Kabukin sushilajitelma. Joulupukki toi minulle lahjaksi illallisen Kabukissa tuttavani kanssa. Itse asiassa tämä oli jo toinen kerta, kun sain tällaisen lahjan. Ilmeisesti edellisen kerran riemu oli jäänyt pukin mieleen. Pekkaa pahemmaksi ei jäänyt tämäkään kerta. Tomu arigatoo (suomeksi kuulemma ”paljon kiitos”)!
Kabukiin ei pääse, jos ei ole tehnyt pöytävarausta hyvissä ajoin. Tuttavani kertoi, että tällä kertaa häneltä oli tiedusteltu varauksen yhteydessä, kuinka kauan aiomme illallisella viettää aikaa. Arvio oli kaksi tuntia, klo 19 – 21; poikkeuksellisen helppo tehdä, kun aiemmin emme olisi ehtineet paikalle, ja elokuvaliput oli etukäteen hankittu yhdeksäksi.
Saimme saman pöydän (loossin) kuin aiemmillakin kerroilla; viimeisen ennen keittiötä. Tuttu tarjoilija oli jälleen erittäin reipas ja auttavainen. Toinen tarjoilija vaikutti vasta-aloittaneelta.
Valitsin ateriakokonaisuuden: Musashi Special (30,00 e).
Ateria koostui sashimista (kalaviipaleet: lohi, makrilli, tonnikala + wasabi), ”puolikkaasta” tempurasta (uppopaistettu kasvis-jättirapu-mustekalasysteemi; varmistin, ettei sisältäisi imukuppeja > kerran menetin niitten vuoksi ruokahalun), misoshirusta (soijapapukeitto) ja Yakinikusta (itsepaistettavat systeeminä viipaloitua naudanfileetä, siitakesieni ja sipuliviipale yakiniku-kastikkeen kera). Juomaksi valitsin Kirin Ichiban -olutta (0,5 l, 5,00 e) ja Gekkeikan Sake Tokkurin (12cl, 6,00 e).
Kabukiin ei pääse, jos ei ole tehnyt pöytävarausta hyvissä ajoin. Tuttavani kertoi, että tällä kertaa häneltä oli tiedusteltu varauksen yhteydessä, kuinka kauan aiomme illallisella viettää aikaa. Arvio oli kaksi tuntia, klo 19 – 21; poikkeuksellisen helppo tehdä, kun aiemmin emme olisi ehtineet paikalle, ja elokuvaliput oli etukäteen hankittu yhdeksäksi.
Saimme saman pöydän (loossin) kuin aiemmillakin kerroilla; viimeisen ennen keittiötä. Tuttu tarjoilija oli jälleen erittäin reipas ja auttavainen. Toinen tarjoilija vaikutti vasta-aloittaneelta.
Valitsin ateriakokonaisuuden: Musashi Special (30,00 e).
Ateria koostui sashimista (kalaviipaleet: lohi, makrilli, tonnikala + wasabi), ”puolikkaasta” tempurasta (uppopaistettu kasvis-jättirapu-mustekalasysteemi; varmistin, ettei sisältäisi imukuppeja > kerran menetin niitten vuoksi ruokahalun), misoshirusta (soijapapukeitto) ja Yakinikusta (itsepaistettavat systeeminä viipaloitua naudanfileetä, siitakesieni ja sipuliviipale yakiniku-kastikkeen kera). Juomaksi valitsin Kirin Ichiban -olutta (0,5 l, 5,00 e) ja Gekkeikan Sake Tokkurin (12cl, 6,00 e).
Kuvassa sashimi.
Kuvassa tempura.
Yakinikuun kuuluvat sipuli ja fileeviipale paistumassa.
Kuvassa sakemuki ja -kannu.Minusta Kabuki on varma paikka japanilaisen ruoan ystävälle. Ja kallis. Olen käynyt aika monta kertaa Kabukissa monenmoisessa seurassa ja joskus yksinkin. Kaikki toimii, myös take away -sushit! Yhden kerran olen istunut lattialla matalan pöydän ääressä. Kankeaksi osoittauduin ja jalkojen kanssa oli pulmia. Seurueeseemme taisi kuulua kuusi tyyppiä, ja loppuillasta ihailimme toistemme varpaita lähietäisyydeltä. Poistuminenkin olisi ollut helpompaa, jos henkilökunta olisi vain nostanut pöydän pois tieltämme.
http://www.kabuki.fi/
P.S. Helsingissä on melko paljon japanilaisia / sushiravintoloita. Tuoreimpiin kuulunee Pohjoisen Hesperiankadun Umeshu. Olen kuullut siitä hyvää! Hain ohi kävellessäni ruokalistan ja aion tilaisuuden tullen painua sinne maistelemaan talon antimia.
Kulman takana Runskilla on Gyosai Sushi Bar. Muistelen Hesarissa joskus mainittaneen, että Gyosai olisi Helsingin pienin ravintola, noin 15 neliötä. Eräs Japanissa asustellut ystäväni pitää tätä kaupungin parhaana sushipaikkana. Kabuki-tuttavani ei puolestaan suostu menemään edes sisälle, koska epäilee erityisesti paikan hygieniaa. Minusta Gyosai on persoonallinen. Ei mikään illallismesta – siksi kai ravintola sulkeekin ovensa jo klo 19.
http://www.gyosaisushi.net/
Koto taitaa olla kaupungin vanhin japanilainen ravintola. Minusta se vain tuntuu niin kliiniseltä. Jotenkin tylsältä. Siihen vaikuttaa esimerkiksi se, että Kabukissa pöydässä voi kypsentää kaasuliekillä (yakiniku, sukiyaki), mutta Kotossa muistelen käytettävän sähköliettä. Toisaalta Kotossa ruokalistalla on shabu-shabu. Näinköhän on Suomen ainoa shabi-shabupaikka!
http://www.ravintola-koto.fi/
http://www.kabuki.fi/
P.S. Helsingissä on melko paljon japanilaisia / sushiravintoloita. Tuoreimpiin kuulunee Pohjoisen Hesperiankadun Umeshu. Olen kuullut siitä hyvää! Hain ohi kävellessäni ruokalistan ja aion tilaisuuden tullen painua sinne maistelemaan talon antimia.
Kulman takana Runskilla on Gyosai Sushi Bar. Muistelen Hesarissa joskus mainittaneen, että Gyosai olisi Helsingin pienin ravintola, noin 15 neliötä. Eräs Japanissa asustellut ystäväni pitää tätä kaupungin parhaana sushipaikkana. Kabuki-tuttavani ei puolestaan suostu menemään edes sisälle, koska epäilee erityisesti paikan hygieniaa. Minusta Gyosai on persoonallinen. Ei mikään illallismesta – siksi kai ravintola sulkeekin ovensa jo klo 19.
http://www.gyosaisushi.net/
Koto taitaa olla kaupungin vanhin japanilainen ravintola. Minusta se vain tuntuu niin kliiniseltä. Jotenkin tylsältä. Siihen vaikuttaa esimerkiksi se, että Kabukissa pöydässä voi kypsentää kaasuliekillä (yakiniku, sukiyaki), mutta Kotossa muistelen käytettävän sähköliettä. Toisaalta Kotossa ruokalistalla on shabu-shabu. Näinköhän on Suomen ainoa shabi-shabupaikka!
http://www.ravintola-koto.fi/
2 kommenttia:
Hei ja kiitos mielenkiintoisesta blogista! Eihän Kabuki kallis ole, päin vastoin, verrattuna muihin Helsingin Japanilaisiin.
Kiitos kommentistasi! Hmm, itse olen kyllä kokenut Kabukin joka kerta kalliiksi, mutta aina olen palannut takaisin, viimeksi pari viikkoa sitten. Vaikka rahoista Kabukissa pääseekin eroon, minulla on aina ollut hyvä mieli lähtiessäni kotiin. Erinomainen palvelu ja erinomainen ruoka! Samaa ei voi sanoa kaikista helsinkiläisistä japanilaisista ravintoloista. Voikun joku tekisi hinta- ja laatuvertailun...
Lähetä kommentti