Pitkään olin ajatellut mennä syömään Benjam's Bistroon. Pari kertaa yritys oli jo tyssännyt siihen, että ravintola oli täpötäysi. Kun ruokailu vihdoin onnistui (tammikuussa 2008) lounasaikaan, vein viimeisen vapaana olleen pöydän.
Saatuani annokseni, jouduin ihmettelemään, miten ravintola voi olla niin suosittu. En keksinyt muuta selitystä kuin sijainnin: Etu-Töölö. Kenties ruoka joidenkin mielestä on siellä onnistunutta ja italialaishenkistä, mutta minulle se ei sitä ollut. Asiakkaiden luoma ilmapiiri oli minusta paikan parasta antia: reipasta ja raikasta keskustelua, ja monenikäistä lounastajaa.
Tilasin leikkeen (?) sieni-kermakastikkeella ja lohkoperunoilla; sain ranskalaisia. Lohkoperunat olivat päässeet loppumaan. Ranskalaisia kartan, kun vain mahdollista - paitsi hampurilaisravintoloissa - mutta muita lisäkevaihtoehtoja ei ollut tarjolla.
Aterian päätteeksi tilasin espresson ja päätin, että olkoon tämä sitä italiaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti