torstai 1. toukokuuta 2008

Menetetty maa

Menetetty maa (No Country For Old Men) (USA, 2007)

Ohjaus: Ethan & Joel Coen
Pääosissa: Tommy Lee Jones, Javier Bardem, Josh Brolin
Esityspaikka: Bristol (Helsinki)

Paljon tähtiä ja palkintoja kahminut elokuva välttää minun tähteni. Ruumiita, ammuntaa, verta, itkua, epätoivoa. Ei siinä mitään, jos vain olisi jokin muu tarkoitus kuin itsetarkoitus.

Tuotteena pidän Menetettyä maata onnistuneena. Tuotearvioni olisi neljä tai jopa täydet viisi pistettä. Elokuva liimaa katsojansa. Herättää tunteet eikä varmasti jätä kylmäksi. Samalla lipunhinnalla tehdään myös matka elokuvien Amerikkaan, ja aina eloisaan Meksikon rajaan, joka jaksaa innostaa vuosikymmen toisensa jälkeen elokuvaohjaajia.

Hyvää elokuvassa oli mielestäni se, että se toimi opetuselokuvana: havahdutti rahan mahtivoimaa. Kaikki on kaupan. Maailma muuttuisi kummasti, jos näin ei (pitkälti) olisi.

Tähteni: **

http://www.finnkino.fi/movie/2061
http://www.youtube.com/watch?v=YBqmKSAHc6w

Sinisen Huvilan Kahvila - kesäiset näköalakahvit

Helsingin Linnunlaulussa, Töölönlahden lenkin varrella, on houkuttelevaa istahtaa hetkeksi nauttimaan kahvista ja näkymistä.

Pikkuruinen kahvila tarjoaa tarjoaa kahvin ja teen lisäksi virkistävän valikoiman suolaista ja makeaa. Myös päivän keittoa on lisukkeineen saatavana 5,50 euron hintaan.

Kahvila vaikuttaa olemukseltaan jotenkin ekokahvilalta, vaikkei ainakaan jätteitä näytetä lajittelevan. Ehkä tunnelma luo tämän vaikutelman.

Kummallista, miten niin yksinkertainen asia kuin pienen ja ison kahvin tarjoaminen samankokoisesta mukista pystyi yllättämään. Silti yllätti. Tähän kahvilaan on palkattu ihminen annostelemaan kahvia. Kahvi maistui yksinkertaisen hyvältä.

Kuvassa suolaista huikopalaa vapunpäivänä.

Vapun kunniaksi (?) tilasin muna-katkarapu-kallenmätitahnaleivän. Leipä oli jyväisää, "realmaista" ruisleipää. Oikein mainio ilmestys. Tulin tosin ajatteeksi ruokaa turvallisuus näkökulmasta - tuskin sulatettuja pakastekatkarapuja ja mätitahnoja kannattaisi kovin pitkään säilyttää 15-17 asteessa. Kupukin kannattaisi kenties laittaa suojaksi myytävien tuotteiden päälle.



Kuvassa kahvi ja vappumunkki.

Seuralaiseni mutusteli kahvinsa kanssa munkin. Kertoi olevan ihan "ok". Kouluarvosanaksi herui seiska. Jos olisi itsetehty, tai vaikka sen oloinen, makuelämys olisi ollut toinen. Teollinen on teollinen.

Töölönlahtea kiertävän lenkkeilijän kannattaa poiketa tähän kahvilaan =>



http://nyt.hs.fi/menot/ravintola?id=loc_104284

Rosso - ruista pizzapohjassa

Rosson pizzavalikoimaan kuuluu ruispohjaiset vaihtoehdot. Pizzasta leivotaan nyt terveellisempää vaihtoehtoa. Huhtikuun aikana myös Kotipizza toi markkinoille ruispohjat, joiden kerrotaan olevan vielä Rossoa parempi vaihtoehto, sillä niitä voidaan kutsua runsaskuituisiksi (kuitua vähintään 6 g/100 g). Rosson pizzojen kuitupitoisuudesta ei ole tietoa - ruista niissä on kuitenkin nimeksi asti - siis ainakin hitunen.


Tilaamani ruispohjainen Tuulikki-pizza (sis. mm. ilmakuivattua kinkkua, artisokkaa, herkkusieniä ja rucolaa) maistui yllättävän hyvältä. Kannattaa kokeilla. Italialaiset tuskin nielisivät mukisematta ruispizzoja, mutta ennakkoluulottomina terveysruokaintoilijoina suomalaiset ovat jo vuosia voineet popsia ruishampurilaisiakin. Tuskin menestyisivät hampurilaisten kotimaassa.


Kuvassa nauttimani ruispohjainen Tuulikki-pizza.


Kuvassa seuralaisen ruispohjainen kylmäsavulohta sisältävä Ilmari-pizza.

Kuvassa toisen seuralaisen "tavallinen" muun muassa mozzarellaa sisältävä pizza.

Kuvassa kolmannen seuralaisen salaattiannos.

Olueksi ryystin terassikauden avajaisiksi italialaisen Menabrea-oluen, joka sisälsi veden, ohran, hiivan ja humalan lisäksi myös maissia. Ei myötäillyt minun makumieltymyksiäni. Maistui, kenties vapun kunniaksi, simaiselta. Hyvä kuitenkin, että italialaiseksi ravintolaksi itseään kutsuva Rosso tarjoaa edes yhden italialaisen olutvaihtoehdon.

Seurueemme oli kokonaisuudessaan tyytyväinen Helsingin Hakaniemessä sijaitsevan Ympyrätalon Rosson ruoka-annoksiin.