Kuvassa Empire Plazan dim sum "maustettua taarojuuresta rapeassa nyytissä" (Taaro Dumpling, Wu kok, 6,50 e).Helsingissä on mainioita kiinalaisia ravintoloita, joista voisi kirjoittaa loputtomasti. Tässä kokemuksiani muutamasta.
Mieleeni on lähtemättömästi painunut ensimmäinnen makumatkani kiinalaiseen keittiöön, joka tapahtui Aleksis Kiven kadun Pekingiin 1980-luvun lopulla. Kun ensimmäisen kerran söin puikoilla, usko oli loppua. Ruoka jäähtyi, mutta usko ei onneksi loppunut. Poltin suuni perusteellisesti pöydässä olevalla chilimausteella; annostelin sitä reippaanlaisesti.
Peking on lukeutunut yli 20 vuotta vakiopaikkoihini. Vieressä sijaitseva Quick Wok on myös ollut ravintolakartallani yli kymmenen vuotta. Vuosien varrella Helsinkiin on perustettu lukuisia kiinalaisravintoloita, joista moni on muuntanut reseptejä "suomalaiseen makuun" sopivaksi. Koska olen tehnyt paikan päälle Kiinaan vain yhden makumatkan, en pysty sanomaan, mikä paikoista olisi aidoin. On vain paikkoja, joihin mieltyy ja joihin siten tulee mentyä yhä uudelleen.
Empire Plaza, Kamppi
Kampin kauppakeskuksen Empire Plazaa on helppo kehua. Siellä on alusta asti ollut listalla dim sumit (kiinalaiset alkupalat) ja hot potit (käännetty listalle "kihisevä ruoka"). Empire Plaza on ainoa paikka, jossa on tuotu aterian päätteeksi onnenkeksi. Vuosien varrella tästä tavasta on harmillisesti luovuttu.
Pari viikkoa sitten oli vielä lämpimät terassikelit. Aterioin tuolloin seuralaiseni kanssa Empire Plazan täpötäydellä terassilla. Tilaamamme annokset olivat erinomaisen maukkaita, ja kauniita. Ruokalautasta jouduin erikseen pyytämään - terassille oli kuulemma tapana tuoda vain tarjoilukulhot. Mielenkiintoista.
Alkupalaksi nautin taarosta tehtyjä alkupaloja (kuva ylhäällä). Taaro oli minulle uusi tuttavuus. Arvelen, että nyytin sisällä oli taaron seuralaisena pekingin ankasta tuttua hoi sin -kastiketta. Nyytit olivat mieleeni. Rasvanmausta olisin mielelläni tinkinyt, mutta se on suht mahdotonta, jos ruoka on uppopaistettu.
Kuvassa seuralaiseni nuudeliwok, jonka makua hän kiitteli kovasti. Annos oli runsas - suuresta ruokahalusta huolimatta osa jäi mustille vietäväksi.
Kuvassa annokseni Ma Po Tofu kanaa (kanapaloja, katkarapuja ja tofua chili-soijakastikkeessa, 14,50 e). Yksinkertaisesti ihanaa. Punaviini ei tosin ollut paras mahdollinen juomavalinta, mutta hui hai tällä kertaa.
Peking, Aleksis Kiven katu
Edellisestä visiitistä oli ehtinyt vierähtää ainakin vuosi, mutta kokemusta paikasta on tosiaan yli 20 vuotta. Ravintola on perustettu vuonna 1983. Olen pitänyt tätä parhaana tietämänäni kiinalaisravintolana kotikaupungissani. Tällä kertaa tosin petyin, mutta mitäs valitsin valmiin, edullisen menyyn: katkarapu-herkkusienikeittoa, "kolmepientäannosta" eli häränlihaa sataykastikkeessa, kanaa curry(!)kastikkeessa ja friteerattua porsaanlihaa, lopuksi jäätelöä friteeratun banaanin kanssa (joka aikoinaan oli minulle ilmestys). Keitto oli mauton. Kumpikaan kastikkeista ei säväyttänyt. Porsaspallerot olivat ihan ok. Valju makukokemus. Mutta aiemmilla kerroilla olen hyrissyt tyytyväisyyttäni. Erityisesti kokonainen pekingin ankka, ja tietysti alkuaikojen puikkoräpiköinti, ovat jääneet mieleen. Liukkaat muovipuikot kyllä vaativat edelleen näppäryyttä.
Kuvassa mauton katkarapu-herkkusienikeitto.
Kuvassa 2 x "kolmepientäannosta".
Ja sama läheltä.China, Annankatu
Chinassa olen ruokaillut ties kuinka monta kertaa, mutta nyt lähdin erikseen päivittämään kokemukseni, kun kuulin ravintolan olevan Helsingin vanhin kiinalainen (perustettu vuonna 1973).
China-ravintola oli koko vierailuni ajan (perjantai alkuilta) täysi, jonoakin ehti ovensuuhun muodostua. Kiinalaisia asiakkaita oli vähintään joka toisessa pöydässä. Ravintolassa oli kaksi pyöreää pöytää, joista toisessa oli keskellä vielä pyörivä osa - ruokien yhdessä nauttiminen käy näin helposti (Kiinan Pekingistä nämä pöydät jäivät eloisina mieleen).
Yllätyksekseni Chinankin listalla oli dim sumeja. Tilasin höyrytettyjä porsaanlihapalloja (Shiu - Mai, 5,50). Huikean hyvää.
Kuvassa höyrystettyjä porsaanlihapalleroita. Näitä popsisi makunsa puolesta vaikka sata.Pääruoaksi valitsin kestosuosikkini kanaa kung po (12,00 e). Kerrankin chiliä oli niin, että sen huomasi. Kiinalaisia oluita listalla oli kaksi: Tsing tao ja se toinen peruskiinalainen, jonka nimi ei muistu mieleen.
Kuvassa Chinan kanaa kung po. Hyvää ruokahalua!
Helsingissä on helppo pistäytyä nauttimaan kiinalaista ruokaa. Ravintoloiden taso vaihtelee, mutta mukana on helmiä, joihin nämä kolme ravintolaa lukeutuvat.
Ravintola Pekingin kotisivuja en ole löytänyt. Ravintola näyttää pärjäävän hyvin ilman niitä.
4 kommenttia:
Parahin Kantavierre
Olisko Sinulla tietoo, kun pitäis saada Wanhan Jokelan historiikki luetuksi. Sitä ei löydy ainakaan kustantajalta. Eli, auttasikko ?
Hyvä anonyymi,
nopeimmit päässet kirjaan käsiksi kirjaston kautta. Helsingin kaupungin kirjastossa ei näyttäisi teosta olevan (häpeällistä), mutta Joensuussa tilanne on parempi:
http://jokunen.jns.fi/fin?formid=avlbs&previd=fullt&sesid=1219851786&doci=229540&celi=24426&index=0&max=0&ulang=fin
Etälaina maksannee noin 4 euroa. Helsingissä kirjaan pääsee tutustumaan Kansalliskirjaston lukusalissa.
Niin, ja sitten vielä sellainen idea, että kirjaa voi tosiaan lueskella paikan päällä Wanhassa Jokelassa. Suosittelen!
Terveiseni kustantajalle: kirja ei kuole parissa vuodessa, jos koskaan.
Hei, pitääpä mainostaa omia suosikkeja Helsingin kiinalaisista ravintolosta. Nanking Kalevankatu 28:ssa on todella hyvän palvelun, kauniin miljöön ja laadukkaan ruoan paikka; en ole kuullut kenenkään haukkuvan tätä kiinalaista.
Sitten olen tykästynyt myös Long Wall -ravintolaan, joka löytyy läheltä Chinaa Annankadulta. Kokeilemisen arvoinen sekin!
Dim sumeja kyseisistä paikoista ei muistaakseni valitettavasti saa. Niitä olenkin jo pitkään halunnut maistella, mutten olen vielä ihan empirian asteelle edennyt. Ehkäpä kokeilen jotain suosittelemistasi paikoista!
Jep, nämä Kampin kiinalaiset ovat melko tuttuja :) Omasta kokemuksestani Nankingistä olen viime talvena raapustanut tässä blogissa.. Long Wall -nimeä olen joskus pohtinut pitkään (kaikkea sitä voi ihminen pohtia). Eerikinkadun Ming Inn on helppo pistäytymispaikka. Jotenkin hienoa, että nämä ravintolat ovat pysyneet Helsingin ravintolakartalla pitkään.
Lähetä kommentti