Umeshu - sporttinen sushipaikka

Kuvassa 14 kappaleen lajitelma (14,50 e).

Töölössä, Hesperian puiston ja välittömästi Töölö Gymin vieressä (yhteydessä), sijaitsee tänä vuonna avattu japanilainen ravintola Umeshu.

Piipahdin lounaalla Umeshussa (lounaslista on voimassa klo 11-17), joten nimikkojuoma (japanilainen luumulikööri) jäi maistamatta. Umeshuja olisi ollut kolmea eri sorttia.

Pikavalitsin nälissäni, "kiireessäni" ja tarjoilijan johdattelemana 14 sushin valikoiman. Minulle kaikki japanilaiset palleroiset - nigirit ja makit - ovat "susheja".

Pääsin maistamaan yhdeksää eri makua, sillä 14:sta kappaleesta neljä oli avokadomakeja (rullattuja susheja). Kokonaisuudessaan lajitelma oli mielestäni monivivahteinen.

Erityisesti tykästyin yaki-shake nigiriin, jossa riisipalleroisen päällä lepäsi kevyesti toiselta puolelta paistettu lohiviipale. Pinnalle oli pursoteltu jotain majoneesimaista (ellei sitten ollut majoneesia). Nam.

Muita nigirejä olivat tonnikala, siika, raaka lohi, raaka katkarapu, paistettu tiikerikatkarapu ja tofu. Olisikohan jokin palleroista ollut kananmunasta.. Yksi palleroista maistui letulta.

Kolmen paikkeilla ruokailijoita oli muutama. Neljän hengen pöytiä ravintolassa on kolme, joten kaikki pöydät täyttyvät helposti. Ikkunan edessä on rinnakkainistuttavia paikkoja lisää. Ravintola on ilmeisen suosittu, sillä puhelimessa tunnuttiin perjantaiksi myytävän ei-oota sekä take awayhin että pöytävarauksiin. Tai sitten kapasiteetti on kysyntään nähden pieni.

Tunnelma Umeshussa oli sporttinen. Hyväryhtiset collegepukuihin sonnustautuneet henkilöt riensivät edes takaisin salissa ja salin vieressä. Kuntosalin välitön läheisyys, ja ilmeinen yhteistyö, tällaisen vähärasvaisen tredikeittiön kanssa, on todennäköisesti eduksi molemmin puolin. Lähellä sijaitse isohkoja hotelleja, mikä selittänee, että kotisivut aukeavat englanniksi (kielivalikoimasta kyllä löytyy suomikin).

Lounaaksi sushilajitelma, paikan suurinkin, oli minulle liian pieni. Olisin kevyesti popsinut näitä toisen mokoman lisää (kuten susheihin hurahtanut tuttavani lounaalla tekeekin tullakseen kylläiseksi). Umeshusta tuskin tulee vakkarikohdettani, mutta kyllähän tämä oli kiva nähdä. Wash and go.

http://www.umeshu.fi/

http://www.toologym.fi/

Elokuvat piristävät syksyä!

Confusion – Tankit kaduille

Confusion (Zmatek) (Tsekkoslovakia, 1969)
DocPointin ulkoilmanäytös "Muistikuvia, 1968 Praha"

Ohjaus: Evald SchorminEsityspaikka: Lasipalatsinaukion Kinopiha (Helsinki)
Dokumentti kuvaa Prahan miehityksen ensimmäisiä päiviä. Elokuvaa oli paikanpäällä pohjustamassa tapahtumien silminnäkijä; tasan 40 vuotta tapahtuneen jälkeen.

Confusion-dokumentti on ollut erittäin arkaluontoinen ja sitä piiloteltiin vuosikymmeniä. Minulle dokumentti ei onnistunut välittämään tilanteen vakavuutta eikä oikein mitään erityistä. Nykyajan uutiskuvaukset kai ovat turruttaneet katsojansa.

Ulkoilmanäytöksestä jäi mieleen viileä ilta, liian kevyt varustus (villapeitteitä ei ollut saatavilla) ja selkänojattomat penkit. Bio Rexin valkoinen seinä näyttäytyi upeana. Bio Rex on elokuvateatteri sekä sisältä että ulkoa!

Tähteni: **

http://www.docpoint.info/muistijalkia.html

Mies joka ei ollut siellä – parturin elämää
Mies joka ei ollut siellä (The Man Who Wasn’t There) (USA, UK, 2001)

Ohjaus: Joel Coen
Pääosissa: Billy Bob Thornton, Frances McDormand, Michael Badalucco
Esityspaikka: Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (Helsinki)

Coenin veljekset kuvaavat hiljaisen parturin elämän kautta keski-ikäisten elämäntuskaa. Nuoruus on takana ja tulevaisuus pelottaa. Elämä saattaa livuta kokonaan ohitse. Mielessä jyskyttää Carpe diem – tartu hetkeen. Ja joku saattaa tarttuakin.

Elokuva esitetään mustavalkoisena, mutta se on kuvattu värillisenä. Mustavalkoisena elokuva muistuttaa Orson Wellesin Pahan kosketusta. Valot ja varjot luovat tunnelman.

Hieno tarina, onnistuneet roolisuorutitukset, upea elokuvaus. Elämää mitataan coenmaisella mitalla.

Tähteni: ****

http://www.imdb.com/title/tt0243133/
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Man_Who_Wasn

Les Filles du Botaniste – kiinaalaisten naisten rakkaustarina
Les Filles du Botaniste (The Chinese Botanist’s daughters) (Ranska, Kanada, 2006)

Ohjaus: Daï Sijie
Pääosissa: Mylène Jampanoï, Li Xiaoran, Dongfu Lin
Esityspaikka: Espoo ciné (Espoo)

Ranskalaiset ja kanadalaiset kuvaavat yhteistyössä kiinalaisnaisten rakkaustarinan. Outo lähtökohta. Ehkä Kiinassa ei sitten vieläkään voi kuvata homoseksuaalista rakkautta. Vaikea uskoa ja käsittää, mutta siitähän elokuvakin kertoo.

Elokuva on nopea kuvaus kahden naisen välisestä rakkaudesta, intohimosta ja yhteiskunnan odotusarvoista. Aika kulunut aihe, mutta ei kai sitten riittävästi käsitelty.

Tähteni: ***

http://www.imdb.com/title/tt0425985/
http://www.youtube.com/watch?v=YSkbwlLvWzo

Kukkoilijat – Bryggen matkailumainos
Kukkoilijat ((In Bryges) ( Belgia, UK, 2007)

Ohjaus: Martin McDonagh
Pääosissa: Colin Farrell, Brendan Gleeson, Ralph Fiennes
Esityspaikka: Espoo ciné (Espoo)

Kukkoilijat on elokuvanmittainen (107 minuuttia) Brygge-mainos. Bryggessä käyneet ovat kyllä poikkeuksetta kehuneet kaupunkia..

Kukkoilijat on ns. mustanhuumorin komedia. Kepeä, vaikka päähenkilöt ovat ammattitappajia. Hauskuuttavassa, verisessä elokuvassa käsitellään elämän suuret asiat: elokuvassa ihastutaan, vihastutaan, rakastutaan, mitataan ystävyys ja periaatteet, muun muassa. Pohjattoman ammentamisen aihe.

Kukkoilijat on 2000-luvun komedia.

Elokuva saa Finnkino-ensi-iltansa 12.09.2008.

Tähteni: ***

http://www.imdb.com/title/tt0780536/
http://www.youtube.com/watch?v=7mR-sIf-w1w

Elegy – Proffan ja opiskelijan rakkaustarina
Elegy (USA, 2008)

Ohjaus: Isabel Coixet
Pääosissa: Penélope Cruz, Ben Kingsley, Dennis Hopper
Esityspaikka: Espoo ciné (Espoo)

Elegy kertoo puhkikuvatun tarinan vanhemman miesopettajan ja nuoren opiskelijatyttösen rakkaudesta. Suden vuosi (Virpi Hämeen-Anttilan käsikirjoitus, Olli Saarelan ohjaus, 2007) on suomalainen tapa käsitellä samaa aihepiiriä.

Elegy on ennalta-arvattava. Ulkoiset puitteet ovat tuoreet, sillä elokuva on valmistunut tänä vuonna. Elegyssä ei ole oikein mitään erityistä. Ehkä koskettavinta on vanhojen miesten terveyden keikkuminen veitsenterällä. Silloin tulee mieleen laulun sanat ”Mistä tunnet sä ystävän…”.

Jos haluaa kertoa tarinan ”epäsovinnaisesta” rakkaussuhteesta, ehkä asetelman voisi edes keikauttaa toisinpäin: vanhempi nainen ja nuori mies. Kiitos.

Elokuva saa Suomen kaupallisen ensi-iltansa marraskuussa.
Tähteni: ***

http://en.wikipedia.org/wiki/Elegy_(film)
http://www.samuelgoldwynfilms.com/


Once – musiikki on tie sydämeen
Once (Irlanti, 2006)

Ohjaus: John Carney
Pääosissa: Glen Hansard, Markéta Irglová, Hugh Walsh
Esityspaikka:Tennispalatsi (Helsinki)

Once on raikas kuvaus katusoittajan ja ohikulkijan ystävystymisestä ja läheisyydestä. Maailmassa, jossa elämä on pitkälti siirtynyt tänne internetavaruuteen, perinteinen tarina puraisee.

Oncen musiikki luo elokuvalle pohjan – ja rytmin, kirjaimellisesti.

Tähteni: ***

http://en.wikipedia.org/wiki/Once_(film)
http://fi.filmtrailer.com/cinema/914/once.html

Helsingin kiinalaisia ravintoloita - China, Empire Plaza ja Peking

Kuvassa Empire Plazan dim sum "maustettua taarojuuresta rapeassa nyytissä" (Taaro Dumpling, Wu kok, 6,50 e).

Helsingissä on mainioita kiinalaisia ravintoloita, joista voisi kirjoittaa loputtomasti. Tässä kokemuksiani muutamasta.

Mieleeni on lähtemättömästi painunut ensimmäinnen makumatkani kiinalaiseen keittiöön, joka tapahtui Aleksis Kiven kadun Pekingiin 1980-luvun lopulla. Kun ensimmäisen kerran söin puikoilla, usko oli loppua. Ruoka jäähtyi, mutta usko ei onneksi loppunut. Poltin suuni perusteellisesti pöydässä olevalla chilimausteella; annostelin sitä reippaanlaisesti.

Peking on lukeutunut yli 20 vuotta vakiopaikkoihini. Vieressä sijaitseva Quick Wok on myös ollut ravintolakartallani yli kymmenen vuotta. Vuosien varrella Helsinkiin on perustettu lukuisia kiinalaisravintoloita, joista moni on muuntanut reseptejä "suomalaiseen makuun" sopivaksi. Koska olen tehnyt paikan päälle Kiinaan vain yhden makumatkan, en pysty sanomaan, mikä paikoista olisi aidoin. On vain paikkoja, joihin mieltyy ja joihin siten tulee mentyä yhä uudelleen.

Empire Plaza, Kamppi

Kampin kauppakeskuksen Empire Plazaa on helppo kehua. Siellä on alusta asti ollut listalla dim sumit (kiinalaiset alkupalat) ja hot potit (käännetty listalle "kihisevä ruoka"). Empire Plaza on ainoa paikka, jossa on tuotu aterian päätteeksi onnenkeksi. Vuosien varrella tästä tavasta on harmillisesti luovuttu.

Pari viikkoa sitten oli vielä lämpimät terassikelit. Aterioin tuolloin seuralaiseni kanssa Empire Plazan täpötäydellä terassilla. Tilaamamme annokset olivat erinomaisen maukkaita, ja kauniita. Ruokalautasta jouduin erikseen pyytämään - terassille oli kuulemma tapana tuoda vain tarjoilukulhot. Mielenkiintoista.

Alkupalaksi nautin taarosta tehtyjä alkupaloja (kuva ylhäällä). Taaro oli minulle uusi tuttavuus. Arvelen, että nyytin sisällä oli taaron seuralaisena pekingin ankasta tuttua hoi sin -kastiketta. Nyytit olivat mieleeni. Rasvanmausta olisin mielelläni tinkinyt, mutta se on suht mahdotonta, jos ruoka on uppopaistettu.

Kuvassa seuralaiseni nuudeliwok, jonka makua hän kiitteli kovasti. Annos oli runsas - suuresta ruokahalusta huolimatta osa jäi mustille vietäväksi.
Kuvassa annokseni Ma Po Tofu kanaa (kanapaloja, katkarapuja ja tofua chili-soijakastikkeessa, 14,50 e). Yksinkertaisesti ihanaa. Punaviini ei tosin ollut paras mahdollinen juomavalinta, mutta hui hai tällä kertaa.

Peking, Aleksis Kiven katu

Edellisestä visiitistä oli ehtinyt vierähtää ainakin vuosi, mutta kokemusta paikasta on tosiaan yli 20 vuotta. Ravintola on perustettu vuonna 1983. Olen pitänyt tätä parhaana tietämänäni kiinalaisravintolana kotikaupungissani. Tällä kertaa tosin petyin, mutta mitäs valitsin valmiin, edullisen menyyn: katkarapu-herkkusienikeittoa, "kolmepientäannosta" eli häränlihaa sataykastikkeessa, kanaa curry(!)kastikkeessa ja friteerattua porsaanlihaa, lopuksi jäätelöä friteeratun banaanin kanssa (joka aikoinaan oli minulle ilmestys). Keitto oli mauton. Kumpikaan kastikkeista ei säväyttänyt. Porsaspallerot olivat ihan ok. Valju makukokemus. Mutta aiemmilla kerroilla olen hyrissyt tyytyväisyyttäni. Erityisesti kokonainen pekingin ankka, ja tietysti alkuaikojen puikkoräpiköinti, ovat jääneet mieleen. Liukkaat muovipuikot kyllä vaativat edelleen näppäryyttä.


Kuvassa mauton katkarapu-herkkusienikeitto.

Kuvassa 2 x "kolmepientäannosta".

Ja sama läheltä.

China, Annankatu

Chinassa olen ruokaillut ties kuinka monta kertaa, mutta nyt lähdin erikseen päivittämään kokemukseni, kun kuulin ravintolan olevan Helsingin vanhin kiinalainen (perustettu vuonna 1973).

China-ravintola oli koko vierailuni ajan (perjantai alkuilta) täysi, jonoakin ehti ovensuuhun muodostua. Kiinalaisia asiakkaita oli vähintään joka toisessa pöydässä. Ravintolassa oli kaksi pyöreää pöytää, joista toisessa oli keskellä vielä pyörivä osa - ruokien yhdessä nauttiminen käy näin helposti (Kiinan Pekingistä nämä pöydät jäivät eloisina mieleen).

Yllätyksekseni Chinankin listalla oli dim sumeja. Tilasin höyrytettyjä porsaanlihapalloja (Shiu - Mai, 5,50). Huikean hyvää.

Kuvassa höyrystettyjä porsaanlihapalleroita. Näitä popsisi makunsa puolesta vaikka sata.

Pääruoaksi valitsin kestosuosikkini kanaa kung po (12,00 e). Kerrankin chiliä oli niin, että sen huomasi. Kiinalaisia oluita listalla oli kaksi: Tsing tao ja se toinen peruskiinalainen, jonka nimi ei muistu mieleen.

Kuvassa Chinan kanaa kung po. Hyvää ruokahalua!

Helsingissä on helppo pistäytyä nauttimaan kiinalaista ruokaa. Ravintoloiden taso vaihtelee, mutta mukana on helmiä, joihin nämä kolme ravintolaa lukeutuvat.

http://www.empireplaza.fi/

http://www.ravintolachina.fi/

Ravintola Pekingin kotisivuja en ole löytänyt. Ravintola näyttää pärjäävän hyvin ilman niitä.

Zetor - junttiuden suomenmestaruus

Kuvassa Zetorin servetti.

Ravintola Zetoria juntimpaa paikkaa en ole kokenut. Ns. maalaisuus ei tee paikasta junttilaa, mutta asenne tekee.

Kymmenisen vuotta sitten Zetor oli vielä suht nuori ja kai raikaskin. Tuolloin nautin muun muassa hyvää kalakukkoa ja metallituopeista tarjottua sahtia. Tuopit kuulemma varastettiin ja sahtia alettiin tarjota omaperäisistä "hillipurkkituopeista". Aika ajoin olen Zetorissa pistäytynyt. Sitkeä T-luupihvi on vuosien varrelta muun muassa jäänyt mieleen. Illanviettopuolikin on nähty.

Uteliaisuuttani pistäydyin päivittämään tilanteen. Minua vauhditti tieto siitä, että kansainvälisiä yritysvieraita viedään Zetoriin tutustumaan suomalaiseen ruokakulttuuriin.

Perjaintaina heti alkuillasta Zetorissa oli paljon asiakkaita. Etenkin turisteja - Suomesta ja kauempaa.

"Vitsikkään" ruokalistan lukeminen vei aikansa. Samoin tilaaminen. S-ketjukeittiö ei ollut taipua asiakkaan toiveisiin. Ruoka-allergisen on vaikea onnistua ostamaan Zetorista; esimerkiksi selleriä on lähes joka annoksessa. Lopulta saimme tarjoilijan kanssa muokattua Orimattilan kotitalousopiston kanasta (= valmismarinoitu broileri) possun ja annoksesta tuli syömäkelpoinen.

Kuvassa alkupalaruisleipää ja Lammin Sahtia. Lammin Sahti maistui selvästi paremmalta täällä kuin Kuhmoisten sahtimestaruuskisojen yhteydessä hanasta. ...miten sama tuote voi olla niin eri...

Kuvassa annokseni numero 18. ORIMATTILAN KOTITALOUS OPISTON KANA (16,80 €, S-etukortilla halvennos 1 €)

Ruokalistassa annosta kuvataan näin: "Orimattilan kotitalousopistossa alkaa kokovuotinen emäntäkoulukurssi marraskuun 3. päivänä. Hakemukset, joihin on liitettävä jäljennökset koulutodistuksista, sekä maine- ja lääkärintodistus, on lähetettävä ennen lokakuun 1. päivää. Opinnäytteenä on valmistettava koulun nimikkoruoka: paistettua broilerin rintafileetä, pekonia, leipäjuustoa, maalaispottuja ja salaattia.Rehtori Fanny Syrjänne, Orimattila, puh. 28."

Oma annokseni oli ehtinyt jäähtyä matkan varrella. Aikatauluni vuoksi en sitä kuitenkaan enää keittiöön - toiseen kertaan - palauttanut. Jouduin palauttamaan ensimmäisen annoksen, joka oli koristeltu juuri niillä aineksilla joita pyysin allergian vuoksi välttämään.

Tavallaan on ihan hienoa, että jossain on tällainen mielikuvituspaikka, jossa ollaan loihtivinaan 50-luvun "maalaisidyllitupa". Mutta Zetor ei ole aito oikein muussa kuin teennäisyydessä. Turistille tämä paikka jää todennäköisesti mieleen (sinänsä hyvä!), mutta toivottavasti Zetoria ei luulla suomalaisen ruokakulttuurin ilmentymäksi.

http://www.ravintolazetor.fi/

Kesäkino Engel - vielä ehtii!

Kesäkino Engel on Helsingin ainoa ulkoilmaelokuvateatteri.

Giliap (Ruotsi, 1975)

Ohjaus: Roy Andersson
Pääosissa: Thommy Berggren, Mona Seilitz, Willie Andréason
Esityspaikka: Kesäkino Engel (Helsinki)

Giliap oli kuin kotonaan Kesäkino Engelin valkokankaalla. Vaikka ääni ja sen myötä sanat olivat epäselviä, elokuvakokemus ja -nautinto olivat hyviä. Tekstitystä elokuvassa ei ollut, mutta onneksi elokuvassa puhe on vain yksi osatekijä.

Kauas pilvet karkaavat -elokuva on Giliapin suomensukulainen.

Kymmenisen vuotta sitten Kesäkino Engelissä esitettiin ennakkoon uutuuselokuvia. Useampia vuosia on jo näytetty vanhoja, tai tosi vanhoja, elokuvia. Voikun uutuudet palaisivat tulevina kesinä valkokankaalle. Ja toivottavasti elokuvien valintakriteerit olisivat korkealla.

Tähteni: **** (elokuvan ja esityspaikan yhteistähdet)

http://www.imdb.com/title/tt0073045/
http://www.cinemamondo.fi/?doc=3

Café Tin Tin Tango - huippupaikka Töölössä

Kuvassa A. Le Coq Porter ja herkullinen mozzarellasämpylä.

Töölöntorin laidalla sijaitseva Tin Tin Tango on melkein liian hyvä paikka ollakseen totta. Ihastuttava ilmapiiri, harkitusti valitut oluet, tuoreita leivonnaisia, kahvia,...

Tin Tin Tango ei ole mikä tahansa kahvila. Täällä voi pestä ja kuivata siinä sivussa likapyykkinsä. Koneellinen (6 kg) maksaa 4 euroa ja kuivaus 2 euroa. Kuivaksi tosin en pyykkiäni saanut yli tunnin kuivauksellakaan, mutta se ei haitannut, kun oli vankkumattoman tyytyväinen olo.

Sauna on testaamatta, mutta useampia Backgammon-iltoja olen Tin Tinissä viettänyt. Tunnelma on kokemisen arvoinen.

Musiikki raikasi tällä kerralla aluksi mielestäni kovaa, mutta siihenkin tottui. Se oli sellaista "pariisilaista", joka vuorotteli vanhojen suomalaisten ja argentiinalaisten tangojen kanssa.

Erinomainen paikka - suosittelen!

http://www.tintintango.info/

Cantina West - "Paljon ja hyvää"

Cantina West Helsingin Kasarmikadulla on säilyttänyt suosionsa vuosia. Itselläni oli vierähtänyt pari vuotta edellisestä käynnistä; edellisellä kerralla suunnittelin tarjoilijan kanssa yhdessä sopivan ruoan, kun kokki lähetti keittiöstä terveisiä, ettei voisi valmistaa mitään - ruoka-allergiaan voi suhtautua näinkin.

Kokki oli kai vaihtunut, kun tällä kertaa ruoanvalmistamisessa ei ilmennyt hankaluutta. Kuten ei yleensäkään. No, alkupalaa en seuralaisteni kanssa päässyt jakamaan..

Kuvassa seuralaisteni alkupala CHIMICHANGAS (6,60€). Friteerattuja sinihomejuustolla, mozzarellalla ja edamilla täytettyjä tortillarullia talon salsakastikkeen kera. Annoksen kerrottiin olevan uutuus ja he***tin hyvää. Odotukset nousivat pilviin eivätkä ne täyttyneet. Sinihome- ja mozzarellajuustojen sijaan sellerinmaku pukkasi ensimmäisenä lävitse.

Kuvassa tuhti annokseni Pitaya steak (23.90 e). Hervoton ulkofilee pihvi, maissintähkän ja bataatti-juustokakun (piilossa pihvin alla) kera. Annosta ei ole nettimenyyssä. Annos oli täyttävä, muttei mikään erityinen makuelämys. Chilivuori oli mielenkiintoinen ratkaisu. Kai sitä sitten voisi kotonakin pilkkoa chiliä ruoan päälle ja todeta annoksen olevan meksikolainen, ja tulinen.
Juomaksi nautin meksikolaista Pacifico Clara -olutta. Etikettiä lukemalla selvisi, että olut on pantu Espanjassa. No, onhan Cokiskin keravalaista. Olut muistutti Solia. Tarjoilija kertoi, että alkujaan meksikolaiset käyttivät limeviipaletta puhdistaakseen pullonsuun korkista liuenneesta raudasta. Vasta eurooppalaiset saivat mieleensä tyrkätä viipaleen pulloon. Nykyisinhän se on vakiintunut tapa. Todennäköisesti twist on saanut tästä alkunsa.


Kuvassa seuralaiseni yhdistelmäannos. Mahi-mahi -annoksesta on poimittu Meksikonlahden polskiva eksoottinen kala, joka on yhdistetty tonnikala-annoksen lisukkeiden kanssa(paprika-vuohenjuustokastike, lisukkeena uunitomaatti, maissintähkä ja bataatti -juustokakkua). Henkilökunta ainakin osaa joustaa!

Kuvassa toisen seuralaiseni kasvisburritoannos. Hän oli tyytyväinen annokseensa. Chiliä kuului annokseen sen verran, ettei tulisuudesta tarvinnut tinkiä.


Kuvassa suussa sulava MUDCAKE (7,50 €). Suklaakakkua ja appelsiinisorbeen tilalla vaniljajäätelöä. Lisäksi vadelmakastiketta ja vaniljavaahtoa.

Sisäpihan terassilta pulu yritti hyvällä menestyksellä napsia huikopaloja. Epämiellyttävä pyrähtelijä, joka pikkuniksein pystyttäisiin pitämään ravintolan ulkopuolella.

Cantina West on perushyvä paikka, yhä vain. Ei erityisen säväyttävä, mutta luotettavan hyvä.
http://www.cantinawest.net/page.php?language=1

Raholan ruokasanasto:

http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/g.html

Yksi parhaimpia - ellei paras - suomenkielinen ruokasanasto!

There Will Be Blood - öljynkiiltoa silmissä

There Will Be Blood (USA, 2007)

Ohjaus: Paul Thomas Anderson
Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Paul Deno, Kevin J O'Conner
Esityspaikka: Kinopalatsi (Helsinki)

Hieno elokuva. Kyllä Jenkeissä osataan tehdä upeitakin elokuvia. There Will Be Blood on mielestäni hyvä esimerkki elokuvataiteen ja bisneksen sekoituksesta.

Tämän elokuvan kesto on 2 h 41 min, mikä mahdollistaa hitaahkon temmon. Tempo sopii hyvin kuvaamaan 1900-luvun alkua.

Elokuva kertoo öljymiehestä, joka onnistuu raivaamaan tiensä from rags to richies. Päähenkilö, "The oil man", on myös pienen pojan isä. There Will Be Blood on kuvaus yhden miehen kehittymisestä liikemiehenä, isänä, ja ylipäätään ihmisenä.

Raha, rakkaus, toiveet ja todellisuus voivat osoittautua haastaviksi sovittaa yhteen.

Tähteni: ****

http://paramountvantage.com/blood/

Wilde, Ristiisa ja Ülikool Kohvik - makumatkailijan pistäytymipaikkoja

Tartto on opiskelijan paratiisi. Kaunis kaupunki, hyvä olut ja rento meininki.

Retkikohteena Tartto on myös mitä mainioin. Paikallinen olut A. Le Coq näkyy katukuvassa. Hienoa, miten ovatkin ylpeitä paikallisesta tuotteesta. A. Le Coq -tehdas sijaitsee Tähtveressä, kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Tehtaan yhteydessä on olutmuseo, jossa järjestetään kolmesti päivässä parin tunnin kiertokävely. Epäonnekseni museo oli kesätauolla.

http://www.alecoq.ee/eng/activities/museum

A. Le Coqin tehtaanmyymälään (!) sentään pääsin sisälle. Ostin tuliaisikseni Tõmmu Hiid, Alexander, Dry Ice -oluet sekä Rosé -"beer shaken". Ja tuopin.

Kuvassa A. Le Coqin vaatimaton tehtaanmyymälä, jossa ei ollut panimoravintolaa.
http://www.alecoq.ee/eng/

Wilde Irish Pubia tuttavani suositteli lämpimästi. Minuun paikka ei kolahtanut. Ryystin puolet kesän uutuudesta A. Le Coqin Extra cold -oluesta ja totesin vetiseksi, mitäänsanomattomaksi. Olut on kuulemma Premiumia, ja sen erikoisuus on erityisen kylmä valmistusprosessi ja tarjoilulämpötila: - 2 astetta. Tätä on hieman vaikea niellä. Henkilökunta oli erittäin palvelualtista.

http://www.wilde.ee/?&lang=eng

Ristiisa on käymisen arvoinen paikka. Laaja valikoima virolaisia ja tuontioluita. Suomalaisia oluita ei tainnut kuitenkaan olla listalla. Itse asiassa Koffin vessaroskista enempää en merkkejä suomalaisoluista koko Tartossa nähnyt.

Ristiisassa on laaja ruokalista. Jotain sellaista, mitä olen Helsinkiin kaivannut. Paikallisia annoksia ja "yleisruokaa" vuodenaika huomioon ottaen. Kolmioleivät ja nachokset loistivat poikkaolollaan. Tilasin paistetut pelmenit alkuruoaksi ja pääruoaksi "jotain virolaista". Ystävällinen tarjoilijatar suositteli voimakkaasti porsaanlihaa paistettujen sipuleiden ja perunoiden kanssa. Mikään muu ei olisi yhtä virolaista. Pelmenit olivat paistettuinakin mainioita. Liha-annos oli ihanan tavalllinen. Sellaista tuskin Helsingin keskustan ravintolasta tulee saamaan.

Kuvassa paistetut pelmenit.

Kuvassa porsaanlihaa, paistettua sipulia ja perunat kuin kotona tehdyn kastikkeen kera.

Olueksi tilasin Pärnussa pantua Puls Tumea. Paikan oma olut olisi ollut tallinnalaisen Saku Originalin ja Saku Tumen sekoitus. Viron olutkartta alkaa hahmottua. Virolainen sahti on vielä kokematta.

Kuvssa Puls Tume.

http://www.ristiisapubi.ee/

Unicafen henkilökunnan toivoisin tekevän tutustumismatkan Ülikool Kohvikiin. Upeassa rakennuksessa on alakerrassa tarjolla monipuolinen buffetpöytä, jossa opiskelijaa ei rokoteta ylimääräisistä kauhallisista. Yläkerrassa on ala carte -ravintola terasseineen. Tilasin chateubriandin portviinikastikkeen kanssa. Annos oli paras, mitä olen Virossa koskaan nauttinut. Ravintolahenkilökunta oli yritteliästä, vaikka viinisuosituksen tekeminen tapahtuikin sormea menyyn päällä pyöräyttämällä.

Kuvassa chateubriand-annos, johon kuului runsaasti maukkaita kasviksia.

Kuvan liha on mediumiksi melko kypsä.

Ülikool Kohvikin ainoa heikkous oli meidän turistien paljous ja opiskelijoiden vähyys. Talvella tilanne lienee korjattu.

http://www.kohvik.ut.ee/index.php

Tartosta lisää

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tartto

Mamma mia! - Riemastuttava elokuvamusikaali

Mamma Mia! (USA, 2008)

Ohjaus: Phyllida Lloyd
Pääosissa: Meryl Streep, Amanda Seyfried, Pierce Brosnan
Esityspaikka: Ekraan (Tartto)

Kesäretken iloksi kävin katsomassa Mamma mia! -uutuuselokuvan Tartossa. Meryl Streep lienee houkutellut minut paikalle. Streep oli roolissaan jälleen uskomattoman hyvä. Myös muut konkarit onnistuivat mukavasti, mutta nuorenpolven Amanda Seyfried ei suoriutunut yhtä hyvin.

Mamma mia! on ensimmäinen elokuvamusikaali, josta olen pitänyt. Se oli viihteellisyydessään nautinto.

Muistelen Aki Kaurismäen jossain haastattelussa joskus tokaisseen, ettei suomalaiset pääse nauttimaan elokuvaviittauksista, koska ovat nähneet elokuvia niin vähän (toivottavasti muistini ei nyt muunna totuutta) - Mamma Mia! suo tämän ilon valtavirtaleffojen ystäville. Titanic-kohtaus sai minutkin repeämään.

Retkillä on hauska käydä elokuvissa. Minua kyllä jännitti mahdetaanko Virossa dubata leffoja - onneksi ei. Käännöstekstit olivat sekä viroksi että venäjäksi.

Finnkinon pyörittämässä elokuvateatterissa oli tunkkainen äänentoisto (korostui musikaalissa) ja kuvan ylä- ja alareunasta näytti puuttuvan siivut. Tahattoman hauskaa :)

Tähteni: ***

http://www.mammamiamovie.com/

Panimoravintola Huvila - savolaista charmanttia

Autoreitti vei jo toisen kerran tänä vuonna Panimoravintola Huvilaan. Myönnetään, että Huvila on merkittävä magneetti matkareittiä etelän ja pohjoisen välilä valittaessa. Tällä kertaa ehdin ruokailla, onnekseni myös paikan omaa sahtia oli saatavilla.

Kuvassa Oluthaudutettu karitsan välikyljys ja valkosipuliperunapyreetä sekä sahtia tuopissa. Porterkastike vaihdettiin epäsopivan sellerin vuoksi toiseen - kokki päätyi makeaan marjakastikkeeseen. Karitsa oli erittäin mureaa. Valkosipuli(?)perunapyree oli mitäänsanomaton.

Kuvassa kevyesti savustettua taimenta ja ruohosipuli-perunagratiini sekä kuohkeaa rapukastiketta (19,90 e). Seuralainen kehui erityisesti kastiketta. Taimenen pilkut ilahduttivat.

Kuvassa Vuohenjuustokuorrutettu härän entrecôtea, murskattua salviaperunaa ja mustaherukka-punaviinikastiketta (20,60 e).

Seuralainen sai pyynnöstä pihviveitsen, sitkeähköön lihaan perusveitsi ei pystynyt.

Mallasleipää talo tarjosi pihtailematta, joten kesäloma-autoilija sai olonsa korjatuksi tässä aabeeceetä hienommassa paikassa. Annosten "koristelussa" mielikuvitusta kaivattaisiin hieman lisää, samat lisäkkeetkin näyttivät soveltuvan useisiin eri annoksiin.

Panimon sahtia olen metsästänyt yli 8 kuukautta - vihdoinkin tiemme kohtasivat! Hintaa juomalla on peräti 9,00 e /0,33 l pullo. Kyllähän sahti sen veroista on... Hinnalla sahti voikin profiloitua siihen sarjaan, johon se kuuluukin.

Tavallista ystävällisemmälle henkilökunnalle sahti ei selvästikään ole vielä vanha tuttu. Reipas tarjoilija kaatoi sahtia niin nopeasti, että sahti kuohusi tuopinreunojen ylitse ja toisella meistä sahtia pukkasi pullosta vielä lisää valkoiselle pöytäliinalle. Tarjoilija olisi kyllä tuonut uuden sahdin tilalle, mutta olin tyytyväinen näin, sillä tapahtuma oli näkemisen arvoinen!

Huvila mainostaa, että täällä ruoka tehdään keittiössä ei tehtaassa. Lisäksi paikalliset raaka-aineet nostetaan esille. Paikallisista raaka-aineista olisin toivonut kovasti lisää kasviksia. Myös uudet perunat kuuluvat suomalaiseen kesään - miksei niitä saa Huvilasta?

Astiat ovat ainutlaatuiset, sillä yksi omistajista on kuulemma ne itse valmistanut.

Huvila on käymisen arvoinen paikka. Kenties seuraavalla kerralla kokeilen bed and breakfastin :)

http://www.panimoravintolahuvila.fi/huvila/ruokalista.html

Vihdoinkin elokuvanystävällä on koti Helsingissä myös kesällä!

Vielä vuosi sitten Suomen Elokuva-arkiston elokuvateatteri Orion sulki ovensa kesäksi. Aika oli koettelevaa, sillä Orionin lisäksi Bio City oli ehtinyt poistua kokonaan keskuudestamme ja pikkuinen Kino Engel ei yksinkertaisesti pysty tarjoamaan kattavaa ohjelmistoa. Kino Engel tosin on vuosia panostanut elokuvakesään perustamalla kahvilan sisäpihalle Kesäkino Engelin. Hieman tylsää vain on, että esitettävät elokuvat ovat tuoreessa muistissa – vielä kymmenisen vuotta sitten Kesäkinossa pääsi nauttimaan ennakkoesityksistä.

Kesäkino Engelin ohjelmisto 2008:
http://www.cinemamondo.fi/?doc=3

Tänä kesänä tilanne Helsingissä on parempi. Kun Elokuva-arkisto sai vuoden 2008 alussa uuden nimen Kansallinen audiovisuaalinen arkisto, uudistuminen heijastuu toimintaan siten, että Orionin ovet pysyvät Eerikinkadulla auki läpi kesän. Uusi nimihirviö on nieltävissä, kun elokuvanystävällä on vihdoinkin koti Helsingissä myös kesällä.

Arkiston uusi osoite on www.kava.fi

Tässä muutama alkukesän arkistohelmi.

Pahan kosketus – Valon ja varjon, kuvan ja äänen juhlaa

Pahan kosketus (Touch of Evil) (USA, 1958)

Ohjaus: Orson Welles
Pääosissa: Orson Welles, Chariton Heston, Janet Leigh
Esityspaikka: Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (Helsinki)

Yhdysvaltojen ja Meksikon vilkkaalle rajalle sijoittuva Pahan kosketus on yksi hienoimmista ikinä näkemistäni elokuvista. DVD:ltä Pahan kosketuksen olin ehtinyt nähdä kymmenkunta kertaa, mutta vasta valkokankaalla elokuvasta tuli elokuva.

Orson Welles on elokuvamestari. Pahan kosketuksen ensimmäinen otto on pitkä. Se johdattaa taiturimaisesti tämän elokuvan maailmaan hyödyntäen hienosti elokuvailmaisun lukuisia eri keinoja. Tästä lähtee liikkeelle elokuvateos, josta on tehty useita eri versioita. Nyt näkemäni perustuu Wellesin toivelistaan leikkauksen suhteen.

Tähteni: ****

http://en.wikipedia.org/wiki/Touch_of_Evil
http://www.youtube.com/watch?v=0nn1VO1HIPk

Fargo – Salkun vuoksi tapetaan taas

Fargo (USA, 1995)

Ohjaus: Joel Coen
Pääosissa: Frances McDormand, Steve Buscemi, Peter Stormare
Esityspaikka: Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (Helsinki)

Sairaan hieno elokuva. Olisinpa nähnyt tämän elokuvan ennen Menetettyä maata. Vielä 1990-luvulla Coenin elokuvassa oli jotain arkista, kotoista ja turvallista (!), mutta Menetetty maa jätti tunteen menetetystä maailmasta. Toivottomuudesta. Väkivallasta väkivallan vuoksi. Vieläkin häikäilemättömämmästä ahneudesta.

Rahasalkku motivoi molemmissa elokuvissa ”sankareiden” toimintaa. Coen omalla tavallaan esittää, mitä seuraa, kun ihminen luotsaa maapalloa – tuurilla seilaavassa laivassakin olisi todennäköisesti turvallisempi olo. Elokuvan sankari on nainen, joka ei omaa sankarillisia merkkejä (ellei sheriffin tähteä lasketa).

Tähteni: ****

http://www.youtube.com/watch?v=EB4PmbfG4bw

Mansikkapaikka – Elämä päivässä
Mansikkapaikka (Smultronstället) (Ruotsi, 1957)

Ohjaus: Ingmar Bergman
Pääosissa: Victor Sjöström, Bibi Andersson, Ingrid Thulin
Esityspaikka: Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (Helsinki)

Ingmar Bergmanin Mansikkapaikka on upea. Elokuva kertoo ”jubileums idiot”:ksi itseään kutsuvan miehen yhdestä päivästä aamusta iltaan. Paitsi aika karkaa välillä unikuvauksissa lapsuuteen ja kattaa siten miehen koko elämän.

Taidemuodoista vain elokuvan avulla unimaailmaa voidaan ilmaista näin elähdyttävästi. Mitäköhän Freud olisi ajatellut tällaisesta unien kuvaamisesta? Freud tosin ei tainnut olla elokuvan ylimpiä ystäviä.

Mansikkapaikka on kaunis, koskettava ja riemastuttavakin elokuvateos.

Tähteni: *****

http://sv.wikipedia.org/wiki/Smultronst%C3%A4llet
http://www.ingmarbergman.se/page.asp?guid=B31C7193-D784-4A94-88F2-98886CF35BFF

Boy Meets Girl – ranskalaista elokuvapunkkia

Boy Meets Girl (Ranska, 1984)

Ohjaus: Léos Carax
Pääosissa: Denis Lavant, Mireille Perrier, Carroll Brooks
Esityspaikka: Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (Helsinki)

Tätä elokuvaa on kutsuttu runoksi. Minusta se on punkkia, vaikka elokuva onkin näennäisen rosoinen ja ”viimeistelemätön”.

Boy Meets Girl ja bänks. Tovin kuluttua Boy Meets (another) Girl ja…Särkyneitä unelmia ja sydämiä. Sellaista(kin) elämä on. Elokuvassa elokuvan keinoin. Ranskalaiselokuvaa katsoessa tuli ajoittain tunne, että olisi hupsahtanut Kaurismäen maailmaan.

Tähteni: ***

http://www.imdb.com/title/tt0086994/

Wanha Jokela ja Panimoravintola Huvila - Itä-Suomen helmet

Kesämatkalla kannattaa suunnata itään. Joensuu ja Savonlinna kannattaa ainakin valita kohteiksi Suomen kartalta.

Joensuun Wanhassa Jokela - elämää kuin Kaurismäen elokuvassa

Joensuulainen Wanha Jokela (kulttuuriravintola ja majatalo) tarvitsisi oman blogin, jotta siitä voisi kertoa sopivassa määrin. Ravintola-majatalon tarina on alkannut vuonna 1934 ja sen toiminnassa on kaikkinensa ollut kahden viikon tauko omistajanvaihdoksen yhteydessä.

Paikan tarina on kiehtova ja mukaansa tempaava. Jyrki Piispa ja Eino Maironiemi ovat kirjoittaneet Wanhasta Jokelasta kirjan (Wanha Jokela, Kustannusyhtiö Ilias Oy), joka kannattaa ahmaista, mikäli wanhajokelakärpänen puraisee. Kirjaan voi tutustua myös paikanpäällä. Ainakin Tuula-Liina Variksen osuus kirjasta kannattaa lukea.

Tässä lyhyemmin omasta toukuisesta kokemuksestani Wanhassa Jokelassa - ja myöhemmin on kokemuksia myös savonlinnalaisesta Panimoravintola Huvilasta.

Wanhassa Jokelassa voi ruokaa ja juomaa nauttia sekä baarin että salin puolella. Perjantai-iltaisin salin puolella ruokailu sujuu pianomusiikilla höystettynä. Wanhan Jokelan kokki on harvinainen poikkeus: hänelle ruoka on sydämen asia. Oikoteitä onneen ei edes kuvitella olevan vaan kaikki - kastikeliemiä myöten - tehdään kunnon raaka-aineista (liemikuutiot ja fondit säästetään muille).

Kuvassa savukalaletut punasipulin ja smetanan kera (puolikas annos).

Kuvassa alkuruokasultsinat, karjalainen perinneruoka (puolikas annos). Pitsinohut lettunen on kietaistu riisipuurotäytteen ympärille. Huh, miten rasvainen - ei ihme, että Pohjois-Karjala -projekti on ollut aiheellinen...

Pääruoaksi nautin kokin suositteleman klassikkoruoan pyttipannun (7,50 e). Toinen vahva vaihtoehto olisi ollut paistetut silakat - silakat luonnollisesti oli pyydetty lähivesiltä. Keittiössä ei oiota edes pyttipannun teossa vaan esimerkiksi perunat keitetään, kuoritaan ja pilkotaan itse. Spydärin makkara on tietysti HK:n sinistä.

Kasvissyöjiäkään ei tässä perinteikkäässä kulttuuriravintolassa ole unohdettu. Kasvisruokavaihtoehtoja on useampia ja nekin tietysti valmistetaan kunnon raaka-aineista eikä puolivalmisteista.

Kuvassa kasvisruokailijan kasvispaistos (-pihvit), paistetut perunat ja tomaattikastike (7,50 e).

Wanhan Jokelan "paikan juomaksi" nimettiin Karhun kolmonen. Itse tilaisin kakkossuosikkia.

Wanhassa Jokelassa kannattaa myös yöpyä. Saman kaurismäkeläistunnelman on onnistunut loihtimaan vain Kaurismäki itse jo edesmenneessä Oiva-hotellissaan Karkkilassa ja forssalainen Hotelli Maakunta.

Nämä ihanat naiset pitävät huolen, että viihdyt Wanhassa Jokelassa.

...ja tämä herrasmies!

Wanhaan Jokelaan kaikki ovat tervetulleita. Porttieeri kertoikin, että asiakaskunta vaihtuu vuorokauden ja vuodenajan mukaan.

Huvila on keidas Savonlinnassa

Savonlinnassa Panimoravintola Huvila valmistaa omia erikoisoluitaan ja lähiruokaa. Panimoravintola Huvila saa nyt tämän blogin kirjoittajalta erityismaininnan ja kunniamerkin ennakkoluulottomasta savolaisen sahdin eteen tehdystä työstä.

Onneksi savonlinnalainen olut löytää tiensä myös muihin ravintoloihin ja kauppoihin. Lukuunottamatta sahtia - harmi.

Poiketessani toukokuun alussa paikan päällä sahtia ei ollut tarjolla, mutta vahvistin juuri (kesäkuun lopussa), että kesä-heinäkuussa sitä kyllä paikan päällä pääsee nauttimaan.

Panimomestari Pulliainen on napannut sahdinvalmistuksen Suomen mestaruuden vuonna 2000. Kuvassa kisojen ykköspalkinto.

Tämän kevään uutuusolut on Pale Ale. Maistaminsen arvoinen. Sitä onneksi saa myös Helsingistä, jos Savonlinnan vierailu jää tältä vuodelta väliin.

Kuvassa Huvilan Pale Ale huvilan keväisellä terassilla.

Lisätietoja:
http://www.ravintolawanhajokela.fi/

http://www.panimoravintolahuvila.fi/huvila/index.html

http://www.panimoravintolahuvila.fi/oluttehdas/index.html

http://www.pcuf.fi/~jarmala/sahtki00.html

Nuevo Latino - Etelä-Amerikan makuja ja uusia ruokasanoja

Helsingin Korkeavuorenkadulla sijaitsee Etelä-Amerikan keittiöön perehtynyt ravintola Nuevo Latino. Aiemmin samalla paikalla tarjoiltiin italialaisia herkkuja, kun paikan nimi oli ravintola L'Osteria. Ravintolan salissa ei ole tehty silmään osuvia muutoksia, mutta ruoka on täysin uutta.

Menyitä on kolme: liha, kala ja kasvis. Nautin seuralaiseni kanssa lihamenyyn (42,50 e).

Kuvassa lihamenyyn alkuruoka kylmä vesimeloni-kasviskeitto (GAZPACHO DE SANDIA, 11.00 e). Seuralaiseni piti keitosta ja kertoi keiton olevan aavistuksen makea.

Kuvassa fetasalaatti, jonka keittiö taikoi listan ulkopuolelta, koska mikään listalla olevista alkuruoista ei ollut muunneltavissa ruoka-allergiaan sopivaksi (yleensä seurausta marinoinnista ja valmiista pohjista). Salaatti oli melko vaisu 11 e esitys; opiskelijaravintolatasoa.

Kuvassa marinoituahäränfilettä ja yucca-kroketteja chimichurri-kastikkeella (CHURRASCO CON CHIMICHURRI 150g/180g, 27.00 e, 29.00 e). Minulla liha oli kylmää, mutta seuralaiseni annos oli onnistunut. Tarjoilija kävi tiedustelemassa ruokailun alussa, onko kaikki ok. Jos olisin ehtinyt maistella ruokaa, olisin todennäköisesti toivonut lämpimämpää annosta. Toisaalta tuskin olisin palauttanut tai korjauttanut annostani, koska yhdessä syömisen ilo katoaa, jos ruokaa ei pääse nauttimaan yhtä aikaa. Yucca-pallerot herättivät keskustelua.

Tarjoilija vertasi yuccaa perunaan. Mutustelimme ja päädyimme pitämään tätä juuresta hieman karvaampana.

Kuvassa kookosvanukas (FLAN DE COCO, 7.50 e). Seuralaiseni piti vanukkaasta, omaa makumieltymystäni se ei myötäillyt. Annoksessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, olisin mieluummin vain valinnut joko rommikakkua tai mausteista suklaakakkua. Harmi, ettei kumpikaan näistä kuulunut lihamenyyseen.

Viiniksi tarjoilija suositteli lihamenyyn kanssa Vina San Esteban In Situ Cabernet Sauvignon (12 cl, 8,50 e). Toimi hyvin. Viini tarjoiltiin jalattomasta lasista. Hauskaa!

Kesäisenä arki-iltana ravintola oli lähes täynnä. Ruokailijat olivat keski-ikäisiä tai vanhempia, suht varakkaan oloisia. Joitain pappabetalar-nuoria oli myös paikalla. Hintataso ei ollut edullinen, mutta ravintolan ideaan ja annoksiin oli selvästi yritetty panostaa.

Ruokalistassa oli kikkailun makua, mutta itselle uusien sanojen löytäminen oli riemukasta. Pitkästä aikaa ruokasanakirjalla oli (kotona) käyttöä.

Chimichurri = paksu yrttikastike, jonka käyttö on Argentiinassa yhtä yleistä kuin USA:ssa ketsupin. Valmistetaan oliiviöljystä, viinietikasta, persiljasta, oreganosta, sipulista, valkosipulista, suolasta, cayennesta ja mustapippurista. Joko tätä myydään Suomessa?

Yucca= kassava = maniokki = tapioka(jauho) = trooppisen kassavapensaan tärkkelyspitoinen juuri. Yuccaa on kahta lajiketta: makeaa ja karvasta. Karvas on myrkyllistä ellei sitä ole keitetty.

http://www.nuevolatino.fi/fi/

P.S. Seuralaiseni kiinnitti huomiota, että saimme tavallista parempaa palvelua. Arveli johtuvan siitä, että kuvasin ruoka-annokset. Seuraavana päivänä (26.6.08) Helsingin Sanomissa oli isohko juttu, joka oli otsikoitu "Ravintola-arvostelu johti oikeustoimilla uhkailuun". Siinä kerrottiin, että ravintola Nuevo Latino on noussut yllättävään internet-julkisuuteen, kun ravintolan tarjoilija on ollut yhteydessä ravintolan hintoja ja tarjoilijoiden asiantuntemusta moittineeseen blogin kirjoittajaan. Ravintolan ruokaa kirjoittaja oli kehunut maukkaaksi. Oh-hoh! Latinotemperamenttia? Toimitusjohtaja totesi artikkelissa, että asiakkaalla on aina oikeus valittaa.