Café Engel – aistittavaa historiaa

Pidimme kollegojen kanssa suunnittelukokouksen arkisena maanantaina Café Engelissä. Pöydän saaminen ei tällä kertaa tuottanut vaikeuksia.

Engeli on hieman turhan ihana paikka kokouksille. Toisaalta se tuo kaivattua nautintoa tavalliseen päivään.

Popsin tällä kertaa savulohi-brieleivän (6,70 e) Engelin kahvin (= taviskahvi, 2,80 e) kera. Hyvää. Kaverit tilasivat näyttävät, ja varmasti maukkaat, salaatit. Tuoreita mehuja oli kahta sorttia. Appelsiinit olivat päässeet loppumaan, mutta omenoita vielä piisasi.

Toistaiseksi en ole onnistunut pettymään Engelissä. Ruoka ja juoma ovat aina olleet hintansa väärtejä. Englissä on helppo viihtyä sekä yksin että seurassa. Joskus takahuoneessa on soinut piano. Lehtiä on runsas valikoima.

Romantiikkaa Engelistä ei puutu. Olo on kuin elävässä elokuvassa. Eräs ystäväni kertoi tulleensa kahvin lomassa kosituksikin (vastaus oli myönteinen). Ikkunoista näkyy suurkirkko.

Joskus Engeli hurmaa mutkattomuudellaan. Muutama vuosi sitten kävi niin, että tarjoilijatar tiedusteli haluaisimmeko ystävättäreni kanssa tilata viinit. Kun juttua riitti, päätimme ottaa vielä lasilliset. Heti viinin saavuttua tarjoilijatar alkoi ympärillämme ahkeran iltasiivouksen ämpäreineen ja luuttuineen.

http://www.cafeengel.fi/fi/

Kesäkino Engel on Engelin sisäpihalla toimiva ulkoilmaelokuvateatteri. Se toimii kesä-heinäkuun taitteesta elo-syyskuuhun asti. Sisäpihan yhdelle seinälle viritetään valkokangas ja katoksi pressu. Sadeilman ropina on kokemisen arvoinen. Talo tarjoaa villaiset huovat, ja joitakin vuosia on myös käytetty lämmittimiä.

Ennen illan elokuvaa tarjoilu pelaa sisällä ja ulkona. Kakut, leivät, viinit, kahvit, teet, oluet, siiderit ts. kaikki keittiön vaihtoehdot ovat tilattavissa ennen esitystä elokuvaa siivittämään. Sipsejä ei katsojien sylissä näy.

Kesäkino Engelissä näytettiin aikoinaan (vielä 2000-luvun alkupuolella) uutuuselokuvat ennakkoon. Viime vuosina tarjolla on ollut pääasiassa klassikkoja ja uusintoja. Välillä on tuntunut siltä, että oli leffa mikä hyvänsä, liput on myyty loppuun; suunnilleen yhtä monta kertaa olen jäänyt liputta kuin mahtunut mukaan.

Mieleeni on jäänyt elokuvakesänavajaiset (olisikohan ollut vuosi 2001), kun ovien sulkeuduttua joku piti puheen, toivotti tervetulleeksi ja kertoi talon tarjoavan Oiva-siideriä. Ryntäilyyn ei ollut tarvetta – koko sisäpihan porukalle riitti juomaa. Tuo Oiva-tölkki on edelleen tallessa.

http://www.cinemamondo.fi/?doc=3