Kuvassa Wallenbergin pihvi-annos ja Stallhagenin olutta.
Ravintolanomistajia, kuten Riki Sorsaa, paikalla ei näkynyt vaan salityöskentelyn hoiti kaksi nuorta neitokaista. Ruokasali oli hulppea – näin upeita vanhoja ravintolatiloja Helsingissä on vähän. Sisustus oli minun makuuni turhan moderni. Tuplapöntöt naistenhuoneessa on outo veto. Samantyyppisen ratkaisun olen nähnyt düsseldorfilaisessa Kuhstall-baarissa (paikallinen Zetor), missä tuplapöntötyksellä kai yritettiin luoda vanhanajan tunnelmaa. Hmm, ravintolan vessaa yleensä ei tule muisteltua jälkikäteen. Markkinointikikka siis. No, mainittakoon sitten samaan hengenvetoon, että Demossa on oikein tunnelmallinen pikkula.
No niin, takaisin Bakfickaniin ja ruokaan.. Ajatuksen kera taitetulta ruokalistalta päädyin tilaamaan sitä kuuluisaa husmanskostia: Wallenbergin pihvin, tai kuten laskussani lukee Wallenbergaren, 18,50 e. Pihvi tarjottiin maukkaan anjovisvoin (maukas ja suolainen), pakasteherneiden (huono vitsi) ja perunamuusin (jolla oli kyllä hienompikin muhennosnimi). Ruokajuomaksi otin (vetisen) ahvenanmaalaisen Stallhagenin Ålandsölet-olutta (4,50 e/ 0,33 l). Annos oli erittäin täyttävä. Suurikin ruokahalu tuli tyydytettyä.
Seuralaiseni tilasivat tonnikalapihviannokset. Hyrisivät tyytyväisyyttään ja kehuivat reilun kokoista annosta erittäin maukkaaksi. Seuralaiset vitsailivat olevansa Atkinsin dieetillä, sillä annoksessa ei ollut hiilihydraatteja (perunaa, pastaa tai riisiä) lainkaan, mutta proteiineja (tonnikala) ja rasvaa (näyttävän salaatin päälle oli loroteltu reippaasti öljyä) sitäkin enemmän.
Kuvassa tonnikala-annos.
Jälkiruoaksi tilasimme talon jäätelöpallerot. Tilaamani lakkajäätelö maistui hunajalta, lakasta ”todisteina” olivat siemenet.
Kuvassa lakkajäätelöannos ("ilman pähkinöitä").
Kuvassa mustikkajäätelöannos.
Tällä ravintolakeikalla päätimme ryhdistäytyä ja olla tiedostavia kuluttajia: kysyimme raaka-aineiden alkuperää. Vasikanlihan kerrottiin olevan ruotsalaista ja tonnikalaa ei kuulemma ole kalastettu lähivesiltä. Taannoin Fabianinkadun Pregossa tonnikalan eettiseen pyyntitapaan vastattiin, että kala on jo kuollut ja jos sitä ei syödä, se päätyy roskiin.
Bakfickan on käymisen arvoinen. Ruoka-allergisen kannattaa alleviivata rajoituksensa. Erikoisruokavalio-osaaminen ei Bakfickanissa ole vakuuttava.
http://www.bakfickan.fi/
Helsingin Sanomien Anna Paljakan kokemus:
http://www.hs.fi/artikkeli/Liisankadun+takatasku/1135242580407
6 kommenttia:
Hei! Oletko kokeillut uusia kuppiloita kauppatorin kulmilla? Jugendissa on huikeat puitteet ja tilaa mutta hintataso yllättävän korkea. Vai johtuneeko vain sijainnista..
Minulle jäi hyvä mielikuva Bakfickanista, tosin olisin toivonut silloin hiukan enemmän vaihtoehtoja listalle (maaliskuu). Mutta listahan vaihtuu, joten uudestaan vain kokeilemaan.
Kiitos kommentistasi! Minäkin kävin Bakfickanissa maaliskuussa, mutta uutta visiittiä ei Bakfickaniin ole tullut. Muihin itselleni uusiin ravintoloihin olen tutustunut melko ahkerasti ja joitakin uusintakeikkoja vanhoihin tuttuihin paikkoihin on tullut tehtyä.. Kauppatorin kuppilat ovat saaneet olla rauhassa minun osaltani. Tosin Salutorgetiin menen lähitulevaisuudessa tutustumaan. Tänään lounaspaikaksi valikoitui perin veikeä nepalilainen ravintola Itä-Pasilassa kerrostalon yläkerrassa (Kumpulantiellä). Näköjään muutkin ovat pitäneet paikasta http://eat.fi/fi/helsinki/mount-everest
Mahtavaa, ravintolablogi! Toivottavasti päivität vielä jatkossakin.
Haarukka, kiitos paljon kommentistasi! Tätä blogia on ollut mukavaa kirjoitella. Kameraani on tallentunut useiden kymmenien ravintoloiden ruoat kevään jälkeen - kunpa ehtisi vain kirjoitella.. Yritetään. :)
Tutkimusmatkailijalle vielä, Salutorget osoittautui erittäin mieleiseksi. Suosittelen lämpimästi tutustumaan!
Tuplapöntötys on "tosi oivaltavaa" uutta aaltoa myös Köpiksen trendibaareissa, yleisen käsityksen mukaan naiset kun haluavat jutella vessassa ja käyvät siellä yhtäaikaa.
Lähetä kommentti