La Société du Cochon – possula

Possulaan menoa olin odottanut, sillä niin paljon siitä on puhuttu ja lehdissä kirjoitettu. Poikkeuksellisesti olin itse käynyt jopa nettisivuilla ja paikan ”ideologiaan” periaatteessa ihastunut. Luomua ja paikallista suositaan. Raaka-aineiden hankintapaikat nimetään. Ruoalla on alkuperä.

Käytännöntoteutus ei puolestaan ole erityisen onnistunut. Sisään tullessa ensimmäinen viesti on kahden euron narikkamaksu. Miksi ihmeessä takinsäilytyksestä pitäisi ruokaravintolassa erikseen maksaa? Kylmää kättä siis tarjotaan alkuun.

Ruokalista on peruslänsieurooppalainen ameriikan burgereilla höystettynä. Mausteisia ruokia ei lista sisälllä. Tampere-minipizzaa olisi ollut hyvin mielenkiintoista maistaa (sisältää paistettua mustaamakkaraa, ankanmaksaa, perunaa ja mornay-kastiketta), mutta alkupalaksi 12,90 euron pizzanen on minusta poskettoman hintainen.

Kuvassa marmorihärkää bearnaisekastikkeen alla.

Ruoaksi valitsin Grillattua Demeter-marmorihärkää (28,50 e). Annos sisälsi härän marmoriulkofileetä, bearnaisekastiketta ja ranskalaisia. Vaihdoin tosin perunat Pommes Dauphinoiseen, mutta sain silti jättikokoisia ranskalaisia. Tarjoilijaa ei näkynyt mailla halmeilla, joten pistelin ei-makuani-myötäilevät perunapötköt suuhuni. Ei hyvää.

Kuvassa megakokoisia ranskanpottuja.

Lopulta lautaset olivat tyhjiä ja tarjoilija saapui paikalle. Tiedustelin perunoista ja tarjoilija pahoitteli tapahtunutta; jälkiruoan talo tarjoaisi hyvitykseksi. Kuulosti reilulta, jälkiruoat(kin) Possulassa ovat possulassa melko hintavia (7,50 – 10,50 e). Valitsin Crème brûléen (8,50 e), ystäväni valitsi brownien. Saimme molemmat Crème brûléet. Ystävälleni päätettiin tuoda brownie ja hyvitykseksi hän sai valita joko kahvin tai teen. Odotellessa juoma maistui, kun minä ihmetelin mautonta jälkiruokaani.

Kuvassa Crème brûlée.

...ja ystävän brownie. Kertoi olevan hyvää!

Ruokajuomaksi nautin tarjoilijan suosittelemaa Parés Baltá Mas Elena, Espanja (16 cl, 8,48 e). Hyvää. Vettä seurueemme sai erillisestä pyynnöstä, tilkan kerrallaan. Tilasimme yhdessä Leipäkorin, joka sisälsi speltti- ja maalaisleipää (1,50 e / 3,50 e). Leipäkoria meiltä ei laskutettu.

Laskuja maksoimme samaan aikaan naapuripöydän kanssa. Heilläkin vaikutti olevan useampi ”talo on pahoillaan ja tarjoaa tämän ja tämän ruoan” -kokemus. Lasku oli liitetty isolla klemmarilla Cochon-postikorttiin. Siinä Cochonin osoitteeksi kerrotaan Mannerheinintie 14.

Possula sijaitsee ydinkeskustasta Stockmannia vastapäätä. Siellä näytti käyvän hyvin toimeentulevaa keski-ikäistä ja hieman nuorempaa porukkaa. Ministeri illasti lähipöydässämme. Meteli nousi illan mittaan kovaksi. Ei rentouttavaa.

http://www.cochon.fi/