Sis.Deli&Café – raikkaita tuulia läheltä ja kaukaa

”Hyvää, tuoretta, terveellistä, helposti, läheltä”. Pistäydyin kysymässä, mitä tarkoittaa ”läheltä”. Vastaus yllätti: leipä tulee Punavuoresta, suklaa Kruununhaasta,…

Sis.Deli&Café on tyylikäs kahvila ja noutoruokapaikka. Se suosii pientuottajia, lähi-, luomu- ja reilun kaupan ruokaa sekä muuten vain erityisen hyvää ruokaa ja juomaa. Jäätelö tulee suonenjokelaiselta maitotilalta samoin kuin täytetyissä ruisleivissä oleva juusto. Savon perukoilta saapuu myös naudanlihapastrami (kotoisammin pippuroitu paahtopaisti).

Kuvassa punavuorelaista ruisleipää, suonenjokelaista juustoa, kuopiolaista naudanlihapastramia, kasviksia ja luomukahvia.

Valikoima sisältää suomalaisruokien lisäksi Campbellin tomaattikeittoa, perulaista luomukahvia, italialaisia herkkutuotteita (kuten artisokan sydämiä), brittimehuja (”Wake up” ym.), joiden muuten kerrottiin olevan ihan oikeasti terveysvaikutteisia. Hmm, terveysvaikutuksia ei tarvinne vakuutella, jos EU:n ravitsemus- ja terveysväiteasetusta noudatetaan..
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valvonta_ja_yritt__j__t/terveysvaitteet/.

Erikoisherkkujen lisäksi valikoima sisältää hyvällä maulla valikoituja perinteisiä tuotteita, kuten Fazerin Parhaat -karkkipusseja. Harmi, että lapsuudesta tutut mini-Cokispullot olivat vain rekvisiittaa; olin jo ostamassa kahta.

Valikoimassa on myös ”oman keittiön ” valmisruokaa. Lähimaaston yhden ja kahden hengen kodeissa nautittaneen näitä maukkaan näköisiä annoksia. Ja miksei työpaikoillakin. Lisäksi valikoimassa on puuroja, kuten vispipuuroa. Hyvännäköisessä tötsässä puuro vaikuttaa vähintäänkin trendikkäältä.

Jotain parannettavaakin löysin. Tuoteselosteita kaipaisin ihan jokaiseen tuotteeseen. Täytetyistä leivistä niitä ei löydy lainkaan, tuontiruoissa tuoteseloste on alkuperäiskielillä – ei suomeksi. Terveysmarkkinoilla ruoan sisältö on erityisen tärkeää (pelkkä vakuuttelu ja puheet eivät riitä), peruselintarvikelakikin sitä jo vaatii.

Sijainniltaan Sis.Deli&Café ei oikein voisi sijaita keskeisemmillä paikoilla Helsingissä. Ensimmäinen paikka avattiin helmikuussa 2008 Lapinlahdenkadulle Kamppiin, toinen maaliskuussa Korkeavuorenkadulle. Kolmas paikka avautuu huhtikuussa Kalevankadulle.

Lapinlahdenkadulla lattiaa koristaa ehta räsymatto. Tuoleina ovat puupallit ja pöydätkin ovat puusta. Lehdet löytyvät pärekorista.

Sis.Deli&Caféssa pääkin kääntyy helposti kallelleen. Rytmit takaa Groove FM.

Raikas, makee, uudenlainen hyväntuulen paikka Helsingissä.

http://www.sisdeli.fi/index.php

Jing Cheng – ihan hyvää kiinalaista

Jos ruoanlaitto ei maita, Helsingissä on helppo löytää houkuttelevia ruokailupaikkoja. Tällä kertaa mieli teki kiinalaista. Olen aiemminkin käynyt Eteläisen Hesperiankadun Jing Chengissä, mutta menin taas, kun makumuistot olivat ihan hyvät.

Valitsemani annoksen nimi oli "Beijing Lammas". Lammasta en muista syöneeni kiinalaisravintolassa. Jotenkin minusta tuntuu, etten syönyt tälläkään kertaa. Jos olisin valinnut pekingin härkää, tuskin erityistä eroa olisin havainnut. Juomaksi tilasin Cokis Lightia. Raikasta.

Kuvassa Beijing Lammas.

Seuralaiseni valitsi kiinalaisia sieniä ja parsakaalia. Kiinalaiset sienet ovat yksinkertaisesti törkeen hyviä. Liekö umami, viides perusmaku, joka maistuu niin pökerryttävän hyvältä.

Kuvassa kiinalaisia sieniä ja parsakaalia.

Jing Cheng on superperuskiinalainen ravintola. Erityisen hyvää kiinalaista ruokaa olen Helsingissä nauttinut Aleksis Kiven kadun Peking-ravintolassa (80-luvulta asti) ja Kampin ostoskeskuksen kiinalaisessa ravintolassa.

http://www.eat.fi/Kiinalainen_Ravintola_Jing_Cheng

Central – Pietarinkadun varakotikeittiö

Central, kotoisasti Centtu, sijaitsee Pietarinkadulla, niin sanotussa varakkaassa kaupungin osassa. Poikkesin Centraliin soittamaan puhelun, koska siellä voisin samalla tehdä tarvittaessa muistiinpanoja ja nauttia kahvin. Puhelun soitin ravintolan takaosassa sijaitsevasta osasta, joka yleensä avataan vasta kello 18. Nyt kello ei ollut vielä viittäkään. Viereisin pöydän raikuvat naurut säestivät puhelua.

Tuoksujen myötä heräsi mieliteko maistella myös ruokatarjontaa. Tilasin kirkasliemisen lohikeiton ykkösoluen kera. Sekä tilaamiseen että tilauksen saamiseen vierähti pitkä tovi.

Kuvassa kirkaslieminen lohikeitto jäähtyneiden ruisleipien ja voin kera.

Keitto oli hyvää, samoin ruisleipäpalaset, jotka tosin olivat ehtineet jo jäähtyä.

Centralin ruokalista sisälsi mielenkiintoisen tarinan ravintolan monivaiheisesta historiasta. Ravintola tarjoaa perusruokaa, ja se vaikuttikin olevan paikallisten lapsiperheiden suosiossa. Myös juoman parissa tapaavia oli paikalla. Ostoksista Centussa saa Ykkösbonuksia. Peruspaikka.
http://nyt.hs.fi/menot/ravintola?id=loc_104412

Sinuhe, egyptiläinen – hohhoijaa…

Ohjaus: Michael Curtiz
Pääosissa: Jean Simmons, Victor Mature, Gene Tierney
Esityspaikka: Suomen Elokuva-arkisto (Helsinki)

Tylsä. Vihdoin pääsen arvostelemaan teosta, jota en ole (kokonaan) nähnyt. Tällainen arvostelu taitaa olla hieman muodissa.

No, minä kyllä menin paikalle ja yritin sitkeästi nauttia elokuvasta, mutta mikään ei auttanut. Uni voitti. Nukuin suhteellisen sikeästi ainakin puolet leffasta. Jos elokuva on niin tylsä, että uni voittaa, sille voi antaa vain yhden tähden.

Liekö tylsyyden kokemisella yhteys pari päivää aiemmin näkemääni Taxidermiaan, jonka aikana ei ainakaan uni tullut silmään. Hyvä, että tuli edes jälkikäteen.

Tähteni: *

http://www.imdb.com/title/tt0046949/

Taxidermia – kädet silmille

Taxidermia (Unkari, 2006)

Ohjaus: György Pálfi
Pääosissa: Csaba Czene, Gergely Trócsányi, Piroska Molnár
Esityspaikka: Bio Rex (Helsinki), Unkarilaisen elokuvan festivaali

Milloin viimeksi laitoin kädet elokuvissa silmille? En muista. Taxidermiassa ei ollut vaihtoehtoja. Taxidermia on tuore ja häikäilemätön. Myös omalla tavallaan aito. Aidosti kamala.

Ohjaaja György Pálfi kertoi halunneensa tehdä elokuvan, johon ei voi suhtautua neutraalisti. Hän onnistui. ”You like or you hate it”, hän totesi yleisölleen. I hate it and that’s why I like it. Mietin kenelle elokuva on tehty. Kai minunkaltaisilleni. Tosin en tiennyt elokuvasta mitään etukäteen – kuten en yleensäkään – mutta esityksen jälkeen huomasin päivän Hesarissa olevan elokuvasta ison jutun otsikolla ”Synkkä ja iljettävä Taxidermia järkyttää”. Elokuvan esitystilaisuudessa Ylen Kulttuuriuutisten kerrottiin peruneen ohjaajan haastattelun. Suomi – sananvapauden maa!

Mutta jostain syystä elokuva on hieno. Maailma on muun muassa kamala paikka ja ihminen outo. Sen elokuva onnistuu välittämään. Millainenkohan elokuva olisi ollut, jos pääosassa olisikin ollut kolmen polven naiset miesten sijaan?

Kaupalliseen levitykseen Taxidermia tulee Suomessa 14.3.2008. Ällistyttävää. Cinema Mondo tarjoaa harvinaista elokuvaa. Oman osuuteni olen tehnyt word of mouth -markkinoinnin osalta. Ei heikkohermoisille.

Tähteni: ***(*)
(neljäs tähti päivän, kahden sulattelun jälkeen)

http://www.youtube.com/watch?v=g7bqyh4u4xM

Taivaan reunalla – Saksan ja Turkin yhteiseloa

Taivaan reunalla (Auf der Anderen Seite) (Saksa, Turkki, 2007)

Ohjaus: Fatih Akin
Pääosissa: Baki Davrak,Tuncel Kurtiz, Nursel Kose
Esityspaikka: Bio Rex (Helsinki), Artisokka Helsinki Woman Film Festival

Suoraan Saksaan! Suoraan Turkkiin! Suoraan seinään! Sama ohjaaja, sama tyyli. Ei huono.

Taivaan reunalla -elokuvassa on kunnon juoni. Hyvä tarina. Käsikirjoitus on kiehtovasti rakennettu. Tunnelmaa latistavat vain lörpöttelevät väliotsikot. Inhottava tyyliseikka.

Saksan ja Turkin välinen muuttoliike on jatkunut pitkään. Tässä elokuvassa ihmisillä on historiansa ja elämäntarinansa. Ihan hyvä leffa.


Tähteni: ****

Suomen ensi-ilta on 21.3.2008. Hienoa, että tämä elokuva pääsee laajempaan levikkiin. Helsingissä uusien elokuvien näkeminen onkin 98 prosenttisesti festivaalien varassa. Olen kuullut, että Helsingin kaupunginvaltuustossa olisi elokuvapoliittinen työryhmä. Mitä ikinä se tekeekin, työtä riittää.

http://www.imdb.com/title/tt0880502/
http://www.youtube.com/watch?v=G6Bo8wc8mbU

Caramel – ja säärikarvat lähtee!

Caramel (Sukkar banat) (Libanon, Ranska, 2007)

Ohjaus: Nadine Labaki
Pääosissa: Nadine Labaki, Yasmine Al Masri, Joanna Moukarzel
Esityspaikka: Bio Rex (Helsinki), Artisokka Helsinki Woman Film Festival

Libanon on vieras maa. Okei, uutisista tuttu ja helsinkiläisestä Farouge-ravintolasta. Caramel oli kuitenkin minulle jälleen elokuvamatka uuteen kulttuuriin ja elämään.

Ihminen on ihminen. Huolet, toiveet, ilot ja surut ovat pohjimmiltaan suht samanlaiset kaikkialla. Se mitä silmä näkee, vaihtelee.

Caramel kertoo neljän naisen kauneushoitolasta ja ympärillä pörräävistä miehistä, ja naisesta. Elämä on ihanaa. Elämä on kamalaa. Elämä on elämää. Hyvän tuulen elokuva.

Tähteni: ***

http://www.imdb.com/title/tt0825236/
http://en.wikipedia.org/wiki/Caramel_(film)

Forever – taide elää

Forever (Alankomaat, 2006)

Ohjaus: Heddy Honigmann
Esityspaikka: Bio Rex (Helsinki), Artisokka Helsinki Woman Film Festival

Forever on Pariisin hautausmaalla kuvattu dokumentti. Muun muassa Chopin, Proust ja Jim Morrison on haudattu tälle hautausmaalle. Haudoille saapuu ihmisiä ympäri maailmaa. Proust saa ruokatuliaisia Etelä-Koreasta ja joku toinen on tuonut hautakivelle kuulakärkikynän.

Hautausmaat ovat usein kauniita ja historiaa huokuvia paikkoja. Myös surullisia. Elokuvassa kaivataan ja muistellaan. Ja eletään haudattujen kanssa. Yksi lukee kirjoja haudalla ääneen, toinen puhelee kuulumisensa. Yhteyttä haetaan. Taide ja muistot jäävät elämään.

Tähteni: ***

http://www.youtube.com/watch?v=AoHLRrq5lQE
http://movies.nytimes.com/movie/375789/Forever/overview

Heavy metal ja muita naisten ohjaamia lyhytelokuvia

Heavy metal (Suomi, 2006)

Ohjaus: Zaida Bergroth
Esityspaikka: Bio Rex (Helsinki), Artisokka Helsinki Woman Film Festival

Vihdoin viimein onnistuin näkemään Sysmässä kesällä 2006 kuvatun Heavy metal -lyhytelokuvan. Elokuvassa kuvataan mopoikäisten elämää Sysmässä vuonna 1989. Heviletti liehuu, tupakki palaa ja paikallinen nuoriso ryystää diskon liepeillä viiden litran pöntöstä sahtia (!).

Aikuistuminen, itsenäistyminen ei ole helppoa. Maaseudulla siihen liittyy omat erityispiirteensä. Zaida Bergroth onnistuu kuvaamaan nuorten haparoivaa menoa.

Tähteni: ***

http://www.rokumentti.com/2007/ohjelma/heavymetal.php

Myös muut esitetyt lyhytelokuvat olivat hyviä. Erityisesti pidin Maarit Lallin ohjaamasta Järvestä. Etsivä löytää ja pinnan alla kuhisee. Pirjetta Branderin ja Laura Palosaaren animaatio Single room on raikas! Kaapissa kolisevat luurangot, katossa pyörii diskopallo ja pyöreä ruokapöytä notkuu nautintoa.

XXY – bilsa on vaikeaa

XXY (Argentiina, Espanja, 2007)

Ohjaus: Lucia Puenzo
Pääosissa: Inés Efrón, Ricardo Darín, Valeria Bertucelli
Esityspaikka: Bio Rex (Helsinki), Artisokka Helsinki Woman Film Festival

Akkain elokuvavestivaaleilla esitettiin Argentiinalainen teinileffa. Latinalaisamerikkalaiset elokuvat ovat näillä leveysasteilla harvinaista herkkua. Tilaisuuden tullen pyrin menemään valkokankaan äärelle, oli esitettävä elokuva sitten mikä hyvänsä.

Tämä Cannesin elokuvafestivaaleillakin esitetty elokuva ei ollut minun makuuni. Elokuva jää pinnalliseksi kuvaukseksi koskettavasta aiheesta, vaikka tyttöpoika Alexin tuska elokuvasta välittyykin aika hyvin. Erityisesti pidin ”sivuseikoista”: harvinaisista eläimistä ja maisemista. Kuuden euron 86 minuutin mökkimatka Argentiinaan.

Tähteni: **

http://www.imdb.com/title/tt0995829/
http://www.youtube.com/watch?v=T_5Acz7gieE

La Société du Cochon – possula

Possulaan menoa olin odottanut, sillä niin paljon siitä on puhuttu ja lehdissä kirjoitettu. Poikkeuksellisesti olin itse käynyt jopa nettisivuilla ja paikan ”ideologiaan” periaatteessa ihastunut. Luomua ja paikallista suositaan. Raaka-aineiden hankintapaikat nimetään. Ruoalla on alkuperä.

Käytännöntoteutus ei puolestaan ole erityisen onnistunut. Sisään tullessa ensimmäinen viesti on kahden euron narikkamaksu. Miksi ihmeessä takinsäilytyksestä pitäisi ruokaravintolassa erikseen maksaa? Kylmää kättä siis tarjotaan alkuun.

Ruokalista on peruslänsieurooppalainen ameriikan burgereilla höystettynä. Mausteisia ruokia ei lista sisälllä. Tampere-minipizzaa olisi ollut hyvin mielenkiintoista maistaa (sisältää paistettua mustaamakkaraa, ankanmaksaa, perunaa ja mornay-kastiketta), mutta alkupalaksi 12,90 euron pizzanen on minusta poskettoman hintainen.

Kuvassa marmorihärkää bearnaisekastikkeen alla.

Ruoaksi valitsin Grillattua Demeter-marmorihärkää (28,50 e). Annos sisälsi härän marmoriulkofileetä, bearnaisekastiketta ja ranskalaisia. Vaihdoin tosin perunat Pommes Dauphinoiseen, mutta sain silti jättikokoisia ranskalaisia. Tarjoilijaa ei näkynyt mailla halmeilla, joten pistelin ei-makuani-myötäilevät perunapötköt suuhuni. Ei hyvää.

Kuvassa megakokoisia ranskanpottuja.

Lopulta lautaset olivat tyhjiä ja tarjoilija saapui paikalle. Tiedustelin perunoista ja tarjoilija pahoitteli tapahtunutta; jälkiruoan talo tarjoaisi hyvitykseksi. Kuulosti reilulta, jälkiruoat(kin) Possulassa ovat possulassa melko hintavia (7,50 – 10,50 e). Valitsin Crème brûléen (8,50 e), ystäväni valitsi brownien. Saimme molemmat Crème brûléet. Ystävälleni päätettiin tuoda brownie ja hyvitykseksi hän sai valita joko kahvin tai teen. Odotellessa juoma maistui, kun minä ihmetelin mautonta jälkiruokaani.

Kuvassa Crème brûlée.

...ja ystävän brownie. Kertoi olevan hyvää!

Ruokajuomaksi nautin tarjoilijan suosittelemaa Parés Baltá Mas Elena, Espanja (16 cl, 8,48 e). Hyvää. Vettä seurueemme sai erillisestä pyynnöstä, tilkan kerrallaan. Tilasimme yhdessä Leipäkorin, joka sisälsi speltti- ja maalaisleipää (1,50 e / 3,50 e). Leipäkoria meiltä ei laskutettu.

Laskuja maksoimme samaan aikaan naapuripöydän kanssa. Heilläkin vaikutti olevan useampi ”talo on pahoillaan ja tarjoaa tämän ja tämän ruoan” -kokemus. Lasku oli liitetty isolla klemmarilla Cochon-postikorttiin. Siinä Cochonin osoitteeksi kerrotaan Mannerheinintie 14.

Possula sijaitsee ydinkeskustasta Stockmannia vastapäätä. Siellä näytti käyvän hyvin toimeentulevaa keski-ikäistä ja hieman nuorempaa porukkaa. Ministeri illasti lähipöydässämme. Meteli nousi illan mittaan kovaksi. Ei rentouttavaa.

http://www.cochon.fi/

Risto Räppääjä – seikkailu Vantaalla

Risto Räppääjä (Suomi, 2008)

Ohjaus: Mari Rantasila
Pääosissa: Niilo Sipilä, Mimmi Lounela, Anu Valonen
Esityspaikka: Tennispalatsi 6 (Helsinki)

Risto Räppääjä oli tylsä, ennalta arvattava ja mukahauska elokuva. Elokuvaseurana minulla oli alakouluikäinen lapsi, joka tosin kertoi pitäneensä elokuvasta neljän tähden verran. Arvelen tosin, että tähtiä saattoi tulla hieman lohtulahjaksi, sillä elokuva oli minun lahjani hänelle. Keskustelua elokuvasta ei virinnyt – Rottatouillen tapahtumista riitti aikoinaan runsaasti jutusteltavaa.

Risto Räppääjä on elokuvana kirjaimellisen värikäs. Kartanonkoski on onnistunut valinta kuvauspaikaksi. Kerrostaloelämäkin onnistutaan esittämään lapsiperheelle soveltuvana asumismuotona. Ei kovin yleistä!

Tähteni: **

http://www.ristorappaaja.fi/