Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olen ravintolassa nauttinut läskisoosia. Annos oli herkullinen. Tummat kuoriperunat kruunasivat annoksen.
Kuvassa on läskisoosia ja kuoriperunoita.
En osaa sanoa, mitä isovanhempieni ikäpolvi olisi tästä läskisoosista sanonut. Mahtoiko se olla niin suussa sulavaa kuin se parhaimmillaan on; minun suussani soosi kyllä suli.
Ravintola Nro 11 perjantain 13.3 lounaslista:
Katkarapucaesarsalaatti 8,10 e
Läskisoosi 8,70 e
Paistetut muikut ja perunamuusi 10,60 e
Metsästäjänpihvi ja ranskanperunat 13,90 e
Lounaan hintaan sisältyy salaatti, leipä ja kahvi
Kasvisruokavaliota Nro 11:sta ei tunneta. Tämä on niitä harvoja asioita (ellei ainoa), joka jättää toivomisen varaa. Ai niin, toinenkin toive on: olisi hienoa, jos ravintola pitäisi ovensa auki myös sunnuntaisin.
On erittäin toivottavaa, että perinteiset kotiruoat pysyisivät hengissä eikä niiden valmistustaito katoaisi. Ruotsissa husmanskost on ravintoloissa arvossaan. Kun jonain päivänä bongaan jostain ravintolasta perinteistä sylttyä, riennän sitä maistamaan. Syltystä sentään on jonkinmoinen lapsuuden mielikuva säilynyt. Kiitos ihanalle isoäidilleni.
Nro 11 kantaa hienosti oman kortensa elävän suomalaisen ruokakulttuurin kekoon.
http://www.no11.fi/
P.S. Helsingissä läskisoosia on voinut nauttia 2000-luvulla ainakin ravintola Oivassa. Kerran olin mennä sitä syömään, mutta karaoken kuuntelu olisi kuulunut hintaan – käännyin kannoillani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti