Wanha Jokela ja Panimoravintola Huvila - Itä-Suomen helmet

Kesämatkalla kannattaa suunnata itään. Joensuu ja Savonlinna kannattaa ainakin valita kohteiksi Suomen kartalta.

Joensuun Wanhassa Jokela - elämää kuin Kaurismäen elokuvassa

Joensuulainen Wanha Jokela (kulttuuriravintola ja majatalo) tarvitsisi oman blogin, jotta siitä voisi kertoa sopivassa määrin. Ravintola-majatalon tarina on alkannut vuonna 1934 ja sen toiminnassa on kaikkinensa ollut kahden viikon tauko omistajanvaihdoksen yhteydessä.

Paikan tarina on kiehtova ja mukaansa tempaava. Jyrki Piispa ja Eino Maironiemi ovat kirjoittaneet Wanhasta Jokelasta kirjan (Wanha Jokela, Kustannusyhtiö Ilias Oy), joka kannattaa ahmaista, mikäli wanhajokelakärpänen puraisee. Kirjaan voi tutustua myös paikanpäällä. Ainakin Tuula-Liina Variksen osuus kirjasta kannattaa lukea.

Tässä lyhyemmin omasta toukuisesta kokemuksestani Wanhassa Jokelassa - ja myöhemmin on kokemuksia myös savonlinnalaisesta Panimoravintola Huvilasta.

Wanhassa Jokelassa voi ruokaa ja juomaa nauttia sekä baarin että salin puolella. Perjantai-iltaisin salin puolella ruokailu sujuu pianomusiikilla höystettynä. Wanhan Jokelan kokki on harvinainen poikkeus: hänelle ruoka on sydämen asia. Oikoteitä onneen ei edes kuvitella olevan vaan kaikki - kastikeliemiä myöten - tehdään kunnon raaka-aineista (liemikuutiot ja fondit säästetään muille).

Kuvassa savukalaletut punasipulin ja smetanan kera (puolikas annos).

Kuvassa alkuruokasultsinat, karjalainen perinneruoka (puolikas annos). Pitsinohut lettunen on kietaistu riisipuurotäytteen ympärille. Huh, miten rasvainen - ei ihme, että Pohjois-Karjala -projekti on ollut aiheellinen...

Pääruoaksi nautin kokin suositteleman klassikkoruoan pyttipannun (7,50 e). Toinen vahva vaihtoehto olisi ollut paistetut silakat - silakat luonnollisesti oli pyydetty lähivesiltä. Keittiössä ei oiota edes pyttipannun teossa vaan esimerkiksi perunat keitetään, kuoritaan ja pilkotaan itse. Spydärin makkara on tietysti HK:n sinistä.

Kasvissyöjiäkään ei tässä perinteikkäässä kulttuuriravintolassa ole unohdettu. Kasvisruokavaihtoehtoja on useampia ja nekin tietysti valmistetaan kunnon raaka-aineista eikä puolivalmisteista.

Kuvassa kasvisruokailijan kasvispaistos (-pihvit), paistetut perunat ja tomaattikastike (7,50 e).

Wanhan Jokelan "paikan juomaksi" nimettiin Karhun kolmonen. Itse tilaisin kakkossuosikkia.

Wanhassa Jokelassa kannattaa myös yöpyä. Saman kaurismäkeläistunnelman on onnistunut loihtimaan vain Kaurismäki itse jo edesmenneessä Oiva-hotellissaan Karkkilassa ja forssalainen Hotelli Maakunta.

Nämä ihanat naiset pitävät huolen, että viihdyt Wanhassa Jokelassa.

...ja tämä herrasmies!

Wanhaan Jokelaan kaikki ovat tervetulleita. Porttieeri kertoikin, että asiakaskunta vaihtuu vuorokauden ja vuodenajan mukaan.

Huvila on keidas Savonlinnassa

Savonlinnassa Panimoravintola Huvila valmistaa omia erikoisoluitaan ja lähiruokaa. Panimoravintola Huvila saa nyt tämän blogin kirjoittajalta erityismaininnan ja kunniamerkin ennakkoluulottomasta savolaisen sahdin eteen tehdystä työstä.

Onneksi savonlinnalainen olut löytää tiensä myös muihin ravintoloihin ja kauppoihin. Lukuunottamatta sahtia - harmi.

Poiketessani toukokuun alussa paikan päällä sahtia ei ollut tarjolla, mutta vahvistin juuri (kesäkuun lopussa), että kesä-heinäkuussa sitä kyllä paikan päällä pääsee nauttimaan.

Panimomestari Pulliainen on napannut sahdinvalmistuksen Suomen mestaruuden vuonna 2000. Kuvassa kisojen ykköspalkinto.

Tämän kevään uutuusolut on Pale Ale. Maistaminsen arvoinen. Sitä onneksi saa myös Helsingistä, jos Savonlinnan vierailu jää tältä vuodelta väliin.

Kuvassa Huvilan Pale Ale huvilan keväisellä terassilla.

Lisätietoja:
http://www.ravintolawanhajokela.fi/

http://www.panimoravintolahuvila.fi/huvila/index.html

http://www.panimoravintolahuvila.fi/oluttehdas/index.html

http://www.pcuf.fi/~jarmala/sahtki00.html