wasabi (Japani, Anuga)

2007-12-21T23:26:00.000+02:00

Lisää vettä ja herkku on valmis! Tulista!

Vihreä suklaa (Japani, Anuga)

2007-12-21T23:14:00.000+02:00

Vihreä tee on terveellistä. Suklaana vielä terveellisempää...

Makumuisto Anugan elintarvikemessuilta Kölnistä.

Ooster, Helsinki

2007-12-14T23:36:00.004+02:00

Rautatieaseman länsisiiveessä sijaitseva oluttupa tarjoaa janoisille runsaahkon valikoiman mm. viinejä ja erikoisoluita. Joulunaikaan vaihtoehtona on myös glögi.

Suomessa on haastavaa päästä nauttimaan hollantilaisesta olutkulttuurista. Oosterissa hollantilaiseen olueeseen hurmaantunut yllättyy harvinaisesta herkusta!Tilburg's Dutch Brown Ale ilahdutti. Tulisipa vaihtoehtoja lisää. Edes yhteen ravintolaan Valkenburgin Leeuw-olutta.

Bossa, Helsinki

2007-12-14T23:35:00.004+02:00

Kulttuuriravintola Bossa on tämän syksyn uutuuksia Helsingissä. Bossan on löytänyt ainakin porukka, joka vaikuttaa seuraavan aikaansa. Trendejä. Tänne ei kokoonnu tuppisuu tuulipukukansa vaan puhelias, pukeutuva väki.

Puheliaisuus yleensä luo eloisuutta, mutta Bossassa siitä muodostui päätähuumaava meteli. Henkilökunnan kanssa kommunikointi onnistui lähinnä huutamalla ja huulia seuraamalla. Ravintolan kerrottiin saaneen nimensä Bossa novan mukaan. Sellaista musiikkia sen sijaan ei melun läpi kuulunut. Jotain jytkettä kyllä.

Ravintola jakautuu kahteen osaan: baariin ja ruokasaliin. Molemmat olivat perjantaialkuillasta lähes täynnä.

Kulttuuriravintola Bossan maateema on Brasilia. Siinä on pysytty hienosti eikä harhailemaan ole lähdetty. Hyvin onnistunut rajaus. Ainakin ruokasalin puolella.

Ruoka sai kehuja, mutta jätti myös toiveita. Alkuruokia pidettiin pääasiassa runsaina, paitsi maniokkilastuannos oli pienehkö. Tosin yksitoikkoiseksi makuelämykseksi lastuja oli kyllin paljon.

Pääruoista kasvisvaihtoehdot näyttivät juhlavan komeilta ja niittivät myös kehuja. Kahdesta broileriannoksesta toinen oli lähinnä luita. "Olisi kivaa, jos olisi ollut vähän lihaakin", kuului kommentti friteeratusta broilerista.

Erikoisruokavalioiden toteuttamisen suhteen keittiö otti täydet vapaudet toteuttaa annokset. Erikseen asiakkaalta kysymättä olutjuustokuminakastike (beer and jeera sauce, englannista oli apua listaa tulkitessa) vaihtui tomaattikastikkeeksi. Broilerista katosi marinadi - marinoimattoman broilerin päälle oli ripoteltu mustapippuria; lopputulos maistui ei miltään. Lisäkeriisi taisi olla perusunclebenssiä - mautonta. Maukkainta annoksessa oli tuore korianteri. Harmi. Listalta tilattuna annos vaikutti hyvin eksoottiselta brassiruoalta.

Henkilökunta osasi luontevasti suositella sopivia viinejä. Myös kaksi brasilialaista lageria kuuluu valikoimaan. Naapuripöytämme seurue oli tilannut brasilialaiset oluet. Laseissa oli pillit ja juomien pinnalla vahva kerros kasvillisuutta - näyttivät lähinnä imettäviltä akvaarioilta. Onneksi kävi ilmi, että kyseessä oli drinkki eikä brasilialainen tapa nauttia olutta.

Jälkiruoat säväyttivät. Ainakin valkoiset astiat olivat kookkaita. Paahtovanukas myös kyllä maistui ihanalta. Niin kuin tapana on . Päällä olevat kukkasetkin maistuivat; saattoi johtua pääruoasta.

Raaka-aineina käytettiin ilahduttavan paljon ei-niin-jokapäiväisiä valintoja (esim. maniokki, keittobanaani, jne.). Terveisiä Etelä-Amerikasta.

Baarin noutotiski herätti sekä ovelta tultaessa että lähtiessä ihastusta. Tyylikäs. Tosin tiskin valikoimasa ei enää pysytty tiukasti brasilialaisessa teemassa. Patonkipaloja, lohta, kinkkua,...

Bossassa ei ainakaan puhtaudesta tingitä. Ahkerasta käytöstä huolimatta Cif-suihkepullon voisi varmasti laittaa hetkeksi kaappiinkin.

Katri Antell, Sitra (Helsinki, Ruoholahti)

2007-12-14T23:34:00.004+02:00

Katri Antellin pyöräyttämiä lounassalaatteja ja tanskalaisia leipiä voi vain kehua. Maukkaita, raikkaita ja runsaita.

Palaveriin voi yhdistää luontevasti hyvän ruokahetken. Myös erikoisruokavaliot otetaan huomioon mausta tinkimättä.

Kokonaisuus koostuu yksityiskohdista. Vuodenaikaan sovitettu leipävalinta - joululeipä - kertoo, että hommassa on ajatus mukana.

Panimoliiton tiedotustilaisuus, Helsinki, Ravintola Lasipalatsi

2007-12-13T18:06:00.000+02:00

Panimoala tukee vastuullista nauttimista -infotilaisuus.

Tiedotustilaisuudessa on jaetun materiaalin perusteella käsitelty mm. oluen mainontaa ja kampanjoita, mm. Kännissä olet ääliö.

Paperisen tietonivaskan lisäksi jaettiin Kännissä olet ääliö -kortteja ja pinssejä. Hmm, kenelle tällaisen kortin voi lähettää? Entä ketä/mitä edustaisin sekoilmeisellä pinssillä?

Tapasin nopeasti muutamia alan vaikuttajia ja kerroin halustani päästä kantamaan korteni kokoon sahdin menestymisen puolesta. Rivakkana tyyppinä otin heti esiin sahdin kansainvälistämisen ja sukulaishenkisyyden Real Aleen.

Lyhyessä, alustavassa keskustelussa nostettiin esiin sahdin ravitsemukselliset puolet. Itse näen sahdin erityisesti kulttuurina. Sahdissa on aitoutta, makua ja erityislaatuisuutta. Näitä kaipaan, näiden puolesta touhuan.

Ravintola New City (Helsinki)

2007-12-13T17:55:00.003+02:00

Chow fun eli paistettua riisiä, katkarapuja ja lihaa. Suomalais-kiinalaisravintolan perussetti. Varsin mauton ja väritön annos. Silti jätti hyvän mielen. Kenties kiinalaisissa ravintoloissa on sinällään taikaa.

Coca-Cola light oli äärimmäisen eksoottinen kumppani riisinannokselle.

Ravintola New City lienee erityisen suosittu päiväsaikaan lähistön työntekijöiden lounastaessa, lähellä mm. Meilahden sairaala ja Työterveyslaitos. Iltaisin rauhallinen. Lounasajan ulkopuolella keskikalja saattaa kuulua suosituimpiin annoksiin.

Aiempina kertoina olen täällä törmännyt hyvin vaihtelevaan asiakaskuntaan. Perheet ovat aina ravintolaa elävöittävä tekijä. Ulko-ovessa toivotaan kävelykepin piikin kääntämistä pois käytöstä.

Helsingin yliopisto, päärakennuksen kahvila

2007-12-13T17:47:00.003+02:00

Mustikkatarteletti maistui taivaalliselta. Raaka-ainelista oli hakusessa, mutta kokki osasi kertoa, mitä kakku on syönyt. Luomus täytti ostokriteerit.

Reilunkaupan kahvi (maito/kerma) vaahtosi automaatista lorautettuna hämmästyttävän paljon. Maito oli unohtua kahvin vaaleuden vuoksi. Maukas perustaviskivanfiiliksenkahvi.

Fazermint-konvehti päätti ihanan kahvihetken.

Päärakennuksen kahvila on yksi Helsingin kahvilahelmistä. Rento, kiehtova ilmapiiri ja historiaa huokuvat puitteet.

Pitsaa (White Lady, Helsinki)

2007-12-13T00:41:00.003+02:00

Lounaalla tuskin koskaan syön pitsaa. Enkä suosittelisi sitä jokapäiväiseksi lounaaksi muillekaan.
Tänään poikkeus vahvisti säännön ja vetäsin Päivän pizzan kahdella täytteellä: kinkku-aurajuusto; jauhelihassa oli selleriä (poissuljettu vaihtoehto). Kaksi täytettä on mielestäni pitsaan auttamattoman liian vähän, kannattaa muistaa jatkossa.

Kuvassa alkusalaatti. Kastikkeena pestokastikkeella maustettua öljyä.

Kuvassa lounaspitsa ja keltainen lehti ne yhteen soppii.

White Lady tarjoaa useimmiten maukkaita lounaita; keiton ja muutamia kiinteämpiä vaihtoehtoja. Lounaaseen sisältyy raikas salaatti ja keittiössä paistetut/lämmitetyt leivät. Ruokajuomaksi talo tarjoaa lähtökohtaisesti vain vettä. Jälkiruokakahvi ja -tee sisältyvät hintaan.

Ravintolassa on kotoisaa ja siellä viihtyy hyvin myös pienimmät asiakkaat. Keltaisia lehtiä on tarjolla, jos valtakunnan ykkösuutiset kiinnostavat.

http://www.ravintolawhitelady.fi/