Kuvassa Nan King lumisena iltana.Kalevankadun Nan King on säilynyt helsinkiläisella ravintolakartalla pitkään. Paikka on tasalaatuinen ja "ihan hyvä".
Päätin ottaa suositun "kolmepientäruokaa" ja sunnuntain iloksi alku- ja jälkiruoan. Tästä oli tehty valmispaketti hintaan 12,80 e. Vesi maksoi euron. Tylsä yllätys.
Ravintola oli lähes täynnä viiden paikkeilla. Mahduin kuitenkin sekaan. Kerroin heti alkuun, että minulla on kiire alkavan elokuvan vuoksi. Sain nyökkäyksiä, mutta palvelu ei nopeutunut. Kauhottuani peking-keiton jouduin poistumaan paikalta - koska tämä tyyppi ei jätä hyvää leffaa näkemättä - ja maksoin koko aterian. Ehdotin, että tulen jatkamaan ruokailua (mistä lienee tämäkin idea pälkähtänyt päähäni) puolentoista tunnin päästä elokuvan päätyttyä. Onneksi järjestely onnistui, vaikka pitkin hampain. Hymy ei hälvennyt tarjoilijan kasvoilta, mutta korotettu ääni ja ilmoitus, että "tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta" meni perille. Kellään ei ollut kivaa. Onneksi ymmärsivät, että pelkkään keiton (nopeaan) nauttimiseen oli vierähtänyt liki tunti.
Päätin ottaa suositun "kolmepientäruokaa" ja sunnuntain iloksi alku- ja jälkiruoan. Tästä oli tehty valmispaketti hintaan 12,80 e. Vesi maksoi euron. Tylsä yllätys.
Ravintola oli lähes täynnä viiden paikkeilla. Mahduin kuitenkin sekaan. Kerroin heti alkuun, että minulla on kiire alkavan elokuvan vuoksi. Sain nyökkäyksiä, mutta palvelu ei nopeutunut. Kauhottuani peking-keiton jouduin poistumaan paikalta - koska tämä tyyppi ei jätä hyvää leffaa näkemättä - ja maksoin koko aterian. Ehdotin, että tulen jatkamaan ruokailua (mistä lienee tämäkin idea pälkähtänyt päähäni) puolentoista tunnin päästä elokuvan päätyttyä. Onneksi järjestely onnistui, vaikka pitkin hampain. Hymy ei hälvennyt tarjoilijan kasvoilta, mutta korotettu ääni ja ilmoitus, että "tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta" meni perille. Kellään ei ollut kivaa. Onneksi ymmärsivät, että pelkkään keiton (nopeaan) nauttimiseen oli vierähtänyt liki tunti.
Kuvassa Peking-keitto.
Elokuvan jälkeen - josta myöhästyin - menin takaisin jatkamaan murkinointia. Nyt ravintola oli jo väljempi ja kaikkien mieli leppoisampi. Mukava tunne tuli, kun molemminpuolinen sählääminen päätettiin unohtaa ja se kolmepientäannosta tuli nautittavakseni. Ruokahalu oli ehtinyt kasvaa suureksi. Kastikkeet olivat mausteisia, mutta riisi mautonta. Jotain halpissysteemiä.
Kuvassa mausteiset kastikkeet.
Kuvassa annokseni.
Jälkiruokana oli - yllätys, yllätys - jäätelö ja friteerattu banaani. Kahvikin olisi maistunut, mutta se ei kuulunut hintaan enkä tilannut, kun vesikin oli maksanut erikseen.
Kuvassa jäätelö friteeratun banaanin kera.
Nan King on perusvarma vaihtoehto, kun tekee mieli suomikiinaruokaa. Jos maku ratkaisisi, menisin Aleksis Kiven kadulle Peking-ravintolaan.
1 kommentti:
Kiva blogi :) Itse kävin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni kiinalaisessa ravintolassa...jostain syystä oli aina turhia ennakkoluuloja..tottumus kysymys..mutta todella hyvää ruokaa...
Lähetä kommentti