Ruisolut – Rye beer

4,5 %
Valmistaja/valmistuttaja: Diamond Beer
Paikka: ostettu Myyrmäen K-Supermarketista

Hyvää, pehmeää olutta. Sahtiin vivahtavan sameaa. Itse pakkaisin tämänkin oluen pienempään pulloon, puolen litran pullo on minusta liian iso.

Ärsyttävää Ruisoluessa oli se, ettei pullosta käy ilmi valmistuspaikka. Lisäksi ärsyttää, ettei oluen yhteydessä tarvitse kertoa valmistusaineita. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon Ruisoluessa oikeasti on ruista. Vain nimeksikö? Onneksi netti on keksitty. Alla olevista linkeistä saa lisää tietoa Ruisoluesta.

http://www.diamondbeer.com/product_details/ruisolut.html
http://olutopas.info/?olut=478

Olen 20-vuotias – Neuvostoelämää

Olen 20-vuotias (Mne dvadtsat let) (Neuvostoliitto, 1964)

Ohjaus: Marlen Hutsijev
Pääosissa: Valentin Popov, Nikolai Gubenko, Stanislav Ljubshin
Esityspaikka: Suomen Elokuva-arkisto (Helsinki)

”MИРУ MИР”, opetti venäjän kielen opettaja. Maailmalle rauha. Olen 20-vuotias -elokuvassa otetaan kantaa sodan mielettömyyteen. 60-luvun nuori toteaa elokuvassa sukupolvensa olevan isätön. Tämän isättömyyden jäljet näkyvät vielä 2000-luvullakin.

Neuvostoelämä kuvataan niin aidon tuntuisesti, että elokuvaa katsellessa tuli olo kuin olisi siirtynyt aikakoneella 40 vuotta taaksepäin Moskovaan. Välillä olo tosin oli kuin musta-valkoelokuvien New Yorkissa, välillä Italiassa, välillä Ranskassa. Moskovassa vierailleena oli kivaa bongata ”tuttuja” paikkoja. Jäätynyt joki luistelijoineen oli kaunista katseltavaa.

Erityisen hienoa elokuvassa on minusta joukkokohtaukset. Neuvostoliittolaisissa elokuvissahan niitä harrastetaan – kommunismia, väen voimaa. Mieleenpainuvinta on päähenkilön keskustelu sodassa kaatuneen isänsä kanssa. Hieno elokuva.

Tähteni: ****

http://www.sea.fi/esitykset/kevat2008/elokuvahistoria2008kevat.html

Kabuki – tomu arigatoo

Kabukin sushilajitelma.

Joulupukki toi minulle lahjaksi illallisen Kabukissa tuttavani kanssa. Itse asiassa tämä oli jo toinen kerta, kun sain tällaisen lahjan. Ilmeisesti edellisen kerran riemu oli jäänyt pukin mieleen. Pekkaa pahemmaksi ei jäänyt tämäkään kerta. Tomu arigatoo (suomeksi kuulemma ”paljon kiitos”)!

Kabukiin ei pääse, jos ei ole tehnyt pöytävarausta hyvissä ajoin. Tuttavani kertoi, että tällä kertaa häneltä oli tiedusteltu varauksen yhteydessä, kuinka kauan aiomme illallisella viettää aikaa. Arvio oli kaksi tuntia, klo 19 – 21; poikkeuksellisen helppo tehdä, kun aiemmin emme olisi ehtineet paikalle, ja elokuvaliput oli etukäteen hankittu yhdeksäksi.

Saimme saman pöydän (loossin) kuin aiemmillakin kerroilla; viimeisen ennen keittiötä. Tuttu tarjoilija oli jälleen erittäin reipas ja auttavainen. Toinen tarjoilija vaikutti vasta-aloittaneelta.

Valitsin ateriakokonaisuuden: Musashi Special (30,00 e).

Ateria koostui sashimista (kalaviipaleet: lohi, makrilli, tonnikala + wasabi), ”puolikkaasta” tempurasta (uppopaistettu kasvis-jättirapu-mustekalasysteemi; varmistin, ettei sisältäisi imukuppeja > kerran menetin niitten vuoksi ruokahalun), misoshirusta (soijapapukeitto) ja Yakinikusta (itsepaistettavat systeeminä viipaloitua naudanfileetä, siitakesieni ja sipuliviipale yakiniku-kastikkeen kera). Juomaksi valitsin Kirin Ichiban -olutta (0,5 l, 5,00 e) ja Gekkeikan Sake Tokkurin (12cl, 6,00 e).

Kuvassa sashimi.

Kuvassa tempura.

Kuvassa yakiniku: lihaviipaleet, chili ja inkivääri, kastike ja pannu.

Yakinikuun kuuluvat sipuli ja fileeviipale paistumassa.

Kuvassa sakemuki ja -kannu.

Minusta Kabuki on varma paikka japanilaisen ruoan ystävälle. Ja kallis. Olen käynyt aika monta kertaa Kabukissa monenmoisessa seurassa ja joskus yksinkin. Kaikki toimii, myös take away -sushit! Yhden kerran olen istunut lattialla matalan pöydän ääressä. Kankeaksi osoittauduin ja jalkojen kanssa oli pulmia. Seurueeseemme taisi kuulua kuusi tyyppiä, ja loppuillasta ihailimme toistemme varpaita lähietäisyydeltä. Poistuminenkin olisi ollut helpompaa, jos henkilökunta olisi vain nostanut pöydän pois tieltämme.

http://www.kabuki.fi/

P.S. Helsingissä on melko paljon japanilaisia / sushiravintoloita. Tuoreimpiin kuulunee Pohjoisen Hesperiankadun Umeshu. Olen kuullut siitä hyvää! Hain ohi kävellessäni ruokalistan ja aion tilaisuuden tullen painua sinne maistelemaan talon antimia.

Kulman takana Runskilla on Gyosai Sushi Bar. Muistelen Hesarissa joskus mainittaneen, että Gyosai olisi Helsingin pienin ravintola, noin 15 neliötä. Eräs Japanissa asustellut ystäväni pitää tätä kaupungin parhaana sushipaikkana. Kabuki-tuttavani ei puolestaan suostu menemään edes sisälle, koska epäilee erityisesti paikan hygieniaa. Minusta Gyosai on persoonallinen. Ei mikään illallismesta – siksi kai ravintola sulkeekin ovensa jo klo 19.

http://www.gyosaisushi.net/

Koto taitaa olla kaupungin vanhin japanilainen ravintola. Minusta se vain tuntuu niin kliiniseltä. Jotenkin tylsältä. Siihen vaikuttaa esimerkiksi se, että Kabukissa pöydässä voi kypsentää kaasuliekillä (yakiniku, sukiyaki), mutta Kotossa muistelen käytettävän sähköliettä. Toisaalta Kotossa ruokalistalla on shabu-shabu. Näinköhän on Suomen ainoa shabi-shabupaikka!

http://www.ravintola-koto.fi/

Estrella Damm – la cerveza de Barcelona

Myyrmannin K-Super(hyvä)marketista ostin Barcelonassa valmistetun Estrella Damm -oluen. Todennäköisesti valitsin tämän oluen etiketin tähden vuoksi (mielleyhtymäVietnamiin). Valintaperuste se on sekin. Ehkä toinen perustelu voisi olla se, että espanjalaisia oluita olen nautiskellut vähän. Tämä nautinto oli hedelmäinen ja täyteläinen.

P.S. Pohdin tänään, että pitäisi saada käyttöön sellainen (adjektiivi)ympyrä, jossa on valmiiksi lueteltu ziljoona adjektiivia kuvailemaan olutta (maku, väri, tuoksu – ainakin). Tämän tyyppisen systeemin näin Koffilla. Tuotekehitys -ja/tai arviointiraatiin olisi nastaa kuulua.

P.P.S. VTT on minusta kuulostanut kuivalta ja vähemmän houkuttelevalta. Kaikessa on puolensa ja ennakkoluulo on ennakkoluulo. Pari kertaa olen päässyt vierailemaan VTT:n tiloissa, jossa on muun muassa laaja suomalaisoluiden pullokokoelma. Sen ääressä aika lentää! Olin unohtanut kokonaan esimerkiksi. Bora (tai oisko ollut Bora Bora) -persikkaoluen. Hämmentävän ”niinhän olikin” -kokemuksen jälkeen alkaa vielä arvelu vuodesta (joskus vuosikymmenestä).

http://www.estrelladamm.es/idiomas/idiomas.asp

Café Engel – aistittavaa historiaa

Pidimme kollegojen kanssa suunnittelukokouksen arkisena maanantaina Café Engelissä. Pöydän saaminen ei tällä kertaa tuottanut vaikeuksia.

Engeli on hieman turhan ihana paikka kokouksille. Toisaalta se tuo kaivattua nautintoa tavalliseen päivään.

Popsin tällä kertaa savulohi-brieleivän (6,70 e) Engelin kahvin (= taviskahvi, 2,80 e) kera. Hyvää. Kaverit tilasivat näyttävät, ja varmasti maukkaat, salaatit. Tuoreita mehuja oli kahta sorttia. Appelsiinit olivat päässeet loppumaan, mutta omenoita vielä piisasi.

Toistaiseksi en ole onnistunut pettymään Engelissä. Ruoka ja juoma ovat aina olleet hintansa väärtejä. Englissä on helppo viihtyä sekä yksin että seurassa. Joskus takahuoneessa on soinut piano. Lehtiä on runsas valikoima.

Romantiikkaa Engelistä ei puutu. Olo on kuin elävässä elokuvassa. Eräs ystäväni kertoi tulleensa kahvin lomassa kosituksikin (vastaus oli myönteinen). Ikkunoista näkyy suurkirkko.

Joskus Engeli hurmaa mutkattomuudellaan. Muutama vuosi sitten kävi niin, että tarjoilijatar tiedusteli haluaisimmeko ystävättäreni kanssa tilata viinit. Kun juttua riitti, päätimme ottaa vielä lasilliset. Heti viinin saavuttua tarjoilijatar alkoi ympärillämme ahkeran iltasiivouksen ämpäreineen ja luuttuineen.

http://www.cafeengel.fi/fi/

Kesäkino Engel on Engelin sisäpihalla toimiva ulkoilmaelokuvateatteri. Se toimii kesä-heinäkuun taitteesta elo-syyskuuhun asti. Sisäpihan yhdelle seinälle viritetään valkokangas ja katoksi pressu. Sadeilman ropina on kokemisen arvoinen. Talo tarjoaa villaiset huovat, ja joitakin vuosia on myös käytetty lämmittimiä.

Ennen illan elokuvaa tarjoilu pelaa sisällä ja ulkona. Kakut, leivät, viinit, kahvit, teet, oluet, siiderit ts. kaikki keittiön vaihtoehdot ovat tilattavissa ennen esitystä elokuvaa siivittämään. Sipsejä ei katsojien sylissä näy.

Kesäkino Engelissä näytettiin aikoinaan (vielä 2000-luvun alkupuolella) uutuuselokuvat ennakkoon. Viime vuosina tarjolla on ollut pääasiassa klassikkoja ja uusintoja. Välillä on tuntunut siltä, että oli leffa mikä hyvänsä, liput on myyty loppuun; suunnilleen yhtä monta kertaa olen jäänyt liputta kuin mahtunut mukaan.

Mieleeni on jäänyt elokuvakesänavajaiset (olisikohan ollut vuosi 2001), kun ovien sulkeuduttua joku piti puheen, toivotti tervetulleeksi ja kertoi talon tarjoavan Oiva-siideriä. Ryntäilyyn ei ollut tarvetta – koko sisäpihan porukalle riitti juomaa. Tuo Oiva-tölkki on edelleen tallessa.

http://www.cinemamondo.fi/?doc=3

Portter, stout ja ale kuuluvat talveen – vain lumi puuttuu.

Tammi- ja helmikuussa yleensä ovat paukkuneet pakkaset. Tänä vuonna on toisin. Onneksi edes ravintoloitsijat ja olutvalikoimapäälliköt noudattavat normaalia vuodenaikarytmiä. Kotiin sen sijaan näköjään eksyy kaikenmoisia oluita…

Tässäpä pari maistelemaani minulle uutta oluttuttavuutta, ja jokunen entuudesta tuttu:

1836 Classic Chocolate porter
Limited edition, 4,5 %
Valmistaja: Hartwall, Suomi
Paikka: kaupasta

Tätä ei tarvitse ostaa toista kertaa. Käsittämätön ”suklaan” maku. Olihan kokemus.


Light Beer
Kevyt ja voimakas, 4,1 %
Valmistaja: Sinerbrychoff, Suomi
Paikka: kaupasta

Aikaisemmin (vielä syksyllä 2007) tämä olut tunnettiin nimellä Täyteläinen kevytolut. Ulkomaille mennessään olut vaihtaa vielä nimeä. Gluteeniton.

Nikolai
Alkoholiton, Tumma lager, 0,0 %
Valmistaja: Sinebrychoff, Suomi
Paikka: kaupasta

Erityyppisiä alkoholittomia oluita olen odottanut pitkään. Olen ehdottanut näitten valmistamista suoraan panimoonkin, mutta minulle kerrottiin, että olut on olutta, kun siinä on alkoholia. Piste.

No, arvata saattaa, etten keskustellut tuolloin (syksyllä 2007) Sinebrychoffin edustajan kanssa. Kiitos Koffille, kun toitte näin maukkaan alkoholittoman oluet markkinoille! Koska pidän oluen mausta, nautin sitä mielelläni esimerkiksi ilta-aterian kanssa, mutta alkoholia en välttämättä kaipaa – makua sitäkin enemmän. Nikolain Tumma lager on askel toivomaani suuntaan. Lisää alkoholittomia oluita markkinoille!


Kirin Ischiban
”Japanilainen riisi lager”, 5,00 %
Valmistaja: Kirin Brewery Company, Limited, Japani
Paikka: Kabuki, Helsinki

Runsaan illallisen seuralaiseksi valitsin oluen. Kabukissa on noin kolme, tai neljä, japanilaista olutta – kaikki lagereita Lisäksi on joitakin suomalaisoluita. Japanilainen olut tuntuu kivalta japanilaisen ruoan seuralaisena, vaikkei maku päätä huimaa ja hinta huimaa.


Huvila Centennial Brown Ale
”hanaolut”, 5,7 %
Valmistaja: Panimoravintola Huvila, Savonlinna, Suomi
Paikka: St Urho’s
http://www.panimoravintolahuvila.fi/media/CBA_ja_PaleAle.pdf

Uutuusolutta teki mieli maistaa, mutta kovin erityislaatuinen kokemus tämä ei ollut.


Finlandia Sahti
”Vuoden olut” jo monta kertaa, tavallinen 8 % ja Strong 10 %
Valmistaja: Finlandia Sahti Ky, Suomi
Paikka: St Urho’s
http://www.finlandiasahti.fi/

Esitin toiveen, että Urkki laajentaisi sahtivalikoimaansa. Keväällä sahtiviikoilla kuulemma vaihtoehtoja tulee, mutta toistaiseksi yksikin olut on jo paljon. Onneksi ostettavana on sentään yksi sahti, sillä se siivittää matkan mielessä moniin mukaviin ajatuksiin ja muistoihin. Katajainen maku puuttuu ja hienoimmat aromit, mutta kompromisseja olen valmis tekemään, jos vain sahtia on saatavilla. Urkissa sahti tarjotaan ihanan viileänä, niin kuin pitääkin.


English Pale Ale
Hanasta
Valmistaja: hmm, mikähän se mahtoi olla… Joku ei-suomalainen
Paikka: St Urho’s

Hieno tynnyri, muuten mieleenpainumaton kokemus.


Brooklyn Brown Ale
Hanasta, ”kuukauden olut”, American Brown Ale, 5,6 %
Valmistaja: Brooklyn Brewery, Yhdysvallat
Paikka: Kaisla
http://www.brooklynbrewery.com/beer/?id=brown_ale

Amerikkalainen Brown Ale päihittää suomalaisen Huvilan Brown Alen, mutta minuun kumpikaan ei oikein kolahda. Nimi tosin näyttää hienolta – siksi kai tätä tilasinkin. Ja siksi, että se on kuukauden olut ja kohta kenties olisi liian myöhäistä.


Titanic Stout
Real Ale, ”CAMRA Champion Bottled Beer of Britain 2004”, 4,5 %
Valmistaja: Titanic Brewery
Paikka: kaupasta (Myyrmannin K-Supermarketissa on superhyvä olutvalikoima!)

Excursio Myyrmannin K-Supermarkettiin kannatti: Suomen laajin olutvalikoima on nyt nähty! Titanic oluen huomaa oluthyllystä helposti, mutta ilman ystävääni en kuitenkaan olisi päätynyt pyöritelemään pulloa kädessäni, saati ostamaan sitä. Ensivaikutelma toi mieleen Murmanskissa televisiosta näkemäni olutmainokset; etenkin sen, jossa iso laiva kyntää myrskyisässä Jäämeressä ja raavaat merimiehet ansaitsevat oluensa. Olutmainoksia tuli lähes katkeamattomana nauhana. Kenttätutkimukseni perusteella kuitenkin toteaisin niiden olevan lähinnä janojuomia.

Titanic osoittautui kuitenkin helmeksi. Jo kaupassa kävi ilmi, että se on palkittu kahdesti CAMRA-palkinnolla Britanniassa. Maku oli aluksi hämmentävä kokemus, mutta pikku hiljaa maut tasaantuivat. Titanicilla oli lasissa upea vaahtopää.

http://www.titanicbrewery.co.uk/beers.html
http://www.camra.org.uk/


Skärgaardsporter, 6 %
Valmistaja: NØrrebro Bryghus, Tanska
Paikka: St Urho’s

St Urho’sin Portteri- ja Stout-päivät aloitin tanskalaisen saaristossa sijaitsevan pienpanimon oluella. Hyvää oli. Mielikuvat menevästä ja rennosta Tanskasta vahvistivat mukavaa tunnetta, ja makua.


Stallhagen xmas porter, 4,5 %
Valmistaja: Ålands Bryggeri Ab, Suomi
Paikka: St Urho’s

Vetinen. Ei voi mitään. Vetisyydestä huolimatta onneksi Ahvenanmaalla ylipäätään valmistetaan olutta. Onnea ja menestystä saaristoon!


Sotholmen Stout 4 %
Valmistaja: Nynäshamn Ångbryggeri, Ruotsi
Paikka: St Urho’s

Luonnetta ja jytyä. Makua. Ystävättäreni totesi, että nyrjähtänyt. Toinen seuralainen taas diplomaattisesti, että pehmeämpi Siperia (Imperial Stout 8 %) on enemmän hänen makuunsa. Minä pidin tästä. Onneksi tilasin tämän oluttapaamisen päätteeksi – voimakas maku olisi todennäköisesti pliisuttanut muut vaihtoehdot. Saattaa olla, että lämpimät muistot Nynäshamnista vaikuttivat myönteiseen elämykseen. Hyvä niin.

Nyt maistuvat elokuvat!

Pitsinnyplääjä – opiskelijaelämää 70-luvun Ranskassa

Pitsinnyplääjä (La Dentellière) (Sveitsi, Ranska, Länsi-Saksa, 1997)

Ohjaus: Claude Goretta
Pääosissa: Isabelle Huppert, Yves Beneyton, Florence Gioretti
Esityspaikka: Suomen Elokuva-arkisto (Helsinki)

Tämä elokuva kannatti nähdä. Siitäkin huolimatta, ettei elokuva elokuvana iskenyt minuun kovin kovaa. En olisi tunnistanut Huppertia, ellen olisi tiennyt hänen näyttelevän pääroolia. Nuori tyttönen. Uskottava ja aito.

Mielenkiintoisinta elokuvassa oli seurata opiskelijoiden maailmaa 70-luvun Ranskassa. Älykkö ja kampaamoapulainen. Ihmisiä molemmat. Jostain syystä älykön äly ja sydän eivät löydä toisiaan.

Tähteni: **

http://www.imdb.com/title/tt0075932/


Jäähyväiset jalkavaimolle – kovaa elämää ja viileää loistoa

Jäähyväiset jalkavaimolle (Ba wang bie ji) (Hongkong, Kiina, 1993)

Ohjaus: Chen Kaige
Pääsosissa: Leslie Cheung, Fengyi Zhang, Gong Li
Esityspaikka: Suomen Elokuva-arkisto (Helsinki)

Historian opettajani, joka oli elokuvafriikki, olisi voinut näyttää tämän elokuvan meille. Harmi, että olin jo ehtinyt nauttia historianopetukseni ennen kuin tämä elokuva valmistui.

Jäähyväiset jalkavaimolle kuvaa hienosti Kiinan tapahtumia taiteilijan (oopperalaulajan) näkökulmasta. Rakkaus, perhe, ystävyys, prostituutio, homoseksuaalisuus, uskollisuus ja politiikka – siinäpä aiheita käsiteltäväksi.

Ällistyttävältä tuntuu, että tämä elokuva on tehty 1993. Se tuntui niin 60-luvulta. Tai joltain paljon kaukaisemmalta kuin ysäri. Tässä elokuvassa on elokuvan lumoa.

Tähteni: ***

http://imdb.com/title/tt0106332/


Sooloilua – joku teki maalin!

Sooloilua (Suomi, 2007)

Ohjaus: Lauri Nurkse
Pääosissa: Saija Lentonen, Kari-Pekka Toivonen, Kristiina Elstelä
Esityspaikka: Tennispalatsi 12 (Helsinki)

Sooloilua oli ihana yllätys. Kun ei odota yhtään mitään (tai korkeintaan koettelevaa kokemusta), mitään sanomattomaksi hömpäksi ennakkoluuloiltu elokuva voi viedä mennessään. Sooloilua onnistui tulemaan puskan takaa ja yllättämään minut. Välillä melkein nolotti, että nauroin, itkin, puhisin ja innostuin juuri niin kuin ”pitikin”. Olkoon elokuva vaikka miten laskelmoitu, niin ilahduin, että tämä elokuva tempaisi minut mukaansa. Luulin olevani tefloni tämäntyyppisille elokuville. Onneksi en ole!

Suomalaista, tätä päivää kuvaavaa (fiktio)elokuvaa on aika ajoin nasta katsoa.

Tähteni: ***

http://www.nordiskfilm.fi/valkokangas/elokuvaesittely.php?id=1737


America, America – taivaanrannassa siintää toivo

America, America (The Anatolian Smile) (USA, 1963)

Ohjaus: Elia Kazan
Pääosissa: Stathis Giallelis, Frank Wolff, Harry Davis
Esityspaikka: Suomen Elokuva-arkisto (Helsinki)

Maahanmuutto on ajankohtainen aihe. Kurjiin oloihin ja kotimaan näköalattomuuteen tuskastuneet voimakkaat optimistit pyrkivät kohti parempaa elämää. Kohti vaurautta ja vapautta. Kohti koko perheen parempaa huomista. Samasta syystä Suomesta lähtevät jopa yritykset uusiin, lupaavampiin maihin.

Kuluneen vuoden aikana kaduilla kerjäävät romanialaiset ovat aiheuttaneet viranomaisille, ja kuulemma myös kansalaisille, päänvaivaa. Kuluneen viikon aikana Helsingin Sanomissa on kerrottu, miten maahanmuuttajat ovat rikostilastoissa aivan yliedustettuina ja kirjastossa käydessä todistin, miten kunniallinen vantaalainen antoi Suomi-opetusta tummaihoisille ”somaleille” (kaikki tummaihoisethan ovat Somaliasta). Maassa maan tavalla, nääs.

Elokuvassa on se hassu juttu, että katsoja eläytyy (samautuu) vaikka mihin hahmoon. Ellei sitten ole täysin paatunut, kyynistynyt ja muutenkin läpiteflonoitunut (jolloin tosin kannattaa mieluummin jäädä kotiin kuin lähteä elokuviin). Katsoja voi eläytyä mieheksi, naiseksi, lapseksi, vanhukseksi, ankaksi, tai vaikkapa autoksi. America, America -elokuvassa ainakin minä pidin peukkuja, että päähenkilö löytäisi onnen ja häntä kohdeltaisiin reilusti – asettui hän sitten mihin kohtaan Tellusta hyvänsä.

Elokuva-arkiston teema Uuteen maahan tuli kuin tilauksesta muistuttamaan, ettei maahanmuutto pulmineen ole ihan uusi juttu. Ja kuka tahansa toivoisi tulevansa kohdelluksi inhimillisesti.

Tähteni: ***

http://www.imdb.com/title/tt0056825/


Rocco ja hänen veljensä – pohjoisessa odottaa onni

Rocco ja hänen veljensä (Rocco e i suoi fratelli) (Italia, Ranska, 1960)

Ohjaus: Luchino Visconti
Pääosissa: Alain Delon, Renato Salvatori, Annie Girardot
Esityspaikka: Suomen Elokuva-arkisto (Helsinki)

Roccon olin poikkeuksellisesti nähnyt jo tv:stä. Vain pari kolme viikkoa sitten. Vastoin periaatteitani katsoin sen töllöstä, koska halusin nähdä tämän Viscontin työn. Se oli hieno, mutta telkkarin pelkistämä tarinan pätkä.

Arkiston komealta kankaalta avautui uusi maailma. Roccon ja hänen perheensä elämä. Kun tarina ulkoisesti oli jo tuttu, sain tilaisuuden nauttia ja päästä liikkumaan vapaasti elokuvan maailmassa. Yksityiskohdat ja jännitteet avautuivat uusina kokemuksina. Miten hieno, miten hieno elokuva. Toivottavasti jokainen saisi joskus kokea Roccon kaltaisen elokuvan elämänsä aikana.

Visconti kuvaa koskettavasti appelsiinit mukanaan köyhästä Etelä-Italiasta maitonaamojen Milanoon muuttanutta isätöntä perhettä. Alkaa kova uurastus, kun Rocco ja hänen veljensä etsivät paikkaansa. Äiti iloitsee, että häntä kutsutaan rouvaksi. Rakkaus – mikäpä olisi rakkautta parempi aihe – tuottaa suunnatonta onnea, ja syvää tuskaa. Visconti osaa kuvata tämän.

Tähteni: ****

http://www.imdb.com/title/tt0054248/